Sitä helposti luulisi, että raskaus perheessä, jossa on
kauan toivottu ja yritetty saada lasta hoitojenkin kautta, olisi lopulta
spontaanisti onnistuessaan hyvä asia. Että tieto ja kokemus siitä, että
raskautuminen onnistuu ilman lääkäreiden ja lääkkeiden apua, nostaisi
itsetuntoa ja eheyttäisi tavalla, jota ei osaa sanoin edes kuvata. Varsinkin
silloin, kun todetaan, että munasolu on kypsynyt ja irronnut ja kulkenut läpi
sen munanjohtimen, joka aiemmissa tutkimuksissa on todettu tukkeutuneeksi ja
joka alkujaan oli syynä hoitojen aloittamiselle. Että todellinen ihme ja
kliinisesti todettu mahdottomuus on oikeasti tapahtunut. Meille.
Se ei ole hyvä asia. Ei ollenkaan. Olemme sen nyt oppineet.
Olemme oppineet kantapään kautta sen, että jatkossa ei lasta enää yritetä
luomuna, jos jatkoa enää tulee. Jos joskus raskaus lähtee käyntiin, siihen
tulee kuulumaan ylimääräisiä verikokeita ja lääkärikäyntejä silläkin uhalla,
että niitä varten pitää ottaa lainaa tai lähteä omaisuutta myymään. Jos
raskautumisen mahdollisuus vielä joskus on olemassa ja saamme yrittämiselle ja
hoitojen jatkamiselle luvan, on se lottovoitto. Siltä minusta juuri nyt tuntuu.
Kun olen aiemmin oppinut ajattelemaan niin, että olen etuoikeutettu ja onnekas
saadessani mahdollisuuden lapsettomuushoitoihin, on se onnekkuus nyt
vaakalaudalla toistaiseksi. Aiemmin vaikeaksi koettu odottaminen hoitojen
etenemisen suhteen, lääkityksen onnistumisen suhteen, kropan hoitovasteeseen,
hoitojen onnistumiseen, keskenmenon pelkoon ja epävarmojen viikkojen
ylipääsemiseen ja koko raskauden kulkuun, siihen että saa lapsen syliin, eivät
nyt tunnu ollenkaan niin suurilta kuin tämä odotus. Odotamme lupaa raskauden
yrittämiseen eikä sille odottamiselle ole olemassa aikataulua. Pelkään, että
ikä ajaa minusta ohitse ennen kuin lupa ehkä joskus tulee.
Mieli on niin täynnä ajatuksia ja sydän tunteita, että en
osaa niitä kovin järkevästi kirjoittaa ylös. Saati että osaisin puhua asiasta.
Emme ole kertoneet tästä vielä muille. Anoppi tietää hieman, sillä hänen apuaan
tarvittiin lapsenhoidossa, kun jouduin sairaalaan osastolle viime viikolla ja
tällä viikolla ravaamaan lisätutkimuksissa. On jotenkin vaikeaa löytää sanoja
edes itselleen, miten osaisinkaan aloittaa asiasta kertomisen? Sen aika tulee
joskus, kun tästä hieman tasaannun ja saamme kahden kesken asiaa käsiteltyä
enemmän. Sen ajan täytyy tulla, sillä en jaksa tätä kaikkea ajatusten ja
kysymysten tulvaa enää mielessäni pitää. Kirjoitan asiasta tänne, että pääsen
jotenkin itseni kanssa eteenpäin.
*******
Kaiken kiukun, itkemisen, harmituksen, pettymyksen,
järkytyksen ja pelon jälkeen sain viime viikolla kuulla lääkärissä niitä hyviä uutisia.
Tähän sairauteen liittyen niin hyviä kuin nyt tässä vaiheessa voi olla. On
kevyempi olla, mutta edelleen nuo samat tunteet jylläävät lujaa. Ei niihin kai
auta muu kuin aika, päivä ja hetki kerrallaan eteneminen, tilanteen seuraaminen
testein ja se tärkein, armollisuus itseä kohtaan. Onneksi kotona on isompi mies
ja sylissä se pienempi, jotka tekemisellään
ja elossa olemisellaan saavat minut tuntemaan itseni jonkin arvoiseksi.
Tärkeäksi, välttämättömäksi. Tarpeeksi rohkeaksi, jotta jotenkin tämänkin asian
ylitse jaksan ja pääsen.
*******
RV 1: Tammikuu. Suunnittelukäynti klinikalla pakastealkioiden siirtoa varten.
Lääkäri ehdottaa siirtoa saman tien, mutta päätämme odottaa vielä muutaman
kuukauden. Nyt harmittaa.
RV 3: Oireet alkavat vahvoina, epäilys raskaudesta.
RV 4: Negatiivinen raskaustesti. Oireet vahvistuu, olo
ajoittain kamala.
RV 5: Positiivinen testi. Soitto neuvolaan ja klinikalle.
Pari päivää myöhemmin ensimmäinen kirkas vuoto ja kovemmat vatsakivut, jotka
loppuvat muutaman tunnin päästä.
RV6: Useita
varmistustestejä vahvoine viivoineen. Maha turpoaa ja äitiysfarkut tulee
kaivettua esiin. Tiputtelua.
