keskiviikkona, maaliskuuta 26

Viimapäällä

ujellus kuuluu kaukaa
kiertäen kaartaen
pyörittäen alhaalta ylös
ylhäältä
alas
sivulle
edes
taakse
kiiltäen
tuhansina sirpaleina
välkkeinä hohteina
viiltäen
peilikuvina

se kirkuu ja huutaa
siristävät silmät
partaveitsen terällä
pistoksia
punaisia pisaroita kasvoilla
hangessa
sisällä
kuten kissat

kristallin hehku
mullistaa lumen ja jään maiseman
uudistaa, sekoittaa
vesien synnyt
laittaa pasmat sekaisin
järjestykseen

seison pakahtumatta
jähmetyn
otan vastaan iskut ja viillot
kirkunan keskellä
olen ulkoa hiljaa
sisältä särjen omia sirpaleitani
heitän ne tuulen mukaan
kasvatan tuiskeen voimaa ja määrää
pauhaan, huudan, raivoan ja karjun!

ja

avoimilla silmillä
annan itseni pakahtua
hymyllä

haljeta sisältäpäin
kirkua ilosta ja voimasta
haltijoitua
luonnon tahdosta
ja seistä sen keskellä
sirpaleitteni ympärillä
vahvoin paalujuurin
havisten ylöspäin
Kuva: Der Flug by Quint Buchholz

tiistaina, maaliskuuta 25

Haltijoita ja neniä

Hain tänään kirjastosta kirjan, jota olen himoinnut jo pitkään. Se oli hetken aikaa varauksessa akateemisessa kirjakaupassakin, tuloillaan siis ihan ikiomaksi, mutta en raaskinut. Niin kova oli hinta ja niin ohut oli lompakko.

Luin ja ahmin ja ihastelin kuvia, myyttejä ja menneisyyttä. Moni tuttu asia sai selityksen ja olen innoissani omista juuristani.

Ote kirjasta Puiden kansa (Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo) sivulta 62-63.

"Jokaisella ihmisellä on oma haltijansa, joka varjelee ja suojelee häntä. Jos loukkaa haltijaansa, voi sen menettää ja saada metsännenän: oudon sairauden, joka tekee rauhattomaksi, silmät kipeiksi ja ihon rupiseksi. Metsässä säikähtäessä voi metsä lähteä liikkeelle, "hinkautua". Metsän olento tunkeutuu ihmiseen ja aiheuttaa metsännenän.

Joskus metsä lumoaa siellä liikkujan. Silloin joutuu metsänpeittoon, tuonpuoleiseen maailmaan, jossa aurinko nousee lännestä ja laskee itään. Maanpäälliset virrat juoksevat vastakkaiseen suuntaan, puiden latvat ovat alaspäin ja ihmiset kävelevät jalat jalkoja vasten.

Metsänpeittoon voi myös joutua astuessaan erehdyksessä haltijan polun poikki.


Kun joutuu metsänpeittoon
salaperäinen verho erottaa muista
muuttuu oudoksi kiveksi, kannoksi tai mättääksi
häviää maahan ja nousee maasta
metsä kääntää silmät
ei tunne tuttuja paikkoja
ei kastu, vaikka sataa
näkee ja kuulee outoja asioita
näkee etsijät, mutta kukaan ei häntä näe eikä kuule
ei voi arvioida ajan kulkua
on käännettävä puku väärin päin tai riisuuduttava, jos haluaa pois

Etsijä
lähtee vastakkaiseen suuntaan, kuin mistä etsittävän ääni kuuluu
vaihtaa kengät vääriin jalkoihin ja lakin väärinpäin päähän
laittaa takin oikean hihan vasempaan ja vasemman oikeaan käteen
kääntää etsittävän eläimen jäljen kotiinpäin
pieksee maata ja sanoo: "päästä irti nyt!"
taikoo muurahaispesillä tai polkujen risteyspaikoissa
sitoo metsän: panee punaisella villalangalla kolme närettä yhteen
laittaa paholaisen mulkut pihtiin: kiven painoksi oksalle tai tikkujen päälle
katsoo ja kutsuu kadonnutta puun juurien tai länkien alta
katsoo vedestä, näkyykö metsänpeitossa olevaa."

Olen ihastunut ;)

maanantaina, maaliskuuta 24

Pääsiäisen päästöjä

On tainnut pääsiäisen aika olla hiljaista ihmisten elämässä, niin paljon oli tullut blogikirjoituksia luettavaksi!

