torstaina, marraskuuta 17
Elämyksiä
Kunnes hän alkoi kertoa siitä, mitä elämä ja työ on hänelle opettanut. Miten rankkaa se välillä on, kun on kiire. Kun olosuhteet yllättävät itsestä riippumattomista seikoista ja kun perhe-elämä tulee sovittaa tiukkaan aikatauluun. Miten vaikeinta on silloin, kun oma työ perustuu luovuuteen ja se luovuuden silmä on sokea.
Muutama viikko sitten olin kuuntelemassa joogaopettajaa, joka on myynyt omaisuutensa pois ja muuttanut Intiaan elämään Äiti Amman yhteisössä. Olin kateellinen hänen tekemälleen päätökselle irtautua tästä yhteiskunnan rumbasta. Mietin, mistä hän on löytänyt sen rohkeuden heittäytyä tyhjän päälle elämään pelkän uskonsa varassa. Kuuntelin ja ennen kaikkea katselin; hänen olemustaan, liikkeitään, eleitään. Kasvojen ilmeitä, silmien katsetta. Kun hän astui huoneeseen, puhui joukolle ihmisiä tai henkilökohtaisesti minulle, näin hänessä sisäisen rauhan. Oli todella vaikuttavaa keskustella ihmisen kanssa, joka katsoi ja kuunteli aidosti, keskittyen. Jokainen hymy oli aito, hän oli läsnä siinä hetkessä, minua varten. Kaikki ylimääräinen oli poissa.
Olen osa maailmaa.
Sinun hymysi ja rakkautesi,
vihasi ja kiukkusi,
paha mielesi ja väsymyksesi
tarttuu minuunkin.
Olemme erit mutta yhtä.
Iso osa asioista, joista hän puhui, kuulosti minusta erikoiselle. Nimet, termit, tapa kuvata asioita olivat uusia. En ole tottunut kuvaamaan asioita samoilla sanoilla. Mutta kun hän selitti ne kansantajuisesti, vertasi minulle tutumpiin termeihin ja ilmiöihin, puhui yleismaailmallisesti, ymmärsin aika lailla paljon. Ihmiset eri puolilla maailmaa pohtivat samoja asioita ja käyvät läpi samanlaisia kriisejä, joten lopulta meidän tarpeemme elämän ja kuoleman ymmärtämiseen ja sen selittämiseen on sama. Eri uskonnoissa ja kulttuureissa niistä asioista vaan puhutaan eri nimillä. Kun hoksasin tämän, sain kuulemastani aivan eri lailla irti. Jotain hieman jopa loksahti paikoilleen ja minulle tuli helpompi olla. Kotiin lähtiessäni koin vahvasti, että juuri tätä tarvitsin. Tietynlaista herätystä, pysähtymistä, perusasioiden pariin palaamista, henkistä harjoitusta.
Sekoita pakka.
Jaa kortit uudelleen ja aloita peli.
Yritä yrittämisen jälkeen uudestaan.
Lopulta,
pasianssi menee läpi.
Äkkiseltään voisi ajatella, että maailmaa kiertävällä ja julkkisten ympärillä työskentelevällä valokuvaajalla ja Intiassa yhteisössä asuvalla joogaopettajalla ei paljoa ole yhteistä annettavaa, mutta toisin kävi. Kumpikin puhutteli minua samojen asioiden tiimoilta. Omalla elämänkertomuksellaan ja työllään he kertoivat rohkeudesta, luovuudesta, uskaltamisesta, pitkäjänteisyydestä, tavoitteellisuudesta ja kärsivällisyydestä. Kompromissien teosta, nöyrtymisestä, uusien asioiden oppimisesta. Siitä, miten on luovuttava paljosta, käytännössä itsestään, saadakseen unelmastaan kiinni ja kuinka sitä tietä kulkiessa elämästä tulee onnellisempaa, vaikka takeita perille pääsystä ei ole.
Kuinka sillä matkalla löytää itsensä uudelleen.
Mietin, missä minussa se sama rohkeus piileksii ja mistä se lähtisi kumpuamaan esille. Olen hyvä aloittamaan uusia asioita ja tekemään päätöksiä oman onnellisuuteni parantamiseksi, mutta jotenkin aina se matka hiipuu ja löydän itseni keskeltä arkea, jota vievät ja ohjaavat toiset henkilöt. Olen oman onnellisuuteni ohjaajana heikko. Tiedän, että olen oikeasti ainoa henkilö, joka voi elämäni päätökset tehdä ja mieleni tilaan pysyvästi vaikuttaa. Tiedän, mikä tekee minut onnellisemmaksi ja miten sitä tietä kuljetaan, mutta epäilen, arastelen, jossittelen. Ajattelen, että aloitan huomenna tai sitten kun saan tämän ja tämän asian tehtyä tai päästään tiettyyn ajankohtaan saakka. Onnellisuuteni alkaa aina huomenna ja sitten joskus kun.
Samalla elämä menee ohi.
En minä halua olla tällaisessa mielentilassa koko aikaa. En ole onneton, mutta tiedän, että voisin olla paljon onnellisempi. Rauhallisempi, armollisempi ja tasapainoisempi itseni suhteen. Parempi ihminen, puoliso. Äiti.
Onneksi näitä pieniä pysäytyksiä ja elämyksiä tulee. Onneksi olen ollut niin rohkea että olen mennyt paikalle sisäisen tarpeeni pyytämänä. Onneksi olen pystynyt edes tämän verran kuuntelemaan itseäni. Jossain minussa se rohkeuden siemen on hiukan itänyt ja käynnistänyt uudenlaisen ajatusten virran. Sitä virtaa koitan nyt päivittäin kuunnella, koitan päivittäin arkeni keskellä pysähtyä pohtimaan asioita sekä huomaamaan niitä ympärilläni. Teen henkisiä harjoituksia ja koitan pysytellä päätösteni takana.
Silloin toivottavasti elämykset tulevat päivittäisiksi,
onni osaksi olemusta,
mielen vuoristorata tasoittuu.
Minä hymyilen enemmän.
torstaina, huhtikuuta 14
Istuva Härkä
Lähiaikoina tapahtuu remontin ja muuton ohella siis seuraavaa. Odottelen puhelinsoittoa sairaalaan, jossa tarkistetaan ultralla tarkemmin asento, koko, painoarvio ja liikkumamahdollisuudet. Arvioidaan lantion kokoa ja sitä, lähdetäänkö käsin kääntämään, mennäänkö perätilasynnytyksenä vai onko tarve tehdä sektio. Aika voi tulla jo nopeastikin, jos on peruutuksia, mutta viimeistään ensi viikolle pitäisi se saada. Miehen pitäisi päästä käynnille mukaan, sillä jos lähdetään käsillä kääntämistä yrittämään, voivat siitä seuraavat supistukset käynnistää synnytyksen. Ja riskinä on tietenkin istukan repeäminen, mikä johtaa sitten astetta vauhdikkaampaan toimintaan eli hätäsektioon.
Hippa voi osata tosin vielä itsekin kääntyä. Ellei sitten ole todennäköisen horoskooppinsa mukaisesti jääräpää ja istua tapita pyllyllään loppuun saakka.
Hieman nyt meni pasmat sekaisin ja maailma mullinmallin. Voi olla mahdollista, että synnytys on jo ihan oven takana. Voi olla, että mennään pidemmällekin. Voi olla, että menee yliaikaiseksikin. Ehkä olen jo sairaalassa ensi viikolla, samaan aikaan kun pitäisi muuttaa. Ehkä vasta myöhemmin. Ehkä synnytän itse, ehkä leikkauksella.
Ehkä tästä selviää, jos ei kunnialla ja oppikirjojen mukaan, niin kuitenkin???
keskiviikkona, syyskuuta 9
Luova Individualisti & Tarkka Laadunvalvoja
Myönnän kaiken :)
Luova individualisti
©Viivi Brunila & Marika Borg
Neloset ovat syvällisiä, tunteikkaita ja aidosti yksilöllisiä ihmisiä. He kokevat elämän monipuoliset sävyt herkästi ja oivaltavasti ja ammentavat usein tarkkanäköistä luovuuttaan sekä työhönsä että yksityiselämäänsä. Tunteet ovat Neloselle tärkeä mittari. Nelonen on yleensä hyvin perillä siitä, millaisia ajatuksia erilaiset ihmiset ja tilanteet hänessä herättävät. Nelosella on ainutlaatuinen kyky muuntaa kokemuksensa, vaikeat ja raskaatkin, merkitykselliseksi kauneudeksi. Neloselle on tärkeää, että hänen yksilöllinen kädenjälkensä näkyy kaikessa, mitä hän tekee. Usein Neloset löytävät jonkin taiteellisen ilmaisumuodon sisäiselle maailmalleen, mutta yhtä hyvin he voivat ammentaa luovuuttaan työhönsä, harrastuksiinsa tai pukeutumiseensa.
Neloset ovat samanlaisuudessaan hyvin erilaisia ja pelkkä tyypin kuvaileminen yhdenmukaisesti sotii Nelosen yksilöllisyyden kaipuuta vastaan. Nelonen asennoituu elämään vahvasti tuntien ja saattaa välillä jopa voimistaa tunteitaan ja kokemuksiaan oman mielikuvituksensa avulla. Nelonen sisäistää kokemuksensa ja ottaa asiat hyvin henkilökohtaisesti. Tämä saattaa näyttää ulospäin joskus yliherkkyydeltä, liioittelulta ja dramaattisuudelta. Neloset myös loukkaantuvat herkästi, jos kokevat tulleensa ohitetuiksi tai väärin ymmärretyiksi. Neloselle on tärkeää tuntea, että hänen ainutlaatuisuutensa ei jää muilta huomaamatta.
Nelonen kokee tinkimättömyyden ja aitouden hyvin tärkeäksi ilmaistessaan itseään ja hän odottaa tätä samaa intensiivisyyttä myös muilta. Joskus Neloselle on tärkeää vetäytyä omaan sisäiseen maailmaansa, pois ulkomaailman asettamilta rajoitteilta ja vaatimuksilta ja selvittää tunteidensa viesti itselleen. Nelonen saattaa jopa nauttia melankolian ja haikeuden tunteista. Neloset kokevat herkästi olevansa erilaisia ja että muut eivät ymmärrä heitä. Nelosten on vaikea käsittää asiallista tunteilemattomuutta ja he pitävät välillä muita ihmisiä pinnallisina ja ylipirteinä. Arjen ja tavallisuuden vierastaminen saattaa joskus tehdä Nelosesta myös epäkäytännöllisen ja erikoisuutta tavoittelevan.
Parhaimmillaan Nelonen on vahva, moniulotteinen ja intuitiivinen ihminen, joka ammentaa syvällisyyttä ja luovuutta kaikilla elämänsä alueilla. Neloset ovat erittäin persoonallisia, oivaltavia ja ainutlaatuisia ihmisiä, joille elämä on kiehtova mysteeri. Nelosen kyky tuntea ja kokea elämää syvästi tekee hänestä upean ja vahvan ystävän. Neloselle mitkään inhimilliset tunteet eivät ole vieraita ja hän on mitä suurin tuki hädän hetkellä. Nelonen voi olla yhtä aikaa vakava, hauska, haavoittuva ja emotionaalisesti vahva. Nelosten huumorintaju on usein juuri älykkään oivaltavaa ja rosoisen riemastuttavaa.
Tarkka Laadunvalvoja
©Viivi Brunila & Marika Borg
Ykkönen haluaa aidosti parantaa asioita ympärillään ja toimia oikeudenmukaisesti, periaatteellisesti ja omille ihanteilleen uskollisesti. Hän haluaa tehdä parhaansa ja yltää moitteettomiin suorituksiin. Ykkönen pyrkii aina oikeaksi katsomaansa ratkaisuun, mutta on harvoin täysin tyytyväinen itseensä tai ympäristöönsä. Ykköset ovat niitä ihmisiä, jotka sisäisestä vastuuntuntoisuudestaan johtuen korjaavat toisten pudottamat roskat kadulta ja soittavat talonmiehelle liukkaista portaista.
Ykköset tekevät yleensä työnsä tunnollisesti ja noudattavat oikeiksi katsomiaan sääntöjä. Ykköset myös olettavat kanssaihmisiltään samaa tarkkuutta, tunnollisuutta ja oikeamielisyyttä, mihin itse uskovat. Ykkönen on yleensä itsensä ankarin kriitikko, mutta huomaa helposti myös toisten ihmisten "virheet ja erheet". Ykkönen asettaa itselleen erittäin korkeat tavoitteet, joiden saavuttaminen on ymmärrettävästi vaikeaa. Ykkösen tarkkuudessa piilee välillä myös pilkunviilaamisen siemen. Silloin Ykkösen on vaikea saada vietyä asioita loppuun liiallisen täydellisyyden tavoittelun piinaamana.
Ykkösellä on yleensä vahvat mielipiteet asioista ja hän neuvoo tai opettaa mielellään myös muita. Ykkönen saattaa tehdä omista säännöistään varsin tiukat ja hermostuu, jos ei itse yllä niihin tai jos kokee, että muut eivät kunnioita sääntöjä tai noudata ohjeita. Ykkönen kokee herkästi moraalista velvollisuutta korjata asiat, puuttua epäkohtiin ja parantaa maailman ja ihmiset ympärillään. Joskus Ykkösen hyvää tarkoittava neuvominen saatetaan tulkita myös arvosteluksi ja kritiikiksi. Ykkönen pyrkii elämässään idealistisesti omiin korkeisiin tavoitteisiinsa, mutta pelkää virheiden tekemistä. Hän saattaa vaikuttaa joskus vähän tiukalta yrittäessään olla hyvä ja virheetön.
Parhaimmillaan Tarkka Laadunvalvoja eli Ykkönen on ihanteellinen, periaatteellinen ja oikeamielinen ihminen. Ykkösellä on selkeä henkilökohtainen käsitys hyvästä ja pahasta ja hän haluaa olla reilu, järkevä ja objektiivinen. Totuus, oikeudenmukaisuus ja eettisyys ovat Ykköselle erittäin tärkeitä arvoja. Hän pyrkii saavuttamaan omat korkeat ihanteensa kaikilla elämänsä alueilla ja on tunnollinen pyrkimyksissään parantaa itseään ja ympäristöään. Ykköset ovat luonnostaan vastuuntuntoisia ja pyrkivät lahjomattomuuteen ja korkeisiin tavoitteisiin. Parhaimmillaan Ykkönen on humaani, inspiroiva ja aidosti esimerkillinen ihminen. Ykkösten huumorintaju on usein nasevan "kuivakkaa" ja tarkkanäköistä.
keskiviikkona, elokuuta 19
Vinoa valoa
Valo on muuttunut. Se tulee eri suunnasta. Ulkona on erilainen tuoksu, äänet ovat hiljaisemmat ja silti samalla täydemmät. Luonto on astumassa kynnyksen yli.
Odotan, että sade vihmoisi ikkunani puhtaiksi. Haukon innostuksesta henkeäni enkä kuitenkaan raaski särkeä tunnelmaa. Olen matkalla kotiin.
tiistaina, heinäkuuta 7
Kiukunjuuren loitsu
ihan outo, silti tuttu
tuli tänne, pani maate
silmilleni punavaate:
Juokse, jolko, jorpakkoon
mene menojasi, karko!
Katoa, havaja, halki!
Riekale, räyskä, palki!
Siinä sitten, mullin mallin
päivä,
ilta,
tillin tallin
kiukkupuuska,
luuha,
huuska
nyrkkipaja, savimaja
ihan turha sielunmurha
kohteli kovajaa luuta
Kiroan, sanos muuta!
Mietiskelen kaikenlaista
olevaa ja olennaista
sanon, totean, huudan
HAISTA!
Ja kiukkuan itseni huomiseen
uuden kierron luomiseen.
Korppi
Voimaeläin on määritelty siten mitkä eläimen piirteet ja sinun piirteesi vastasivat lähiten toisiaan. Pistemäärä tarkoittaa miten omat piirteet osuivat eläimen piirteisiin.
Viisi seuraavaksi voimakkainta eläintä olivat:
pst eläin
8 Kotka
7 Perhonen
5 Lepakko
5 Pöllö
5 Käärme
Heikommat osumat tulivat eläimille:
pst eläin
4 Kurki
4 Delfiini
4 Karhu
3 Muurahainen
2 Susi
2 Kettu
2 Majava
2 Kissa
2 Kauris
1 Hevonen
1 Koira
0 Orava
-1 Ilves
-2 Hiiri
-3 Kani
-3 Kilpikonna
Korpista kerrotaan seuraavaa:
Pääteema: Rohkeus, itsetuntemus, havainnot, velho.
Korppi omaa suuren taikuuden, se on Suuren Hengen varjo ja muodonmuutosten esittäjä. Alkuperäiskansojen tarinat kertovat Korpin suuresta noituudesta, jonka kautta se opettaa röyhkeille, tyhmille ja itsetärkeille oppeja nöyryydestä ja harkitsevaisuudesta.
Parantava voima: Korpin parantava voima on oviaukko henkimaailmaan, jonka kautta se tuo parannuksen fyysisestä ja henkisestä itsestä.
Voimaeläimistä ja niiden löytämisestä on hyvä teksti täällä.
Tuon luettuani jäin oikein miettimään yhteensattumia, unia ja kohtaamisia viimeisen kuukauden ajalta. Niitä tunteita, ajatuksia ja tuntemuksia, mitä olen tännekin kirjoittanut. Tässä on jotain perää ja ajattelemisen aihetta.
Nyt siellä saatetaan ihmetellä, että mitä ihmettä, lopullisestiko täällä seotaan? Ei, ei seota. En osaa määritellä tarkemmin sitä, mihin uskon. Uskonko johonkin tiettyyn uskontoon tai lahkoon, ajatussuuntaan tai filosofiaan. Koen vahvasti asioita tunnemaailmassani, ajattelen syvällisesti ja pohdin, etsin perusteita ja loogisuuksia elämälle ja maailmalle sekä osalleni niistä, löydän hiljaisia totuuksia kulkiessani luonnossa ja koen syvää yhteenkuuluvuutta siihen. Kun herkistyn ja osaan pysähtyä, rentoutua ja meditoida, löydän itsestäni vastauksia ja huomaan ympäristöstäni uusia asioita. Perimmiltäni elän vaistojeni varassa.
Nyt on selkeästi aika muuttaa muotoaan ja uudistua (kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti) sekä omalla henkisyydellä parantaa oloa, sitä fyysistäkin.

Yksi lempikuvistani täältä.
keskiviikkona, heinäkuuta 1
Ajan kuluksi
Ekstrovertti ----------------*---- Introvertti
Käytännöllinen ----*---------------- Intuitiivinen
Ajattelija ------------*-------- Tuntija
Impulsiivinen ------------*-------- Harkitsija
Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi:
Olet oma yksilösi, uskollinen ja herkkä. Olet herkkä ja ujo, etkä pidä asioita itsestään selvinä. Tunnet itsesi olevan hyödyksi vain silloin, kun voit olla avuksi toisille. Toiset ihmiset helposti luottavat kaltaisesi ihmisen apuun, joskus jopa niin paljon että he kehittävät itselleen vastuuttoman läheisriippuvuuden sinuun. Ihmistyyppisi uhrautuu helposti, ja vaarana onkin ajautua marttyyriksi. Saatat joutua kamppailemaan sisäisten epäilyksiesi ja pelkojesi kanssa, ennen kuin uskallat ilmaista henkilökohtaiset halusi ja tarpeesi. Olet konservatiivi, jolle työ on elämä. Teet töitä ahkerasti niin työpaikalla kuin kotonasi. Tarjoat apuasi anteliaasti, ja usein kulissien takana. Uudet ideat, muutokset ja epävarmuus ärsyttävät sinua. Haluat muuttumattoman, hyvin järjestetyn ja aikataulutetun elämän, vaikka se tarkoittaisi sitä että joku toinen tekee aikataulusi ja ohjaa elämääsi. Sovellut parhaiten ammatteihin, joissa voit auttaa ihmisiä: palvelutyö, opetus, vapaaehtoistyö, hoitotyö. Olet onnellisimmillasi kun voit käsitellä yksityiskohtia ja suorittaa rutiineja, varsinkin jos voit tehdä niitä ihmisten parissa.
Löytyy täältä.
perjantaina, tammikuuta 9
Sileällä tiellä
Eräänä päivänä astuin metsästä ulos.
Suuri maailma,
valtaväylät, moottoritiet,
asfalttivaltakunta
ohjeviivoineen, kieltomerkkeineen,
rajoituksineen,
aivoituksineen,
eivät olleetkaan sitä mitä odotin.
Ei helpottunut kulku
eikä vapautunut askel.
Vailla suojaa ja turvaa,
piiloutumisen ja
omassa onnessaan olemisen mahdollisuutta
päätin palata takaisin metsään.
Siellä tiet ovat sileämpiä
ja minä onnellinen.
************************
Runotorstai.
Valokuvatorstai.
keskiviikkona, heinäkuuta 9
Rukous
mikä kuvassa näkyy
ja joka askelella keventyä.
Haluaisin eheytyä, hengittää syvemmin
ja askel askelelta varmentua omasta itsestäni,
kohdata itseni sieluni synkeissä nurkissa
ja nujertaa peikot valon alle.
Haluaisin matkallani edetä tasaisesti ja varmasti,
siten,
että samalla ehtisin katsoa myös sivuille,
nähdä puut, haistaa nurmen ja veden,
ehkä pyörähtää ympärikin
nauramaan menneelle
ja jatkaa eteenpäin sen voimalla
varmempana kuin ennen.
