Toiselle puolelle katsoen

Löysin laatikosta vuosien aikana keräämäni mielialakortit. Ne ovat postikortteja, joita olen pitkän ajan kuluessa ostanut satunnaisesti kirjakaupoista. Osa korteista on muilta saatuja; syntymäpäiväkortteja tai yllätyskortteja. Yhteistä niille on se, että kortin kuvassa on ollut jotain sellaista, mikä on saanut minut pysähtymään ja miettimään. Ehkä nauramaan, ehkä hiljentymään, joskus vaipumaan mietteisiin. Olen käyttänyt näitä kortteja masennuksen aikana työkaluinani. Korttien taakse olen kirjoittanut sanontoja, sananlaskuja, kirjoista löytämiäni lauseita ja opetuksia kunkin kortin ilmapiiriin ja kuvaan sopien. Eri mielialoissa ollessani olen sitten katsellut tunnelmaan sopivaa korttia ja lukenut sen takaa viisaita ajatuksia ja koittanut saada itseäni takaisin raiteille. Kurjimpina päivinä olen etsinyt sen masennuskortin ja laittanut näkyviin pöydälle pinon päällimmäiseksi. Se on silloin antanut minulle luvan olla reilusti masentunut ilman että kokisin siitä syyllisyyttä.

Korttini ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Ei niitä kukaan muu oikein ymmärrä, mutta miksi pitäisikään. Olin ne jo unohtanut ja niiden uudelleenlöytäminen herätti minussa paljon ajatuksia. Pahoja muistoja, mutta paljon hyviä tunteita siitä, miten vahva olen jaksanut heikoimmillanikin hetkillä olla. Mitä väliä sillä lopulta on, miten sairauttaan ja ongelmiaan työstää, mikä on hyvä tapa olla luova? Kun en pysty kirjoittamaan, olen sentään jaksanut lukea, pysähtyä miettimään ja kirjaamaan jonkin ajatuksen ylös. Pahimmassa ahdistuksessa olen vain jaksanut lukea noita lauseita ja saada niistä lohtua. Joskus olen vain jaksanut katsella, lukeminenkin on tuntunut liialta.

Huomaan nyt , että tarvitsisin uusia kortteja, uusia kuvia, uusia tunnelmia. On syntynyt niin paljon uusia muistoja ja viisauksia aikaisempien joukkoon. En enää halua palata kaikkiin aikaisempiin tilanteisiin ja tunnelmiin, vaan haluan päästä niiden yli. Saada elämäni tueksi positiivisuutta.

Osasta korteista syntyikin jotakin uutta. Minä olen kasvanut ja edennyt, eheytynyt uudella tavalla. Menneisyys on mennyttä enkä voi siihen enää palata muuten kuin muistojen kautta ja ne pahimmat muistot haluan osata kääntää voimavaraksi. Nähdä kolikon toiselle puolelle. Osa korteista muuntuikin pienen pojan laulukorteiksi, joissa kortin takapuolella on nyt kuvaan sopiva laulu. Aloitin kehtolauluista, sillä ne rauhoittavat, tyynnyttävät ja tuovat turvallisen olon. Kaikista pahin korttini on nyt iltojen tuki ja turva; laulajalle sanojen muistamiseksi ja kuuntelijalle nukahtamisen helpottamiseen. Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa ja tuntui aikas käsittämättömän hyvältä pystyä iloitsemaan jostain sellaisesta, mikä on ennen henkinyt pahaa oloa.

Luulen, että terapeuttini olisi minusta ylpeä :)

Alla muutamia kortteihini kirjaamiani ajatuksia, jotka taas osuivat ja upposivat. Niiden alkuperästä en tiedä. Sitä en ole kirjannut ylös. 

Ole sovussa Luojasi kanssa, millaiseksi hänet sitten kuvitteletkin.
Ole sovussa sielusi kanssa, olkoot ponnistelusi ja toiveesi mitkä tahansa.
Ole oma itsesi.
Älä pelkää olla hellä.
Äläkä suhtaudu kyynisesti rakkauteen,
sillä kaiken arkipäiväisen roudan keskeltä se nousee kuin ruoho tuoreena joka kevät.