Minun pääsiäiseni oli aikas vauhdikas. Ehkä ensimmäinen pääsiäinen ikinä, jolloin pääsiäinen tuntui jotenkin normaalilta viikolta ja viikonpäiviltä poikkeavalta. En tiedä, mistä se johtui, vaikka olenkin koittanut asiaa miettiä.

Luulen, että auringolla on osansa asiaan. En ole kesäihminen enkä pidä auringonpaisteesta (kyllä, olen tosissani!), mutta toisinaan valo ja lämpö saavat minutkin hyvälle tuulelle. Näin kävi torstaina, kun lähdin kolmen tunnin työpäivän jälkeen kaupungille. Ilma oli raikas ja aurinkoinen ja menimme mieheni kanssa lounaalle kaupungille. Uutta ja erilaista sekin, mukava kokemus, olla lounasaikaan yhdessä "vapaalla" ja syödä edullinen ja hyvä pihvi ihan uudessa paikassa. Kulutimme tämän jälkeen noin kaksi tuntia aikaa ruoka-aineita etsiessä; viehätyin taas kerran Tampereen Kauppahallin hajuista ja tuoksuista, ihmisvilinästä, juustokaupan tiskistä ja vihannestiskin valikoimasta. Päätin, että vanhana mummona tulen istumaan Kauppahalliin koko päiväksi ja vaan seurailen ihmisiä ja tuoksuttelen tuoksuja ja syön hyvin!

Löysimme lampaan lihat ja muut raaka-aineet. Alkoon tehtiin iso lasku, samoin kuin Motonettiin. Kotona mies alkoi äänieristämään tiskikonetta ja minä askartelin pääsiäisoksia. Ensimmäistä kertaa lapsuusaikojen jälkeen. Niin hauskaa ja kivaa se oli, että aion vastaavaa puuhaa harrastaa seuraavinakin pääsiäisinä!

Kuten huomaat, oksista tuli värikkäitä. Meillä on kotona myös istutettu ja kasvatettu rairuohoa, tosin hiukan liian myöhään tuli siemenet iskettyä multaan... Lauantain pitkältä kävelylenkiltä tuli mukaan muutama pajunkissakin!

Ehkä pääsiäinen on tuntunut pääsiäiseltä juuri siksi, että olen askarrellut ja hössöttänyt pääsiäisjuttuja. Pieniä ja isoja munia on tarjolla syötäväksi kaikenlaisissa kipoissa. Rairuohoa, oksia, pajunkissoja ja tipuja vilisee pienessä asunnossa liikaakin. Sunnuntaina kylään tulleille tarjottiin lammasta ja kreikkalaista leipää sekä jälkiruuaksi pashaa ja mämmiä. Ensimmäinen kerta tätäkin "perinnettä", perhe koolle syömään, tuli kokeiltua. Perjantaina olimme itse vieraina syömässä toisten tekemää lammasta, rahkapiirakkaa ja creme bruleeta.

Pääsiäisellä ei ole minulle sen suurempaa uskonnollista merkitystä. Olemme miettineet sitä, mistä mikäkin asia juontaa juurensa juuri pääsiäiseen kuuluviksi tavoiksi sekä ilmiöiksi. Kaiken kaikkiaan tapoja ja perinteitä tulee nykypäivään useasta eri kulttuurista ja uskonnosta. Noidat taikoineen, pakanalliset uskomukset, kristillliset tapahtumat, ruokalajit jne... Pääsiäisenä onkin jotenkin helpompi ja vapaampi olla juuri tämän kirjavan perinnetaustan vuoksi.

Minulle pääsiäinen on ollut uusi ja erilainen kokemus. Siinä on ollut paljon värejä, makuja ja tuoksuja, kokeiluja ja kokemuksia. Päivät ovat olleet täynnä aurinkoa ja kevään tuoksua pientareilla. Koitin kovasti etsiä ensimmäisiä leskenlehtiä, mutta omaan silmään ei niitä vielä osunut. Tämä päivä on vielä aikaa syödä loput herkut jääkaapista pois ja sulatella täysi vatsa arkiviikkoa ja normielämää varten. Ja vaikka juhlapyhien aikana on ollut kurjaa ja masentavaa ja vakavia keskusteluja on käyty läpi, olen saanut mieleeni tartutettua pikkuriikkisen kevään orastavaa valoa ja vihreän vehreyden toivoa. Toivottavasti se sinne jää muhimaan :)

Oi Munajuhlaa!

keskiviikkona, maaliskuuta 19

Tunteita

Tänään olen itkenyt kaksi kertaa. Enemmän. siinä välissä tapahtui "sisäistä itkua", joka on sitä, että itken, vaikka en vuodata kyyneliä. Pystyn tekemään sitä, olen harjaantunut siihen. Istun bussissa ja itken, kuljen kadulla ja itken, olen ruokakaupassa ja maksan ostoksia. Ja itken.