Haluaisin,
että päästessäni polun päähän,
suuren ja kauniin puuni luo,
tulisi minustakin kaunis,
niin ehjä ja niin eheä
että sieluni soisi ja silmäni välkehtisivät
elämän iloa ja katkeryyden voittoa,
nousisin lentoon ja
sulautuisin osaksi sitä samaa kauneutta
joka minua polullani ympäröi.
tiistaina, toukokuuta 20
Viesti hopi-intiaanien Vanhimmilta
lauantaina, huhtikuuta 12
Humiseva harju
kasvot karheassa varvikossa
kaipaan puita ympärilleni
hidastamaan tuulen painoa
tarraudun pieniin variksenmarjoihin
kiedon sormeni kasvuston ympärille
ja painan pääni piiloon
kissankäpälien sekaan
olen aivan hiljaa ja kuuntelen
puurajan yläpuolella
melkein tundran kylmyydessä
ei riekuta
käärmeet eivät täällä pärjää
niskaan puhaltaa tuuli
aurinko lämmittää
samalla
lohduttaa
antaa voimaa
olla läsnä
hengitän maan energiaa
sulaudun varvikkoon
kasvatan omat lonkeroni
varpujen joukkoon
hukun, katoan, tukehdun ihmisyyteeni
ja muutun osaksi tätä kaikkea
en uskalla liikkua
etten repisi juuriani irti
en tahdo tästä pois
sillä
kuulen veden solinan
kuulen rapinan varvikossa
kuulen tunturin hengityksen
auringon säteiden osumisen humuiseen maahan
kuulen miten kasvit imevät energian itseensä
kuulen miten se kaikki minussakin tapahtuu
en ennen ole kuullut
salaisessa paikassani
humisen tuulen, varpujen ja lehtien lailla
tunturin laella
silloinkin kun olen siellä vain ajatuksissani
*************************************************************************************
runotorstai
keskiviikkona, maaliskuuta 26
Viimapäällä
kiertäen kaartaen
pyörittäen alhaalta ylös
ylhäältä
alas
sivulle
edes
taakse
kiiltäen
tuhansina sirpaleina
välkkeinä hohteina
viiltäen
peilikuvina
se kirkuu ja huutaa
siristävät silmät
partaveitsen terällä
pistoksia
punaisia pisaroita kasvoilla
hangessa
sisällä
kuten kissat
kristallin hehku
mullistaa lumen ja jään maiseman
uudistaa, sekoittaa
vesien synnyt
laittaa pasmat sekaisin
järjestykseen
seison pakahtumatta
jähmetyn
otan vastaan iskut ja viillot
kirkunan keskellä
olen ulkoa hiljaa
sisältä särjen omia sirpaleitani
heitän ne tuulen mukaan
kasvatan tuiskeen voimaa ja määrää
pauhaan, huudan, raivoan ja karjun!
ja
avoimilla silmillä
annan itseni pakahtua
hymyllä
haljeta sisältäpäin
kirkua ilosta ja voimasta
haltijoitua
luonnon tahdosta
ja seistä sen keskellä
sirpaleitteni ympärillä
vahvoin paalujuurin
havisten ylöspäin

Kuva: Der Flug by Quint Buchholz
tiistaina, maaliskuuta 25
Haltijoita ja neniä
Luin ja ahmin ja ihastelin kuvia, myyttejä ja menneisyyttä. Moni tuttu asia sai selityksen ja olen innoissani omista juuristani.
Ote kirjasta Puiden kansa (Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo) sivulta 62-63.
"Jokaisella ihmisellä on oma haltijansa, joka varjelee ja suojelee häntä. Jos loukkaa haltijaansa, voi sen menettää ja saada metsännenän: oudon sairauden, joka tekee rauhattomaksi, silmät kipeiksi ja ihon rupiseksi. Metsässä säikähtäessä voi metsä lähteä liikkeelle, "hinkautua". Metsän olento tunkeutuu ihmiseen ja aiheuttaa metsännenän.
Joskus metsä lumoaa siellä liikkujan. Silloin joutuu metsänpeittoon, tuonpuoleiseen maailmaan, jossa aurinko nousee lännestä ja laskee itään. Maanpäälliset virrat juoksevat vastakkaiseen suuntaan, puiden latvat ovat alaspäin ja ihmiset kävelevät jalat jalkoja vasten.
Metsänpeittoon voi myös joutua astuessaan erehdyksessä haltijan polun poikki.
Kun joutuu metsänpeittoon
salaperäinen verho erottaa muista
muuttuu oudoksi kiveksi, kannoksi tai mättääksi
häviää maahan ja nousee maasta
metsä kääntää silmät
ei tunne tuttuja paikkoja
ei kastu, vaikka sataa
näkee ja kuulee outoja asioita
näkee etsijät, mutta kukaan ei häntä näe eikä kuule
ei voi arvioida ajan kulkua
on käännettävä puku väärin päin tai riisuuduttava, jos haluaa pois
Etsijä
lähtee vastakkaiseen suuntaan, kuin mistä etsittävän ääni kuuluu
vaihtaa kengät vääriin jalkoihin ja lakin väärinpäin päähän
laittaa takin oikean hihan vasempaan ja vasemman oikeaan käteen
kääntää etsittävän eläimen jäljen kotiinpäin
pieksee maata ja sanoo: "päästä irti nyt!"
taikoo muurahaispesillä tai polkujen risteyspaikoissa
sitoo metsän: panee punaisella villalangalla kolme närettä yhteen
laittaa paholaisen mulkut pihtiin: kiven painoksi oksalle tai tikkujen päälle
katsoo ja kutsuu kadonnutta puun juurien tai länkien alta
katsoo vedestä, näkyykö metsänpeitossa olevaa."
lauantaina, maaliskuuta 15
Määritelmiä itsestä
Minulla on pienestä tytöstä asti ollut tapana tehdä listoja. Ala-asteella muistan kantaneeni repussa aina mukanani listavihkoa, joka oli paksu, sisälsi pieniä ruutuja ja kannessa oli pinkillä taustalla jonkun halinallen kuva. Listavihkoni oli minulle erittäin tärkeä. Sinne kirjasin minulle tärkeitä asioita siten, että jokaisella sivulla oli oma listansa: saadut mitalit ja sijoitukset voimistelukisoissa, suosikkielokuvat, kotoa löytyvät My Little Ponyt, kerätyt lautapelit, lempivaatteeni, ammatit joita teen isona, runokirjat jotka pitää vielä kirjastosta lainata ja lukea, mahdollisia nimiä omalle runokirjalle ja omalle koiralle jne...
Huomaan vuosien tauon jälkeen taas pitäväni "listavihkoa". Se on mustakantinen muistivihko, johon kirjaan ideoita, huomioita, runon pätkiä, listoja hankittavista asioista, listoja asioista joista minun täytyy saada lisää tietoa, listoja kirjoista ja kirjailijoista joiden teoksiin täytyy tutustua, listoja niistä asioista joita minun täytyy hankkia/muuttaa/kehittää tullakseni sellaiseksi ihmiseksi, miksi haluan tulla ja olla. Otan asian varsin vakavasti ja tämä tapa toimia saa minut pysymään järjissään, mutta samalla mietin sitä, olenkohan ihan normaali...
Mikä ilo ja riemu olisikaan löytää lapsuuden listavihko ja päästä lukemaan niitä asioita, joita silloin koin tärkeänä! Monikohan asia on niistä toiveista ja ajatuksista toteutunut?
Sama idea kuin listojen tekemisellä on noiden määritelmien hakemisella. Miellän sen niin. Etsin kuvauksia ja nimikkeitä, joita voin itseäni koskien listata ja sen mukaan lähteä tekemään karsintaa; tuollainen olen, tuollainen en enää halua olla, tuollaiseksi haluan muuttua. Koska olen analyyttinen ja tongin pääni sisuksia perusteellisesti liiankin kanssa, tarvitsen tällaista työkalua siihen, että opin tuntemaan itseni ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Miten ihan ajatus on se, että tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä tavoitteensa! En halua pysyä muuttumattomana vaan kasvaa, tulla paremmaksi ihmiseksi, mutta ennen kaikkea eheytyä. Olla täysi, ylitsevuotavainen ja hehkua.
Määritelmiin itsestäni olen törmännyt useasti. Tämä kaikki alkoi varmaankin silloin kuin sain ensimmäisen diagnoosini liittyen vakavaan masennukseen. Siitä on nyt aikaa yhdeksän vuotta. Olen onnellinen kaikista diagnooseistani, sillä ne määrittelevät ongelmani, sekä fyysiset että psyykkiset, ja minun on silloin helpompi olla. Olen oikeastaan onnellinen yhdestä diagnoosista, siitä minkä sain itsemurhayritykseni jälkeen, sillä se kuvastaa minua juuri sellaisena kuin sisäisessä maailmassani olen. Kaikkien ristiriitaisuuksien, tunnekuohujen, mielialavaihtelujen sekä järjen ja sydämen kuuntelemisen kautta olen aina ollut rajatilapersoona, tai kuten nykyään hienommin sanotaan; tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus. Kun sen paperilla näin kirjattuna ja pyysin lääkäriä selittämään sen merkityksen, tuntui kuin vuosien syyllistävä paino olisi pudonnut hartioilta alas. "Aivan niin, tällainenhän minä olen. Olen aina ollut! En olekaan hullu tai hankala, minä olen tällainen."
Terapian aikana joutui itsetutkiskelua tekemään väkisinkin. Puolen toista tunnin pohdinta ja keskustelu ryhmässä oli välillä helpompaa ja välillä vaikeampaa, joka kerta olin kuitenkin kotiin päästessäni uupunut. Pää oli tyhjä ja ajatukset kaukana. Tai sitten toisen ääripään reaktiona itkin ja raivosin. Milloin maailmalle, itselleni tai menneisyydelleni.
Nyt olen yksin pohdintojeni kanssa. En ole enää terapiassa enkä käy lääkärillä. Puolen vuoden kotona olo toimi eräänlaisena pysähtyisen paikkana, jonka olen mielestäni tehokkaasti käyttänyt hyväkseni. Kroppa laittoi stopin sille, mitä järki ja tunne koittivat liian pitkään tuoda julki. Minun oli pakko ottaa tauko ja erkaantua maailmasta. Nyt palaan hiljallee takaisin ja koitan aloittaa osallisuuteni uudella tavalla. Olen muuttunut, en ole se sama kuin puoli vuotta sitten, vaan olen oivaltanut paljon asioita. Näistä johtuen minun täytyy määrittää itseni itselleni uudelleen.
Pelkät ulkoiset määritteet eivät riitä, tiedän sen. Teot merkitsevät niin paljon enemmän kuin sanat enkä usko enää sanoihin. En anna tulla huijatuksi. Minulla on oikeasti ja kirjaimellisesti vihreät silmät sinisten sijaan. Koska olen kriittinen ja perfektionisti, koitan opetella uskomaan siihen, mitä muut minusta sanovat. Haluan uskoa puolisoani, kun hän sanoo että olen ihana ja tärkeä ja rakas. Haluan uskoa työkavereitani, jotka kiittävät avustani ja kehuvat tapaani tehdä töitä. Haluan uskoa sisartani, joka rakastaa minua sellaisena kuin on ja jolle minun ei tarvitse selitellä lapsuuteni tapahtumia tai vanhempieni käytöstä. Haluan oppia arvostamaan näitä ihmisiä, sillä he eivät todellakaan ole itsestäänselvyyksiä elämässäni.
