Aikansa kutakin

Mies, joka ei ole ennen urheillut eikä ajatellutkaan asiaa, on nyt kolmessa kuukaudessa tiputtanut 16 kiloa ja kaksi vaatekokoa. Viime päivinä olemme ostaneet vaatteita enemmän kuin vuosiin yhteensä. Että olisi jotain, mikä ei roikkuisi. keskustelun aiheina on nykyään ruokavalio, urheiluvaatteet ja -välineet. Iltaisin olohuoneessa leikitään ja tehdään lihaskuntoliikkeitä, kaupasta ostetaan paristoja sykemittareihin ja kalenteriin merkitään näkyviin, milloin on aika mennä uimahalliin, milloin joogaan.

Istun illat koneella ja pohdin matemaattisia kaavoja ja lausekkeita. Opiskelen uusia asioita ja kirjoitan, lasken yhteen, vähennän ja jaan. Vertailen, suosittelen. Teen samaa töissä, mutta eri tarkoituksella. Siellä käytän neljää näyttöä ja kolmea konetta yhtäaikaa, kotona vain yhtä, vaikka koneita täälläkin riittää viisi kappaletta kahta ihmistä varten. Ahdistun jo ajoittain tästä tekniikan ja laitteiden määrästä ympärilläni ja mietin, miten ikinä on voitu selvitä ilman enteriä, copy-pastea ja sosiaalista mediaa. Silloin oltiin ulkona, leikittiin kirkonrottaa, nukuttiin teltoissa retkillä ja tultiin kotiin sovittuna aikana sen mukaan, mitä äiti oli sanonut.

Töissä jaksan jo paremmin. Välillä on rankkaa ja aamulla lähtemisen kanssa saa tehdä kovasti töitä, mutta onneksi ajoittain on ollut jo hyviäkin työpäiviä. Sellaisia, että on kokenut itsensä tarpeelliseksi ja saavansa jotain hyödyllistä aikaan. Minun on vaikea sopeutua uuteen organisaatioon ja sen ihmisiin. On myös tehtävä kovasti töitä sen eteen, etten sorru samaan työtapaan ja -asenteeseen miten aiemmin toimin etten palaisi puhki. On myös pitänyt hillitä itseään, olla puuttumatta asioihin, antaa tilaa muille ja olla hiljaa, vaikka tietää ja näkee, että asiat voisi tehdä helpommallakin. Olen eri asemassa ja tehtävässä kuin ennen ja aiempi työni hankaloittaa selvästi esimieheni suhtautumista minuun. Se vaikuttaa myös kollegoideni käyttäytymiseen. Mutta koitan ohittaa sen kaiken ja tehdä työni eri näkökulmasta. Se on vaikeaa, sillä motivaatiota ei juuri ole. Mutta olen päättänyt selvitä ja asennoitua tähän nyt niin, että työ on työtä. Perhe ja opinnot menevät nyt sen edelle.

***************************

Ajat muuttuvat ja elämä muuttuu. Sellainen kaari tai jatkumo, miten nuorempana elämän ajatteli menevän, on vain fiktiota. Gaussin käyrä ei tässä tapauksessa päde. Ehkä elämä on enemmänkin yksittäisiä arvopisteitä ja lyhyitä janoja, jotka sijoittuvat koordinaatistoon hajanaisesti sen mukaan, mitä tapahtuu ja mitä sattuu. Elänhän elämääni kuitenkin hetkessä, teen päätökseni kunkin hetken osaamisen ja tilanteen mukaan ja vaikka suunnittelenkin asioita eteenpäin, ottaa sattuma ja kohtalo oman roolinsa yhtälöön mukaan ja heittää minut uudestaan ja uudestaan eri lähtöpisteeseen.

On armollista osata suhtautua asioihin näin. Niin helposti tulee ajateltua siten, että asioihin pystyisi täysin muusta maailmasta ulkopuolisena vaikuttamaan ja elämään yksiössä, tyhjiössä. Ihmiset, tapahtumat ja aika vaikuttavat minuun, yritinpä kuinka tosissani tahansa hallita maailmaa. Aina on asioita, jotka ohjaavat ja muuttavat suuntaan, vaikka en sitä haluaisi.

Se, mitä voin tehdä, on pitää tavoitteet ja päämäärät mielessäni ja edelleen suunnata niitä kohti, vaikka sivupoluille joutuisinkin. Voin edelleen huolehtia siitä, että koordinaatistoni trendiviiva on nouseva.  Ja vaikka löytäisinkin itseni pisteestä, joka on mahdoton ja erisuuri, voin aina valita uudelleen. Esteet eivät välttämättä johdu minusta, mutta se, jäänkö paikalleni vai liikunko eteenpäin, on minusta itsestäni kiinni. Mahdollisuuksien määrä on ääretön.

****************************

Tänä keväänä olemme kaikki tainneet hypätä uuteen kohtaan ja uusiin alkuihin. Ne hypyt ovat lähteneet meistä itsestämme, osin vakaasti päättämällä mutta samalla jotenkin myös vaivihkaa. Hiljalleen yksittäisistä asioista on jo tullut tapa ja rutiini, josta ei haluta luopua. Vuoden vaihtuessa päätin muuttaa asioita ja itseäni ja tehdä tästä vuodesta paremman ja erilaisen.Tuntuu hyvältä huomata se, että asioiden muuttaminen onnistuu. On mahdollista yllättää läheisten lisäksi myös itsensä. Ja vaikka joitakin kuukausia elämä tulee olemaan hektisempää ja ajanhallinta tiukkaa ja aikataulutettua, uskon, että se on sen arvoista.

Pääsiäisen kunniaksi vietiin joulukuusi pois. Kuukautta aikaisemmin kuin aiempana vuonna. Sekin vielä.