Hetkessä

Parvekkeen ovi on auki. 

Olohuone täynnä sateen ropinaa, linnun laulua. 

Kesä vyöryy päälleni kaikilla aisteilla; 

se tuoksuu, se maistuu, se kuuluu. 

Se jo näkyy.

Kuin pisarat lehdillä, 

niin minäkin kimaltelen. 

Täytyn surusta ja kyynelistä 

ja kun tarpeeksi sitä teen, 

muutun timantiksi. 

Hehkun ja loistan, 

olen kaunis hetken aikaa. 

Edes hetken. Onneksi.

On lohdullista huomata, miten kaikki taas eheytyy. 

Kasvaa, 

muuttuu. 

Rumasta tulee kaunista ja ilmasta kevyempää hengittää. 

On lämmin, 

pehmeää kietoutua ääniin ja tuoksuihin, 

lempeää vain olla. 

Osana kaikkea, 

siitä eroten, 

siihen kuuluen.