Samalla haluan oppia arvostamaa itseäni. Nähdä itseni toisten silmin ja samalla olla lempeämpi ja hellempi itseäni kohtaan. Olen tajuamassa sen, että olen elämäni tärkein ihminen ja vaikka kuinka haluan sivuuttaa sen ajatuksen ja keskittyä muihin, koska se on niin paljon helpompaa olla käsittelemättä itseä koskevia kipeitä asioita, niin en pääse kasvussani ja tavoitteissani eteenpäin. Jämähdän paikalleni, sairastun uudelleen ja uudelleen masennukseen enkä elä elämää. En halua olla ikuisesti zombie, elävä kuollut.
Tänään olen opiskellut erilaisista persoonallisuustyypeistä. Netissä on kaikenlaista tietoa asiasta, samoin kuin on testejäkin. Minä lokeroiduin tyypiltäni ISTJ:ksi, jonka kyllä allekirjoitan täysin. Uskon, että kaikki minut tuntevat allekirjoittavat sen myös minulle sopivaksi. Alla on pitkä englanninkielinen sepustus tästä persoonallisuustyypistä. Teksti on napattu täältä.
*************************************************************************************
Portrait of an ISTJ: Introverted Sensing Thinking Judging
The Duty Fulfiller
As an ISTJ, your primary mode of living is focused internally, where you take things in via your five senses in a literal, concrete fashion. Your secondary mode is external, where you deal with things rationally and logically.
ISTJs are quiet and reserved individuals who are interested in security and peaceful living. They have a strongly-felt internal sense of duty, which lends them a serious air and the motivation to follow through on tasks. Organized and methodical in their approach, they can generally succeed at any task which they undertake.
ISTJs are very loyal, faithful, and dependable. They place great importance on honesty and integrity. They are "good citizens" who can be depended on to do the right thing for their families and communities. While they generally take things very seriously, they also usually have an offbeat sense of humor and can be a lot of fun - especially at family or work-related gatherings.
ISTJs tend to believe in laws and traditions, and expect the same from others. They're not comfortable with breaking laws or going against the rules. If they are able to see a good reason for stepping outside of the established mode of doing things, the ISTJ will support that effort. However, ISTJs more often tend to believe that things should be done according to procedures and plans. If an ISTJ has not developed their Intuitive side sufficiently, they may become overly obsessed with structure, and insist on doing everything "by the book".
The ISTJ is extremely dependable on following through with things which he or she has promised. For this reason, they sometimes get more and more work piled on them. Because the ISTJ has such a strong sense of duty, they may have a difficult time saying "no" when they are given more work than they can reasonably handle. For this reason, the ISTJ often works long hours, and may be unwittingly taken advantage of.
The ISTJ will work for long periods of time and put tremendous amounts of energy into doing any task which they see as important to fulfilling a goal. However, they will resist putting energy into things which don't make sense to them, or for which they can't see a practical application. They prefer to work alone, but work well in teams when the situation demands it. They like to be accountable for their actions, and enjoy being in positions of authority. The ISTJ has little use for theory or abstract thinking, unless the practical application is clear.
ISTJs have tremendous respect for facts. They hold a tremendous store of facts within themselves, which they have gathered through their Sensing preference. They may have difficulty understanding a theory or idea which is different from their own perspective. However, if they are shown the importance or relevance of the idea to someone who they respect or care about, the idea becomes a fact, which the ISTJ will internalize and support. Once the ISTJ supports a cause or idea, he or she will stop at no lengths to ensure that they are doing their duty of giving support where support is needed.
The ISTJ is not naturally in tune with their own feelings and the feelings of others. They may have difficulty picking up on emotional needs immediately, as they are presented. Being perfectionists themselves, they have a tendency to take other people's efforts for granted, like they take their own efforts for granted. They need to remember to pat people on the back once in a while.
ISTJs are likely to be uncomfortable expressing affection and emotion to others. However, their strong sense of duty and the ability to see what needs to be done in any situation usually allows them to overcome their natural reservations, and they are usually quite supporting and caring individuals with the people that they love. Once the ISTJ realizes the emotional needs of those who are close to them, they put forth effort to meet those needs.
The ISTJ is extremely faithful and loyal. Traditional and family-minded, they will put forth great amounts of effort at making their homes and families running smoothly. They are responsible parents, taking their parenting roles seriously. They are usually good and generous providers to their families. They care deeply about those close to them, although they usually are not comfortable with expressing their love. The ISTJ is likely to express their affection through actions, rather than through words.
ISTJs have an excellent ability to take any task and define it, organize it, plan it, and implement it through to completion. They are very hard workers, who do not allow obstacles to get in the way of performing their duties. They do not usually give themselves enough credit for their achievements, seeing their accomplishments simply as the natural fulfillment of their obligations.
ISTJs usually have a great sense of space and function, and artistic appreciation. Their homes are likely to be tastefully furnished and immaculately maintained. They are acutely aware of their senses, and want to be in surroundings which fit their need for structure, order, and beauty.
Under stress, ISTJs may fall into "catastrophe mode", where they see nothing but all of the possibilities of what could go wrong. They will berate themselves for things which they should have done differently, or duties which they failed to perform. They will lose their ability to see things calmly and reasonably, and will depress themselves with their visions of doom.
In general, the ISTJ has a tremendous amount of potential. Capable, logical, reasonable, and effective individuals with a deeply driven desire to promote security and peaceful living, the ISTJ has what it takes to be highly effective at achieving their chosen goals - whatever they may be.
Jungian functional preference ordering:
Dominant: Introverted SensingAuxiliary: Extraverted Thinking
Tertiary: Introverted Feeling
Inferior: Extraverted Intuition
>ISTJ Relationships
The ISTJ's word is as good as gold, and they honor their commitments faithfully. They believe that to do otherwise would be nothing less than a breach of honor and trustworthiness. Consequently, they take their vows very seriously, and once they have said "I do", that means they are bound to the relationship until "death do us apart" or otherwise. ISTJs are driven to fulfill their responsibilities and duties, and will do so with tireless effort. They will do their best to meet the obligations presented by the different relationship roles which they play during their lives, i.e. spouse, parent, offspring, etc. They may have difficulty showing warmth, but they frequently feel it in abundance, and most develop the ability to show it through sheer effort. If nothing else, the ISTJ holds the gold medal of all the personality types for Effort. They will put forth tremendous amounts of effort to accomplish goals which are important to them. If healthy relationships are among these goals, you can bet that the ISTJ will do everything that they can to foster and maintain healthy relationships.
ISTJ Strengths
- Honor their commitments
- Take their relationship roles very seriously
- Usually able to communicate what's on their minds with precision
- Good listeners
- Extremely good (albeit conservative) with money
- Able to take constructive criticism well
- Able to tolerate conflict situations without emotional upheaval
- Able to dole out punishment or criticism when called for
ISTJ Weaknesses
- Tendency to believe that they're always right
- Tendency to get involved in "win-lose" conversations
- Not naturally in-tune with what others are feeling
- Their value for structure may seem rigid to others
- Not likely to give enough praise or affirmation to their loved ones
ISTJs as Lovers
"To love means to open ourselves to the negative as well as the positive - to grief, sorrow, and disappointment as well as to joy, fulfillment, and an intensity of consciousness we did not know was possible before." -- Rollo May
ISTJs are committed, loyal partners, who will put forth tremendous amounts of effort into making their relationships work. Once they have made a commitment to a relationship, they will stick with it until the end. They gladly accept their duty towards fulfilling their role in the relationship. ISTJs are generally willing and able to do anything which they have defined as a goal. So, if maintaining a good relationship is important to the ISTJ, they are likely to have a good relationship. If they have not added this goal to their internal "list" of duties, they are likely to approach the relationship in their "natural" state, which is extremely practical, traditional, and structured.
Sexually, the ISTJ is likely to approach intimacy from a physical perspective, rather than as a means of expressing love and affection. They usually have a problem expressing their deepest feelings, even though they may be very strongly felt. They will expect sex on a relatively scheduled basis, and are likely to honor traditions regarding gender role-playing. Male ISTJs will assert their perspective on their partners, while female ISTJs will tend to follow along with what their male counterparts want (although they will be uncomfortable with anything extremely out of the traditional norm).
ISTJs do not feel threatened by constructive criticism or conflict situations. When faced with criticism, the ISTJ is likely to believe that their point of view is correct. They have a tremendous amount of respect for Facts, and base their opinions on known facts and logic. Consequently, they have a hard time seeing the viability of viewpoints which don't match their own. When the ISTJ gets involved in a disagreement over a point, they usually begin to attempt to recruit the other person over to their own point of view, fully believing that they are right, and that the other individual simply needs to understand the facts of the situation. In such situations, the ISTJ may or may not be right, but their confidence in their own "rightness" can shake the confidence of others involved. This habit can quickly turn conversations into "win-lose" situations, and can present a special problem in intimate relationships. While they may inadvertantly shake the confidence of their colleagues with their "I'm right" approach, the same behavior may cause serious issues within their intimate relationships. The ISTJ's constant assertion of "rightness" may send a message to their mates that they do not value their opinions. If the ISTJ has a mate with a strong Feeling preference, they may inadvertantly wreak havoc with their self-esteem, since Feeling individuals are extremely sensitive to conflict and criticism, and are especially vulnerable in their intimate relationships.
Since ISTJs make decisions using the Thinking function (rather than Feeling), they are not naturally likely to consider their mates feelings and emotions in daily living. This may be a problem if their mates have the Feeling preference, since Feeling individuals usually expect a lot of positive affirmation, which the ISTJ does not naturally communicate to them. The ISTJ needs to remember that others may need to hear that they are loved and valued, even if the ISTJ doesn't need to hear this themself.
ISTJs are generally very capable and efficient at most things which they endeavor. Consequently, their mates are likely to hold a good amount of respect for them. Daily concerns are likely to be well-provided for by the ISTJ. If other concerns, such as emotional needs, are pointed out to the ISTJ as important issues for their mates, the ISTJ will rise to the occasion and add the task of addressing these needs to the internal "list" of duties. Since the ISTJ is so willing to work hard at issues, and so tireless at performing tasks which they feel should be done, the ISTJ generally makes a wonderful, caring mate who is willing and able to promote a healthy, lasting relationship which is also a partnership.
Although two well-developed individuals of any type can enjoy a healthy relationship, the ISTJ's natural partner is the ESFP, or the ESTP. ISTJ's dominant function of Introverted Sensing is best matched with a partner whose personality is dominated by Extraverted Sensing. How did we arrive at this?
ISTJs as Parents
"You are the bows from which your children as living arrows are sent forth...
Let your bending in the archer's hand be for gladness;
For even as He loves the arrow that flies,
so He loves also the bow that is stable." -- Kahlil Gibran
ISTJs are faithful and devoted parents who can be counted on to put forth their very best efforts towards raising their children in positive, comfortable, secure homes, and to promote their growth in such a way that they will become secure adults who know their place in life within our society. Such is the greatest goal of an ISTJ parent toward their child.
Along the path towards this goal, the ISTJ expects that their children honor their traditional familial roles. As parents, they demand respect and authority from their children. They willingly accept their parental role of provider and guardian. Once the ISTJ becomes a parent, it becomes a "given" that they will perform all of the duties associated with parenthood, and they will do so without grudge or burden. However, they expect that their children give them their due respect in return, and will have little patience with disrespectful behavior.
When it comes to giving punishment or discipline, the ISTJ will be able to do so when necessary without too much internal trauma. They see it as their duty to teach their children when they've done wrong, and so will administer the punishment in the name of the greater cause of doing their duty towards their children. Not to imply that the ISTJ will enjoy disciplining their children, they simply will put their duties before their personal feelings.
The ISTJ is likely to have a problem giving a lot of positive affirmation and support to their children. Having very high expectations for their own behavior and the behavior of others, the ISTJ often forgets to give praise when praise is due. All children need positive support as they find their place in the world, and this is especially true for children with the Feeling preference, who benefit tremendously from positive affirmation, and suffer (sometimes tremendously) in its void. The ISTJ who recognizes sensitivity in their child should take special care to give them positive support and affirmation.
The ISTJ will create a consistent, secure environment for their children, with definite roles and boundaries. Although this may at times create division between the parent and child (especially during rebellious adolescence), it will generally promote the child's growth into a secure adult. ISTJ parents will be remembered and honored by their children for being good people who always tried their best, and for putting the needs of their children above their own.
ISTJs as Friends
Although friendships do not rank highest in the ISTJ's list of important relationships (whose duties and obligation to the Family rank above all else), they do have value these relationships and put effort into enhancing and maintaining them. The ISTJ is likely to choose to be around people who have similar interests and perspectives to their own, and are likely to not have much patience with people who are very different from themselves.
Although their usual mode of being is very serious-minded, ISTJs like to have fun and let loose. They like being with Extraverts who are optimistic and fun-minded, although the E's enthusiasm may eventually get on the ISTJ's nerves. ISTJs can get along with most other types, but they especially form solid connections with other Sensing Judgers. The ISTJ's respect for laws and traditions may make them unable to relate well to Sensing Perceiving types, although they admire their carefree ability to live for the moment. And conversely, the Sensing Perceiving types may see the ISTJ's need for structure as too conservative or scheduled for their tastes. ISTJs seem to get along well with Intuitives, although they cannot really relate to some of the Intuitives perspectives.
ISTJ Personal Growth
What does Success mean to an ISTJ?
People with the ISTJ personality type are serious, methodical, analytical, and hard-working. They store knowledge gained from their experiences, and use this knowledge to tackle new problems and ideas. They will work a problem through to its identified conclusion. They work towards defined goals; their analytical objectivity gives them the tendency to make goal-oriented decisions that are not waylaid by the concerns of individuals. They're uncomfortable with ideas that are completely new to them, or that are totally theoretical in nature. Since they have no direct experience with the new concept, they have no tools for knowing how to deal with it or what to think about it. They need to get the framework for a new concept before they're able to deal with it. An experienced ISTJ is usually a very capable person, and makes an excellent manager. ISTJs have great value for the "tried and true" approach, and are reluctant to adopt new systems until direct experience proves the validity of the new system. They internalize and value the rules and structure of the society in which they live, and disapprove of behaviors that go against these rules. ISTJs highly value the cornerstone institutions of society such as Family, Work, and Church. Their hard-working, dedicated nature is especially well-suited for holding up such institutions. An ISTJ's feeling of success depends upon being able to use their experience for the benefit of an institution, and also upon the level of structure and lack of chaos in their life, and in the health and welfare of their family or other social structure.
Allowing Your ISTJ Strengths to Flourish
As an ISTJ, you have gifts that are specific to your personality type that aren't natural strengths for other types. By recognizing your special gifts and encouraging their growth and development, you will more readily see your place in the world, and be more content with your role.
Nearly all ISTJs will recognize the following characteristics in themselves. They should embrace and nourish these strengths:
- Their desire to execute known systems against concrete facts makes them happy to chunk through large amounts of routine work.
- With their respect for rules and order, they value honesty and integrity and seek to live with these ideals.
- An ISTJ has a "stick to it" attitude. They're not afraid of hard work, and will put forth a great deal of effort towards something that they are interested in. This persistence will help the ISTJ to achieve any identified goal.
- The ISTJ's value for social structure makes them more interested in being social than is true for many Introverts.
ISTJs who have developed their Extraverted Thinking will complement their interest in their inner world of concrete data with an interest in the welfare of the rest of the world, especially with regards to upholding social systems and traditions. These ISTJs enjoy these very special gifts:
- They will move beyond an expectation that others should follow rules into a dedication and willingness to work hard to uphold standards themselves.
- They show a dedication to maintaining personal relationships that lends them a respect for individual differences.
- They will use their inner store of facts for the benefit of an institution or society in general, rather than to satisfy their own interests.
- The more they develop their Extraverted Thinking, the better they will become at strategizing. They will be able to brainstorm multiple possible solutions to problems.
- ISTJs are often uncomfortable with decisions based on values rather than on objective criteria, but the more they develop their Extraverted Thinking, the more likely they will become able to use Introverted Feeling as a positive force rather than strictly a negative one. This will allow them to understand a value judgement that is based on personal perspective rather than social obligation.
Potential Problem Areas
With any gift of strength, there is an associated weakness. Without "bad", there would be no "good". Without "difficult", there would be no "easy". We value our strengths, but we often curse and ignore our weaknesses. To grow as a person and get what we want out of life, we must not only capitalize upon our strengths, but also face our weaknesses and deal with them. That means taking a hard look at our personality type's potential problem areas.
Most of the weaker characteristics that are found in ISTJs are due to their dominant Introverted Sensing function controlling the personality to the point that all other functions are being used to defend Sensing demands, rather than for their more balanced purposes. In such cases, an ISTJ may show some or all of the following weaknesses in varying degrees:
- Excessive love of food and drink
- Lack of interest in other people, or in relating to them
- Occasional inappropriate emotional displays
- General selfish "look after oneself" tendencies
- Uses judgement to dismiss other's opinions and perspectives, before really understanding them
- May judge others rather than themselves
- May look at external ideas and people with the primary purpose of finding fault
- May become slave to their routine and "by the book" ways of doing things, to the point that any deviation is completely unacceptable
- May have difficulty communicating their thoughts and feelings to anyone
Explanation of Problems
Nearly all of the problematic characteristics described above can be attributed in various degrees to the common ISTJ problem of Introverted Sensing overtaking the ISTJ's personality to the point that all other functions become slaves to Introverted Sensing. A more "whole" personality needs to have a good balance between its dominant and auxiliary functions. For an ISTJ, the dominant Introverted Sensing needs to be well-supported by the auxiliary Extraverted Thinking function. If Extraverted Thinking exists only to support the desires of Introverted Sensing, than neither function is being used to its potential.
Introverted Sensing is a personality function that constantly gathers data and stores it in a sort of informational database to be accessed at will in the future. As the dominant player in a personality, it has the effect of constantly bombarding the psyche with facts to store. As something new is perceived, it is added to the vast warehouse of Introverted Sensing data. Introverted Sensing does not in itself analyze this data for meaning or connection--it just takes it in as information. In order to sort through and make use of this information, a judging function must be applied. It is the judging function that does the analysis and ordering of the data.
When Introverted Sensing is too dominant, or Extraverted Thinking is not developed sufficiently, we see the ISTJ using Extraverted Thinking to order the individual's world in such a way that Introverted Sensing can reign without interference. This may include dismissing the importance of relationships, or pushing away anything that threatens the ISTJ's highly introverted way of life. In this manner, Extraverted Thinking is used against the external world, rather than against the ISTJ's internal data. It is a defensive shield, rather than a useful filter.
The better, more "whole" use of Extraverted Thinking for the ISTJ would be to use it to order and evaluate its own rich store of data, and therefore generate useful solutions to problems and efficient systems. Like all types, most ISTJs will show some signs of this kind of weakness. This does not mean that they're hopelessly flawed. The real problems occur when an ISTJ personality has become so imbalanced that its owner is extremely selfish and unable to consider the importance or validity of anyone else's perspective.
Solutions
To grow as an individual, the ISTJ needs to focus on applying their judgement against information that they have gathered, rather than against single facts or ideas coming from others. Before judging, put all new data into the context of existing facts. Working with all of the facts at your disposal will greatly improve your ability to judge effectively, and will reduce the likelihood that you will become offensively reactionary and isolationist.
An ISTJ who is concerned with personal growth will pay close attention to the subject of ther judgments, and their motivations for making judgments. Are they judging something external to themself, or are they judging something within the context of their stored knowledge? Is the motivation for judging something to be able to understand its usefulness in the world, or to dismiss it? Too often, an ISTJ will judge something without properly understanding it, and with the intention of dismissing it. Seek first to understand, then to judge.
Living Happily in our World as an ISTJ
People of all personality types sometimes experience problems dealing with specific aspects of civilization and human interaction. For the ISTJ, problems are generally associated with being unable to tolerate behaviors that go outside perceived norms, and with not putting forth effort to meet others' emotional needs. These problems stem from building up the importance of the ISTJ's inner world and diminishing the importance of the external world. ISTJs who recognize that their knowledge and experience can be enriched by the synergy of other people's knowledge and experience will find that they can be committed to their internal worlds and still have satisfying relationships with others. The key to accomplishing this is development of their highest extraverted function, Extraverted Thinking.
An ISTJ who uses Extraverted Thinking to find fault externally rather than internally may become so strongly opinionated that they form rigid and unreasonable expectations of others. Their hyper-vigilant judgments about the rationality and competence of others may be a very effective way of keeping themselves at an emotional distance from others. This will preserve the sanctity of the ISTJ's inner world and lifestyle, but will reduce a lot of valuable input, arrest the development of their social character, and stagnate the development of the ISTJ's rich store of experiential data. In extreme cases the ISTJ may find him or herself quite alone and lonely.
More commonly, the ISTJ will run into trouble when they try to order and structure the outer world, rather than their inner world. Trying to structure people into a predefined, acceptable system is problematic. The personality types who value the unique individual will be offended by the apparent lack of respect for their person, and people with personality types who follow social values will want to be honoring their own system, rather then being forced to follow yours. Many people experience being controlled or manipulated as a form of suppression, and resist it. Eventually, they may harbor serious resentment against the suppressor.
Specific suggestions:
- Take care to listen to someone's idea entirely before you pass judgment on it. Ask questions if necessary. Do whatever it takes to make sure that you understand the idea. Try not to begin judging anything until you understand the details.
- Try to identify the personality type of everyone you encounter frequently in your life. Remember that Intuitives often have a wandering style of expression. Try to exhibit tolerance for this.
- Before you being talking to another person, pause for a moment and look at that person. Take in that person's attitude and feelings at that moment. Be aware of the person with whom you are speaking.
Ten Rules to Live By to Achieve ISTJ Success
- Feed Your Strengths! Do things that allow your excellent organizational and logical abilities to flourish. Explore the worlds of business management, accounting, and medicine.
- Face Your Weaknesses! See your weaknesses for what they are, and seek to overcome them. Especially, strive to use your judgment against your internal store of knowledge, rather than as a means of disregarding other people's ideas.