RV 8: Maaliskuu. Klinikalla alkuraskauden ultra, jossa todetaan
epämääräinen raskaus ja epäillään rypäleraskautta. Hcg on kuitenkin viikkoja
vastaavalla tasolla ja normaali, joten päädytään lääkkeelliseen tyhjennykseen
kotona.
RV 9: Uusi ultra klinikalle, sillä tuntuu, ettei tyhjennys
tapahtunut kunnolla. Kohdussa hieman materiaalia, joka lääkärin mukaan tulee
itsekseen ulos eikä kaavintaa tarvita. Lähdemme ulkomaan matkalle reiluksi
viikoksi.
RV 10: Raskausoireet nostavat uudelleen päätään.
RV 11: Positiivinen testi. Virtsatieinfektio. Oksettaa.
RV 12: Huhtikuu. Viivat testeissä vahvistuvat, herää epäily uudesta
raskaudesta. Äkillisiä, rajumpia verenvuotoja hyytymineen, jotka muistuttavat
edellisen raskauden hematoomasta. Silti, testit vahvasti positiivisia.
RV 14: Keskenmenon jälkitarkastus, jossa todetaan, että
kohdussa ei ole alkiota vaan raskausmateriaalia edelleen. Lääkäri kertoo
rypälemäisistä muodostumista ja tekee lähetteen verikokeisiin ja kaavintaan
seuraavalle päivälle. Kaavinta tehdään päiväkirurgisena toimenpiteenä ja
materiaali menee patologille tutkittavaksi. Muutaman päivän päästä menen
osastolle virtsatieinfektion vuoksi ja tapaan lääkärin, joka kertoo
rypäleraskauden todetuksi. Lähetteitä tutkimuksiin, kysymyksiä, hämmennys.
RV 15: Verikokeet ja keuhkoröntgen. Tiedon hakemista
netistä. Lääkärikäynti, jossa todetaan keuhkojen olleen puhtaat ja hcg-arvon
romahtaneen kunnolla viikon takaisesta. Kohtu on toipunut hyvin
kaavinnasta. Vielä on epäselvää se, onko
rypäleraskaus täydellinen vai epätäydellinen. Sen tiedon saamiseen menee vielä
viikkoja.
RV 16 eteenpäin: Verikokeet viikoittain. Kun hcg on laskenut
alle 5 yksikön, todetaan tämä raskaus päättyneeksi ja alkaa kuuden kuukauden
varoaika. Hcg-arvoa seurataan silloin kuukausittain ja jos se ei nouse, puolen vuoden
päästä voi aloittaa lapsettomuushoidot.
*******
Tällä hetkellä on tilanne siis hyvä. Suunta voi kuitenkin
muuttua, sillä kohtuun on jäänyt istukan soluja, joiden käyttäytymisestä ei
kukaan tiedä. Riskinä on rypäleraskauden muuttuminen istukkasyöväksi tai
invasiiviseksi, jolloin soluja on tunkeutunut kohtulihakseen ja sen läpi ja
siten päässyt muualle kehoon. Jos hcg-arvojen lasku hidastuu, pysähtyy tai
lähtee nousuun, aloitetaan uudet tutkimukset, joilla pyritään selvittämään
syövän mahdollisuus. Sitä ei välttämättä kehity arvojenkaan noustessa, jolloin
on kuitenkin aiheellista aloittaa sytostaattihoidot. Syövän ilmaantuessa hoidot
määräytyvät sen mukaan miten vakavaa se on etäpesäkkeiden sijainnin ja
laajuuden perusteella sytostaattihoidoista kohdunpoistoon, sädehoitoihin ja
etäpesäkkeiden leikkauksiin saakka.
Jos (ja kun) kaikki käy hyvin ja pääsemme jatkamaan hoitoja
ja ne onnistuvat ja raskaus lähtee käyntiin, tullaan raskauden kulkua
seuraamaan tiiviimmin mm. verikokeiden ja ultrien kautta. Rypäleraskauden
uusimisen mahdollisuus on 1:76, kun sen on sairastanut kerran. Seurantaa
tehdään myös lapsen syntymän jälkeen.
Jos jotakuta kiinnostaa lukea tarkemmin, ohessa on linkki
lääketieteelliseen artikkeliin aiheesta. Aika selkeästi ja helppotajuisesti kirjoitettu,
vaikka muutama sana pitikin selvittää.
*******
Tästä lähtien taidan lotota viikoittain. Niin ”onnekas” olen
tämän raskauden suhteen ollut. Ensin munasolu raivaa tiensä kohtuun
tukkeutuneen johtimen kautta, mikä on todettu mahdottomaksi. Sen jälkeen se
hedelmöittyy ja lähtee jakautumaan ja kiinnittyy, mitä on yritetty saada
tapahtumaan neljän vuoden ajan. Raskaus ei ole normaali vaan kehittyy
rypäleraskaudeksi, jota todetaan länsimaissa 1:1000 raskautta kohden. Toivottavasti
minulla todetaan olevan epätäydellinen versio sairaudesta (3-4 %
rypäleraskauksista), sillä sen riskit kehittyä istukkasyöväksi ovat paljon
pienemmät kuin täydellisen.
Pitäkää peukkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti