"It is always important to know
when something has reached its end.
Closing circles, shutting doors,
finishing chapters,
it doesn´t matter what we call it;
what matters is
to leave behind us in the past
those moments in life
that are over."
- Paulo Coelho -
Yksi ovi sulkeutui, iso sellainen. Minulta päättyivät työt. Se tapahtui äkkiä ja yllättäen, nopealla tempolla. Tässä, ole hyvä, kiitos. Heippa. Minä siinä vauhdissa tietenkin häkeltyneenä ja hämmentyneenä mukana. Kahdessa päivässä suljettiin polku, joka kesti 9,5 vuotta.
Nyt, muutamaa päivää myöhemmin, näen jo selvemmin, mistä tässä on kyse. Se taisi olla monen tapahtuman, aikajakson, tehdyn ja tekemättömän asian, sattuman, päätöksen ja henkilökohtaisten näkemysten sekamelska, mikä tähän johti. Olen yhtä aikaa helpottunut ja innoissani, mutta samalla hyvin pettynyt, surullinen ja maahan poljettu. Olen enimmäkseen vihainen ihmisille, myös itselleni. On pelottavaa löytää itsensä yllättäen tilanteesta, jossa ei ole tarvetta aamulla lähteä töihin. Ei ole aikuisia ihmisiä ketä tavata ja kenen kanssa vaihtaa ajatuksia. On pelottavaa ajatella työnhakua ja sen vaatimaa voimaa, itsensä markkinointia ja arvostamista nyt, kun olo ei kovin ylentävältä tunnu. Ja kuitenkin sisältä hiipii samaan aikaan tunne ja ajatus siitä, että tässä hetkessä kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla. Ehkä jopa paremmin kuin ennen. Minun ei tarvitse aamulla lähteä töihin, jossa on paha olla ja jossa minua ei huomata mitenkään eikä tarvitse yrittää keksiä itselleen töitä ja kysellä niitä muilta. Se, jos mikä on ollut nöyryyttävää ja lannistavaa.
En tiedä, mitä tästä muutoksesta poikii. Minulla on aavistus ja vahva tunne siitä, että jotain uutta ja parempaa on tulossa. Juuri nyt en osaa olla edes kovin paljoa huolissanikaan. Suunnitelmia on jo kehkeytynyt ja huomaan olevani innostunut mahdollisuudesta uusiin mahdollisuuksiin. Ja kun oikein asiaa mietin ja tuumaan, sisintäni kuunnellen, mietin, että ehkä tämä olikin se tapa, miten asioiden piti järjestyä.
Maailmankaikkeus järjestää asioita tavalla, jotka saavat nöyräksi.
3 kommenttia:
Hei, Pitkästä aikaa. Olin itse ehkä aika samankaltaisessa tilanteessa vajaa vuosi sitten. Kaiken tämän arkikaaoksen keskellä. Se oli yllätys, shokki ja mahdollisuus. Viimeisen tosin ymmärsin vasta paljon myöhemmin.
Omalta osaltani virallinen jälkipyykki on vielä kesken, mutta lopulta muutoksesta seurasi vain pelkkää hyvää.
Syksyistä voimaa.
Ihana kuulla kuulumisiasi! Tuo on tosiaan iso muutos ja aina shokki, mutta en osaa ajatella sitä kamalan negatiivisena asiana. Tosiasia on, etttä kun yksi ovi sulkeutuu, niin... :-) Valoisaa syksyä - olet ajatuksissa!
Rouva Ruuhka ja Tuuli,
kiitokset kommenteistanne <3 Täällä blogissa on ollut hiljaista, hiljaisempaa kuin haluaisin. On ollut vaikeaa kirjoittaa tunteita sanoiksi ja lopulta vielä vaikeampaa uskaltaa laittaa ne muille näkyville. Mikä siinä onkin niin pelottavaa, kun lopulta kirjoittaminen ja kertominen aina helpottaa omaa oloa. Jakaessa huomaa aina sen, että ei ole yksin.
Kiitos, että olette :)
Lähetä kommentti