- Talk Through Your Thoughts. You need to step through your vast amount of information in order to put things into perspective. Give yourself appropriate time to do this, and take advantage of discussing ideas with others. Some find that externalizing your thoughts is a valuable exercise, as is expressing your ideas clearly in writing.
- Take in Everything. Don't dismiss ideas prematurely because you don't respect the person generating the ideas, or because you think you already know it all. After all, everybody has something to offer, and nobody knows everything. As Steven Covey says, "Seek first to understand, and then to be understood."
- Quench Your Desire to Control Others. Remember that most people do not want to be controlled. Again, turn your controlling tendencies inwardly rather than outwardly. You can only really control yourself.
- Be Aware of Others. Take time to notice where others are coming from. What is their personality type? How are they currently feeling?
- Be Accountable for Yourself. Don't blame the problems in your life on other people. Look inwardly for solutions.
- Be Gentle in Your Expectations, and judge yourself at least as harshly as you judge others.
- Assume the Best. Don't distress yourself and others by dwelling on the dark side of everything. Just as there is a positive charge for every negative charge, there is a light side to every dark side. Remember that positive situations are created by positive attitudes, and vice versa. Expect the best, and the best will come forward.
- There is Nothing to Fear but Fear Itself. Sometimes it's necessary to take a risk to initiate change. Don't be afraid to do so when that time comes. In most cases, the obstacles and burdens standing in the way of your goal are not really there--they just exist in your perspective. Change your perspective--change your life
Whether you're a young adult trying to find your place in the world, or a not-so-young adult trying to find out if you're moving along the right path, it's important to understand yourself and the personality traits which will impact your likeliness to succeed or fail at various careers. It's equally important to understand what is really important to you. When armed with an understanding of your strengths and weaknesses, and an awareness of what you truly value, you are in an excellent position to pick a career which you will find rewarding.
ISTJs generally have the following traits:
- Value tradition, security, and peaceful living
- Will work long and hard to fulfill duties
- Can be depended on to follow through on tasks
- Loyal and faithful
- Stable, practical and down-to-earth
- Family-minded
- Dislike doing things which don't make sense to them
- Dislike abstract theory, unless they see the practical application
- Natural leaders
- Prefer to work alone, but work well in teams when necessary
- Extremely observant, they take in facts via their senses and store them internally
- Vast, rich inner store of facts which they rely on to understand problems which they encounter in their lives
- Profound respect for facts and concrete information
- Make decisions objectively, applying logic and rational thinking
- Dislike change, unless they are shown it's benefit in a concrete way
- Have strong opinions about the way things should be done
- Appreciate structured, orderly environments
- Have very high standards for their own behavior and the behavior of others
- Not naturally in-tune with other people's feelings
- Able to accomplish almost anything if they put their minds to it
- Community minded "good citizens"
ISTJs have one character trait which puts them at a definite advantage in terms of career success - Perserverance. An ISTJ can do almost anything that they have decided to do. However, there are areas in which they will function more happily and naturally. An ISTJ will do best in a career in which they can use their excellent organizational skills and their powers of concentration to create order and structure. ISTJs seem to fit extremely well into the Management and Executive layer of the corporate business world.
The following list of professions is built on our impressions of careers which would be especially suitable for an ISTJ. It is meant to be a starting place, rather than an exhaustive list. There are no guarantees that any or all of the careers listed here would be appropriate for you, or that your best career match is among those listed.
Possible Career Paths for the ISTJ:
- Business Executives, Administrators and Managers
- Accountants and Financial Officers
- Police and Detectives
- Judges
- Lawyers
- Medical Doctors / Dentists
- Computer Programmers, Systems Analysts, and Computer Specialists
- Military Leaders
keskiviikkona, maaliskuuta 12
Puhki
Olen väsynyt ja alan huomaamaan itsestäni tietynlaista käyttäytymiskaavaa. Olen sellaisen uudenlaisen nyt rakentanut viime ja tämän viikon aikana, kun olen opetellut töissä olemista, aamuheräämisiä ja pystyssä oloa.Herään, laittaudun, siirryn bussilla keskustaan, olen töissä neljä tuntia, tulen kotiin, vien koiran ulos, otan torkut, syön, istun ja katson televisiota ja haukottelen. Karrikoidusti näin.
Kevätväsymys on tulollaan. Huomaan olevani masentuneempi kuin toissaviikolla. Olen lannistunut olosuhteille, omalle tilanteelleni, raha-asioille, kivulle, toipumiselle, luovuttamiselle, ihmettelylle. En osaa eikä minun osittain anneta tarttua asioihin, sillä toipuminen ja elimistön kipujen kuulostelu on nyt tärkeintä.
Masennun, koska en osaa olla lempeä itselleni. Vaadin jo suuria ja tehokkaita, tavoittelen korkeuksia ja mielessäni haluan jo edetä, mennä eteenpäin ja unohtaa kaikki kivut, lääkärissä käynnit ja terapiat. Antakaa minun jo elää!
Pitäisi malttaa ja opetella kuuntelemaan omia tuntemuksiaan. Olla löysä ja ottaa rennosti nyt vielä, kun niin voi ja on lupa tehdä. Kyllä se kiire ja vaade sieltä on tuloillaan.
Elän siis ristiriitojen kiirastulessa. Vaadin ja tavoittelen, vaikka neljän tunnin töissäolon jälkeen olen aivan puhki. Minu täytyy torkkua ja olla hiljaisuudessa 2-3 tuntia, jotta palaudun. Jotta jaksan illalla olla puolison kanssa ja tehdä omia juttujani. Kahdeksan tunnin työpäivä ei ole mahdollinen, tiedän ja tunnen sen.
Tämä on todellista itsensä opettelua. Itsestään huolehtimisen opettelua. Vaatimusten alentamista, kritiikin lopettamista, suorittamisen välttelyä, tehokkuuden minimointia. Joudun tekemään kaikkia näitä kamalia asioita, jotka sotivat sisäistä orjapiiskurini mentaliteettia vastaan. Ja suutun itselleni siitä, että masennun, koska minun pitää olla rennosti ja lopettaa stressaaminen.
Puhutaan haavakielestä, sitä kai se myös on. Toivun hiljalleen ja pelkään sitä, koska en voi turvautua enää vammoihini. Minulta aletaan vaatimaan enemmän, minun pitää jaksaa ja suorittaa. Minua ei enää huomata eikä huomioida enkä siten ole tärkeä.
Olen suuri paradoksi.
Olen tänään pohtinut taas sivukaupalla itseäni ja kasannut itselleni oman arkkityyppieni ympyrän. Oman sisäisen perheeni, jonka avulla peilaan tapojani ajatella ja käyttäytyä. Teen tätä työtä perusteellisesti ja ajan kanssa, joten se uuvuttaa. Olen henkisesti ihan puhki. Juuri nyt. Olen silti iloinen, sillä kaikki osui kohdalleen, juuri siihen lokeroon missä ominaisin paikka on olla. Tänne asti lukeneena olet varmasti ympyräni kanssa samaa mieltä siitä, että sabotoija minussa moukaroi egoani ja persoonallisuutta ja että ammatillisissa ja terveydellisissä haasteissa eniten vaikuttaa sisäinen kriitikkoni. Niitä olen peilannut ja pohtinut näillä ehdoilla syntyviä vahvuuksia ja heikkouksia. En tiedä, onko tästä harjoituksesta/ajattelutavasta minulle hyötyä, mutta aion kokeilla. Toistaiseksi olen positiivisesti yllättynyt tekemistäni havainnoista.
Paradoksejakin on mahdollisuus oppia ymmärtämään ja käsittelemään, kun huomaa että kolikoilla on aina se toinenkin puoli.
Loppuillan aion tuulettaa päätä. Olo on sama kuin terapian jälkeen; voimat on poissa. Olen jäänyt koukkuun hömppäsarjohin (mitä en ole ikinä aiemmin tehnyt); unelmien poikamies, Greyn anatomia ja G-piste: here I come.
torstaina, maaliskuuta 6
Viimeinen ristiretki
graalinmaljani
on vajaa
on täynnä
hukassa ja tallessa
se on ajatus aavistus
minusta itsestäni kokonaisena
ehjänä rakkautena
joka on ylitsevuotavainen
en löydä sitä mistään
ja kuitenkin se on koko ajan
läsnä
minussa hengessä luonnossa
kun hengitän kun nukun
maljani on minuuteni
sen juon kun olen
valmis
olen sen piilon löytämässä
astumassa uuteen aikakauteen
läpinäkymättömälle sillalle yli kuilun
muiden maljojen listalta sen löydän
eikä riskinä ole katoaminen ilmaan
hukkuminen unohdukseen
kunhan vain uskallan
karsin väärät ja virheelliset pois
täytyn
******************************************
torstaina, helmikuuta 28
Kalevalan päivänä
Yön aikana ulkomaailman ilme muuttui. Aamuyöllä vielä satoi viiman voimalla lunta, mutta nyt päivän edetessä viime on muuttunut hiutaleiden hiljaiseen leijumiseen ja pakkasen kiristymiseen.
Koira ei ollut pysyä housuissaan päästessään metsään. Lunta! Puunrunkojen yli ja ali mentiin, nuuskittiin kaikki kuusenjuuret ja ravisteltiin niskaan karisseet lumipaakut kilpaa pois. Lunta!!!
Talvi näyttää, tuntuu ja tuoksuu talvelta.
Asiat ovat taas paikoillaan, hiukan enemmän.
Kalevalan päivän kunniaksi aion virkistää ja entrata suomalaista identiteettiäni ja unohtaa ne vähäisetkin jenkkihaihatukset ja eu-kriteerit. Tänään lämmitetään sauna ja liotetaan löylyvedessä koivun lehtiä, syödään hernekeittoa torstain kunniaksi ja liikutaan ulkona. Jos olisin maalla, pilkkoisin puita, veistelisin haloista lastuja, sytyttäisin nuotion ja kävisin avannossa uimassa kovan vihdonnan päälle.
Suomalaisuus ja suomalaisena oleminen on hieno asia. Olen omaa suomalaista identiteettiäni pohtinut viimeisen vuoden aikana paljon, ja olen huomannut olevani varsin tiukassa siteessä juuriini ja kotimaahani. Kuulun tänne melankolisen luonteeni, jurouteni, luonnonläheisyyteni ja metsienkin kautta. Olen osa Suomea. Maailmalla reissatessa oppii arvostamaan kotimaan tapoja ja arvoja sekä yhteiskuntaa, vaikka niissä paljon epäkohtia onkin. En tiedä, onko lottovoitto syntyä Suomeen, mutta olen onnellinen siitä, että täällä asun ja elän.
Olen kiinnostunut siitä, miten suomalaisuudesta on tullut juuri tällainen kuin se ja me olemme. Kalevala on parhaillaan luettavana. Kovin pitkälle en ole siinä vielä päässyt, sillä poljentoon tottumiseen ja sanojen ymmärtämiseen menee aikaa eikä katkonainen lukeminen oikein tunnu hyvältä. Entisten aikojen vahva ja jylhä tarinaperinne, uskonto, pakanallisuus, sanojen ja kielen muuttuminen hyppää kirjan sivuilta tähän päivään, ajatuksissani olen jo kaukana, muinaisissa ajoissa, Tapion metsässä. Voin vain kuvitella, miten 1800-luvun viimeiset tarinankertojat ja suullisen perimätiedon välittäjät ovat vallanneet kertomahetkellä koko kylän väen lumoihinsa. Miten väkivahvaa ja vaikuttavaa se onkaan ollut, Kalevalassa "eläminen" ja tunteiden välittäminen. Sellaista haluaisin joskus kokea. Mahtaakohan Vienassa tai Inkerissä vielä perinteen ylläpitäjiä löytyä....
Suomen kieli omassa erikoisuudessaan on sopiva pari Kalevalan myyteille ja hahmoille. Ulkomailla ollessa on mukavaa vapaasti keskustella matkakumppanin kanssa, kun kukaan ympärillä oleva ei ymmärrä halaistua sanaa siitä, mistä puhutaan. Mikä vapaus! Tanskalaisen ystäväni mukaan suomen kieli kuulostaa venäjältä, mistä olen täysin eri mieltä. Hän ihmettelee voimakkaita konsonantteja ja sitä, että jokaisen sanan ensimmäisellä tavulla on aina paino. Suomen kielessä jokainen kirjain lausutaan, joten ero tanskan kirjaimien ja tavujen "nielaisuun" ja sanomatta jättämiseen on melkoinen. Ihmetystä aiheuttaa myös pitkät sanat ja sijamuodot. Niitä on monta kertaa opetettu ja selvennetty, sillä ystäväni on asiasta vilpittömästi kiinnostunut. Kielioppi on hänelle loogisempaa ja järkevämpää kuin oma.
Suomalaisuus ei ole pelkkää junttiutta, juroutta, takapajuisuutta, känniörvellystä ulkomailla ja Tallinnan laivalla tai Venäjän alusmaana olemista. Suomalaisuus on myös rehellisyyttä, suoraa puhetta, luonnonläheisyyttä, reilua tekemisen meininkiä, laatua, aitoutta. Eksotiikkaa.
Tämä päivä on loistava päivä perinteille, myyteille ja omalle sisäiselle suomalaisuudelle!
Lyökämme käsi kätehen,
sormet sormien lomahan,
lauloaksemme hyviä,
parahia pannaksemme,
kuulla noien kultaisien,
tietä mielitehtoisien,
nuorisossa nousevassa,
kansassa kasuavassa:
noita saamia sanoja,
virsiä virittämiä
vyöltä vanhan Väinämöisen,
alta ahjon Ilmarisen,
päästä kalvan Kaukomielen,
Joukahaisen jousen tiestä,
Pohjan peltojen periltä,
Kalevalan kankahilta.
ote Kalevalasta.
tiistaina, helmikuuta 26
Right here; beside me and beside you
Raskautta aiheuttaa väsymys. Opettelen nimittäin heräämään aikaisemmin, jotta selviän ensi viikosta kohtuudella. Rytmi on mennyt töiden tekemisen kannalta ihan pieleen, joten siihen normaaliin (?) heräämisrytmiin täytyy varta vasten opetella ja totutella. Puoliso meni kymmeneksi töihin ja luennolle ja nousin puoli yksitoista torkahduksen jälkeen alakerran asukkaiden perheriitaan. Keittelin kahvit ja kävin koiran kanssa haukkaamassa kirpeää ilmaan sisuksiin. Aurinko lämmitti ja seisoskelin metsikössä imien auringon energiaa (ja kasvatellen pisamia) kasvoille. Ilma oli kuin kevät, kuin huhtikuu, paitsi että maan ja mullan tuoksu vielä puuttui. Kun keskittyy ja sulkee silmät, on hämmästyttävää huomata, miten paljon linnut jo laulavat. On kuitenkin vasta helmikuu.
Sisällä laskeskelin budjettia ja mietin miten selviän ensi taloudellisesti. Arpomiseksi ja arvuutteluksihan se menee, kun en vielä tiedä miten tuo sairasloma järjestyy jatkossa ja miten paljon fysioterapia kokonaisuudessaan tulee maksamaan. Tarkoituksena on palata töihin osa-aikaisena, jolloin työnantaja ja Kela yhdessä maksavat minulle sekä palkkaa ja sairaspäivärahaa. Vaikuttaa siltä, että kaikki pakolliset kuitenkin saan hoidettua. Leikkausvelkojen maksamista täytyy lykätä siihen saakka, kun saan täyttä palkkaa töistä.
Luin sähköpostia, tarkistin virtuaalimaailman kuulumiset ja aloin työstämään arkkityyppejä. Päätin kokeilla Myssin kehittämää metodia itsensä tutkiskeluun ja kehittämiseen, josko siitä olisi minulle apua tai uusia ideoita eteenpäin menemiseksi. Tämä on se homma, mikä minut on tänään varsinaisesti uuvuttanut. Aiemmin olin 1,5 tunnin ryhmäterapian jälkeen aivan uuvuksissa ja sekaisin ja poissa tolaltani; tänään olen tehnyt havaintoja ja oivalluksia itsestäni kuuden tunnin verran. Muistivihkoon kertyi pohdintoja 24 sivua. Aikas makeeta, mutta ei helppoa, ei.
Ajatusmalli arkkityypeistä ja arkkityyppiympyrästä kiehtoo. Meistä jokainenhan kokee ja tunnistaa itsessään tiettyjä käyttäytymismalleja ja rooleja, joihin tukeutuu ja jotka ovat läheisiä. Arkkityypit edustavat tietyllä tapaa erilaisia rooleja ja voimavaroja meissä. Ne ovat kuitenkin sellaisia "hahmoja", jotka ovat olleet meissä aina, alusta asti erotuksena rooleihin, jotka tulevat ja menevät enemmän elämäntilanteiden vaihtuessa.
Aikaa meni siihen, että tein listan kaikista itseen kohdistuvista tyypeistä, luonteenpiirteistä, vahvuuksista, heikkouksista, elämän isoista kriiseistä ja muutoskohdista, tavoitteista, haaveista, unelmista jne. Sitten lähdin yhdistelemään asioita ryhmiin. Aikaansaannoksena hirmuisen sotkuinen mindmap, josta oli pakko tehdä selkeämpi versio. Arkkityyppiympyrään valitaan 12 hahmoa ja kun sain omani valittua, lähdin tarkastelemaan niitä syvemmin. Kutakin kerrallaan.
Tällä hetkellä olen viisi noista kahdestatoista käynyt läpi. Aikaa siihen menee, käsi on kipeä kirjoittamisesta ja henkisesti voimat on vähissä. Siltikin olen äimistynyt siitä, miten monta uutta oivallusta itsestäni olen tänään havainnut. Negatiiviselta tuntuva asia yhdistyy itse mieltämääni vahvuuteen ja muuttaakin siten koko homman erilaiseksi. Vahvuutena pitämäni juttu ei olekaan välttämättä niin iso vahvuus kuin olen mieltänyt, vaan löydän ihan uusia ja parempia voimavaroja tilalle. Esimerkkinä yksi valitsemistani tyypeistä, kriitikko, joka on minussa syvimmällä olevin piirre/taipumus/asenne/elämänkatsomus. Pohtimalla sen tarjoamia mahdollisuuksia, voimia ja myönteisiä ajatuksia ja laittamalla niitä tärkeysjärjestykseen saan muutettua aiemmin haitallisena piirteenä itsessäni pitämääni positiiviseksi voimaksi, jota voin käyttää tulevissa haasteissa hyväksi. Näkökulma ja suhtautuminen tähän asiaan on merkittävä ja valtava muutos! Olen ihan ymmälläni, mutta toisaalta löydän menneisyydestä tapahtumia ja muistoja, joissa olen näin jo toiminutkin. En vain ole ajatellut asiaa ikinä konkreettisesti tai symbolisesti, tietoisesti.
Terapian aikana mietittiin kovasti sitä, miksi kukin meistä toimii niin kuin toimii ja mitä traumoja tai kokemuksia, asenteita, ennakkoluuloja ja pelkoja toiminnan esteenä on. Minä opin parhaiten kantapään kautta, mikä ei ole se mukavin tapa. Analyyttisenä ihmisenä haen kaikelle aina selitystä, perusteluja, näkökulmia kaikista mahdollisista vinkkeleistä. Jotta saan jotain aikaan ja jotain havaintoja tehtyä ja sitä kautta muutoksen käynnistettyä, minun täytyy edetä systemaattisesti. Muuten haihattelen, keskitän huomion jo muualle, ja kun langanpätkiä on käsissä paljon, vaivun lohduttomaan masennukseen siitä, että en millään selviä tästä kaikesta. Terapiasta sain apuja, paljonkin, mutta en ehkä niin paljoa juuri oman käyttäytymiseni ymmärtämiseen ja selittämiseen kuin olisin halunnut. Tämän päivän jälkeen tuntuu, että kuudessa tunnissa opin ymmärtämään itseäni enemmän kuin kolmen vuoden terapian aikana yhteensä. Ei millään pahalla terapiaa kohtaan, mutta siltä se vaan tuntuu. Ehkä tämäntyyppinen työskentelytapa sopii minulle paremmin; esitetään suora kysymys ja vastataan siihen.
Aion kokeilla loppuun. Käydä kaikki 12 hahmoani läpi ja rakentaa oman ympyräni, jonka pohjalta haen vinkkeliä ja ajatuksia elämään. Katsotaan mitä tapahtuu. Ei siitä ainakaan mitään haittaa ole.
Oscar-gaalan loppu odottaa koneella katsomista. Päätettiin urheasti katsoa gaala suorana alusta loppuun saakka sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, mutta neljän aikaan oli pakko luovuttaa. Minä olisin vielä jaksanut, mutta mies ei. Hän heräsi aamulla kahdeksan aikaan rakentamaan lennokkiaan.
Koira on hiukan loukkaantunut huomion puutteesta, kun olen päivän maannut sängyllä ja kirjoittanut. Harjasin hiukan turkkia ja leikkasin kynnet. Hännänpää on taas auki ja se piti paketoida. Palkinnoksi annettu hammasluu hotkittiin niin nopeasti että se tuli hetken päästä takaisin matolle.
Nyt ei jaksa mitään erikoista; miettiä omia juttujani enempää saati katsoa televisiota ja mieskin väkertää lennokkia. Taidan olla hiukan turhautunut...? Siitä huolimatta on kivaa, kun toisella on mieluisaa tekemistä. Käyhän se vähän väliä suukottamassa ja hieromassa niskaa :)
Opettelin vihdoin laittamaan videon suoraan näkyviin sivulle! Eihän se vaikeaa ollut, kun hoksasi tuolta YouTubesta valita oikean linkin ja laittaa sen oikeaan kohtaan tekstiruutua. Pohdinnan aikana olen kuunnellut musiikkia; Ylen Areenalta Avaruusromua -ohjelmaa, Muusikottaren arvioimaa Roisin Murphya sekä Jarrea. Radiosta soitettiin hetki sitten tämä allaoleva ja se kolahti niin sopivasti tämän hetken tunnelmaan. Miten hienoa onkaan, kun voi seistä itse selkä suorana ja tekojensa/sanojensa takana ja miten paljon upeampaa on se, että siinä vierellä seisoo joku, joka sinut sellaisena hyväksyy. Minä aion seistä samalla lailla sille toiselle takaisin, right beside you.
sunnuntaina, helmikuuta 24
Kuolema korjaa potin

The Death card suggests that my alter ego today is the Mover and Shaker, whose superpower for transformation relies on my bargaining ability to make a change. Even though tomorrow is another day, the time for change is now. Know that you can handle it and that you will not be alone in making it happen. Things may not seem to be going your way, but know it may be for the best. 'When love goes wrong, nothing goes right.' It may be time to find a new direction for the better of all, especially you. You've seen the writing on the wall and something's got to give, but it's not too late. You're well-equipped to overcome your fears and step out of your comfort-zone. Make your best efforts to direct the outcome as you wish by acting proactively now, rather than having to react later when it's out of your hands.
Kuva ja teksti Facebookin Power Tarot -applicationista.
Olen aina ollut kiinnostunut Tarot-korteista. En tiedä, onko kiinnostus enemmän niiden kuvallisessa annissa (korttipakkoja löytyy kaikenlaisia perinteisistä ja traditionaalisista kuvista moderneimpiin ja eri taiteilijoiden näkemyksiin, jopa digitaiteena) vai tulkinnassa, jonka kautta kortit herättelevät kiinnittämään huomiota eri näkökulmiin asioissa uusilla ajatuksillaan ja vinkeillään.
En usko kristilliseen jumalaan enkä kuulu kirkkoon, vaan näkemykseni elämästä on jotain omaa. Koen vahvaa henkistä yhtenäisyyttä liikkuessani luonnossa, sillä näen ja koen samojen lakien ja luonnon kulttuurin ilmenevän meissä kaikissa lajeissa puista muurahaisten kautta ihmisiin. Ehkä uskoni on sekoitusta darwinismista, buddhalaisuudesta, pakanauskonnoista, wiccalaisuudesta, kalevalalaisuudesta ja intian uskonnoista.
Viimeisinä viikkoina olen lukenut Caroline Myssin kirjoja Sielun sopimus sekä nyt lukulampun alla olevaa Toipumisen taitoa. En ole aiemmin tarttunut tällaisiin nk. massoille suunnattuihin elämäntaito-oppaisiin, joita kirjakauppojen hyllyt ja bestseller-listat pursuavat. Jotenkin alehyllystä bongattu kirja vaan sattui silmiin ja reppuun ostosreissulla, vaikka tarkoitus sellaisen hankkimiseen ei ollutkaan alunperin mielessä.
Kirjoja lukeneena olen tällä hetkellä aika ison hämmennyksen vallassa. Ne ajatukset ja näkökulmat, joita kirjoissa kerrotaan ja esitellään, eivät varsinaisesti ole uutta tietoa tai eusta mitään erikoista uutta "uskontoa" saati "lahkoa". Jotenkin niissä tuntuu olevan perusteita muuttumiselle sekä itsensä oppimiselle pohdinnan ja itsetutkiskelun kautta. Tuntuu, että saan näitä kirjoja lukemalla enemmän ideoita ja oivalluksia itsestäni, omista asenneongelmistani ja käyttäytymisestäni kuin syksyllä päättyneen kolmen vuoden maksullisen ryhmäterapian aikana yhteensä. Ehkä teksti ja ajattelutapa on helppo soveltaa omiin ajatuksiini myös siksi, että Myss ei puhu minkään tietyn uskonnon, lahkon tai ajatusmaailman edustajana, vaan toimii enemmänkin yleismaailmallisen hengellisyyden puolestapuhujana.
Mietin vahvasti sitä, että tuon ryhmäterapian loppumisen jälkeen, kun elämäni on nyt mullistunut taas yhdellä tapaa lisää, tarvitsisin jotain uutta terapiaa tilalle. Sellaista keskustelua, ajatustenvaihtoa ja ideointia, joka tapahtuisi minun ehdoillani ja henkilökohtaisesti. Ryhmän kautta opin saamaan suutani paremmin auki ja sanomaan ääneen kipeitä asioita ja ottamaan niistä palautetta vastaan. Se on ollut tärkeä oppi minulle, sisäänpäinkääntyneelle erakkoluonteelle, joka kuitenkin tarvitsee ja haluaa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja saada palautetta/hyväksyntää kohdalleen. Ehkä tarvitsin sen kokemuksen ja opetuksen päästäkseni omassa kehityksessäni eteenpäin ja ehkä tämä sisäinen tutkiskelu, jossa kissat pitäisi nostaa omien silmien eteen pöydälle ihan rehellisesti, on seuraava askel.
Ehkä henkiset asiat tulevat sitäkin kautta nyt eteen ja ajankohtaiseksi, kun elän tietyllä tavalla kolmenkympin kriisiä. Älkää ymmäräkö minua väärin, olen ikääni tyytyväinen enkä haluaisi missään tapauksessa enää elää teinivuosia ja parikymppisen ihmisen elämää. Tämä hetki on elämän parasta aikaa, juuri nyt. Koen kuitenkin olevani elämäni polulla sellaisessa kohdassa, jossa on tehtävä jonkinlainen valinta. Laitettava asiat jotenkin uuteen järjestykseen tai jos ne ovat siinä järjestyksessä, missä nytkin, niin tultava sen järjestyksen kanssa sinuiksi. Hyväksyttävä itsensä ja oppimaan rakastamaan itseään juuri sellaisena kuin on. Mietin, pitäisikö minun vielä lähteä opiskelemaan uutta alaa vai keskitynkö tekemään sitä, mitä nyt teen. Onko nyt aika panostaa perheeseen ja lapsiin vai suhtaudunko asiaan enemmän niin, että lapset tulevat elämään jos niin on tullakseen.
Koen olevani ikuinen opiskelija ja haluaisin kovasti opiskella, olla koulussa. Taloudellisesti se tuottaa omat hankaluutensa, jos kokopäivätoimisesti opiskelee, mutta se on valinta, joka poikisi tulevaisuudessa jotain uutta. Työ, työpaikka ja ala, jossa nyt työskentelen, ei ole sitä, mitä nimittäisin unelmieni työksi. En pääse siellä itseäni luovasti ja täysin toteuttamaan niin, että kokisin sen omaksi jutukseni. Jos lähden sellaista työtä ja työpaikkaa ja koulutusta hakemaan, onko sen aika nyt vai voinko sen tehdä vielä myöhemmin? Jos en niin tee, vaan jatkan nykylinjalla ja panostan enemmän omiin juttuihini esim. harrastuksien ja vapaa-ajan toiminnan muodossa, saanko aikaiseksi tasapainoisen elämän, jota jaksan motivoituneena elää? Voinko 50 vuoden päästä katsoa peiliin ja sanoa, että olen elämääni ja valintoihini tyytyväinen?
Joku puuttuisi pohdintoihini tässä vaiheessa sanoen, että nyt ajattelet liian vakavasti ja vaativasti asioita. Se on taas kriittinen suorittaja ja perfektionisti, joka puhuu. Ehkä niin. En tiedä.
Sairaslomani on tehnyt minulle hyvää matkallani itseni löytämiseen. Kuluneen puolen vuoden aikana olen löytänyt itseäni ja tehnyt omia juttujani enemmän kuin viimeiseen 10 vuoteen yhteensä. Uskomatonta, mutta totta. Kuluneen viikon olen tehnyt surutyötä sairaslomani loppumisesta, sillä pelkään, että töihinpaluun myötä ne omat jutut jäävät taas taustalle. En luota vielä itseeni niin paljoa, että paluu töihin tuntuisi iloiselta ja motivoivalta. Toisaalta taas minua kiehtoo ajatus ja tunne siitä, että kun olen töissä ja vapaa-ajalla teen omia juttujani ja elän itseäni, on elämäni tasapainossa. Silloin päivääni kuuluvat perhe, parisuhde, työ ja vapaa-aika; kaikki normaalin ja antoisan elämän tekijät. Sairaslomalla ollessani se työn osuus on jäänyt paitsi ja aiemmin, ennen lomaa, omien juttujen tekeminen puuttui elämästäni kokonaan.
Koitan muuttaa pessimististä ja itseäni vähättelevää asennetta positiivisemmaksi. Ehkä ajankohdan vuoksi, ehkä aiemmin kokemieni asioiden vuoksi, ehkä hiljalleen tapahtuvan fyysisen toipumisen vuoksi ja itsetutkiskelun aloittamisen vuoksi olen alkanut tajuamaan että asioilla, niillä pelottavilla, kauhistuttavilla ja kauan vältetyillä, on myös toinen puolensa. Se, että koin vakavan masennuksen, väkivaltaisen avioliiton, itsemurhayrityksen, raiskaukset, alistamisen, diagnosoidut useat krooniset sairaudet, mahdollisen lapsettomuuden sekä taloudelliset ongelmat kaikkine jälkivaikutuksineen on ollut merkitys elämääni. Niistä selviäminen on ollut vaikeaa ja rankkaa enkä vieläkään jaloillani riittävän tukevasti seiso, mutta olen vahvistunut. Kun mietin elämäni tapahtumia ajallisesti taaksepäin, sieltä löytyy jatkumo, jossa edellinen ongelma on aina pohjustanut seuraavasta ongelmasta selviämistä. Siksi sanonkin, kuten aina olen sanonut, että mitään aiemmin tekemääni valintaa en kadu. Jos saisin elää toisin ja aloittaa uudestaan, toimisin eri lailla, koska kaikessa tulisi kuitenkin vallita edes keskinkertainen kohtuus. Liika on liikaa, missä tahansa asiassa. Silloin en kuitenkaan olisi minä, sellaisena kuin nyt.
Tällä hetkellä olen ylpeä itsestäni; siitä, että olen menneisyydestäni selvinnyt. Olen onnellinen siitä, että itsemurhayritykseni ei onnistunut. Koen olevani parhaillaan yhdessä elämän uusista kriiseistä ja olevani taas yhtä surkeassa asemassa heikkona ja vietävissä kuin ennenkin, masentuneena, vaikka sisimmästä kuuluu ääni, joka sanoo, että asia ei niin ole. Jossain siellä on luottamus siihen, että tästäkin selvitään ja opitaan taas uusia asioita, joita aiemmat kommellukset eivät ole vielä mahdollistaneet minun oppia.
Seuraava askel? Aion lukea ja miettiä enemmän näitä henkisiä asioita. Olla avoin uusille ajatuksille ja koittaa olla noudattamatta opittuja kaavoja ja asenteita. Yritän käyttää omia heikkouksiani siten, että saan niistä voimaa ja käännän ne itselleni voitoksi. Se tuntuu olevan ainut tapa päästä sinuiksi itsensä kanssa. Oppia tuntemaan itsensä ja tietämään omat rajansa. Katsomaan kolikon toiselle puolelle ja ajattelemaan, että masennus, joka minua varmasti koko ikäni jollain tavalla vaivaa, on minun henkilökohtainen voimanlähteeni.
Niin, ajatus/merkitys/symboli kuolemastakin voi olla positiivinen. Jonkun loppu on jonkun uuden alku. Muutoksessa on voimaa ja siten kuolema voi todella korjata potin.