Töissä oli onneksi ajateltavaa. Ensimmäinen päivä töihinpaluun jälkeen, jolloin minulla oli konkreettisesti tekemistä. Neljä tuntia meni nopeasti.

Kotona olin kipeä, torkuin puolitoista tuntia ja sen jälkeen oli pakko lähteä liikkeelle. Hierottavaksi. Se teki hyvää. Siellä itkin toisen kerran. Poikkesin kotimatkalla Tiimariin ja ostin höyheniä, servettejä ja koristeita. Aion ensimmäistä kertaa aikuisiälläni tehdä virpomisvitsoja. Luon uutta ja teen värejä kotiini.

Nyt saunan jälkeen mietin ruokalajeja sunnuntaiksi. Meille tulee ruokavieraita. Hiukan jo jostakin innostun. Olen silti hämmentynyt ja poissa tolaltani.

Itkemisen sijaan minun täytyy puhua.

tiistaina, maaliskuuta 18

Haaveita ja tulevaisuuksia

Mutkien, polkujen, sivuaskelten ja seikkailujen jälkeen löysin pohjustuksen alla olevalle pohdinnalle Jarkko Laineen blogista. Jäin miettimään kirjoitusta ja tein itselleni listauksen asioista, vähän oman pään ja tilanteen selvittämiseksi. Harkitsen tarkemman listan tekoa, jotta pääsen toden teolla vauhtiin!

On tärkeää välillä pysähtyä miettimään omia haaveitaan ja unelmiaan. Oikein kunnolla. Laittaa itselleen ne ylös ja lähteä miettimään sitä, miten ne saisi käymään toteen. Kukaan kun ei niitä tarjottimella nenän eteen valmiina tarjoa. Pienet haaveet on helpompia toteuttaa ja ne voivat tuottaa yhtälaisen hyvän olon ja onnistumisen tunteen kuin suuretkin. Suurissa haaveissa taas voi olla kyse omien asenteiden, elämäntilanteen, ura- ja koulutusvalinnan tai asuinpaikan vaihdoksista.

Mitä minä haluan elämältäni? Menenko virran mukana vai kuuntelenko sisintäni ja toteutan omia unelmiani? Alla pohdintoja. Kuvassa yksi toteutunut haaveeni.

Missä haluat olla viiden vuoden päästä? Pariisissa? Lontoossa? Dakarissa? Vantaalla?

Viiden vuoden päästä haluan olla siellä, missä on puolisonikin. Paikalla ei ole väliä. Haaveilen ulkomailla asumisesta ja työskentelystä, vaikka määräaikaisenakin.

Voisin myös olla viiden vuoden päästä koulussa tai juuri sieltä valmistumassa. Haaveilen edelleen samoista aloista kuin nuorempanakin; biologiaa, kulttuuriantropologiaa, suomen kieltä/kirjallisuutta ja niiden alkujuuria, geologiaa tai lääketiedettä.

Minkälaista työtä haluat tehdä? Kenen kanssa haluat olla? Kuka haluat olla?

Haluan tehdä työtä, jossa pääsen vaikuttamaan asioihin. Kehittämään, ideoimaan, suunnittelemaan. Kuitenkin niin että olen samalla mukana käytännön toteutuksessa enkä liikaa erkaantunut itse työn teosta. Haluan tuntea hien kasvoilla ja nähdä työni jäljet. Olen parhaimmillani työskennellessäni yksin, mutta totaalista itsenäisyyttä en työhöni silti halua.

Haluan olla nykyisen puolisoni, sulhaseni, kanssa. Niin kauan kuin kipinä ja kemia ja rakkaus meidän välillämme leiskuu. Toivottavasti pitkään. Olen kuitenkin oppinut sen, että rakkauskin voi loppua, joten en aseta suhteemme pituudelle sen vakavampia tavoitteita sitoutumisen ja keston suhteen. Olen häneen henkisesti sitoutunut.

Haluan olla omilla jaloillaan seisova kaunis ja oikeudenmukainen ihminen, jonka maailmankatsomus ja suvaitsevaisuus on laaja. Niin laaja, että olen päässyt tasapainoon itseni ja ympäristöni kanssa. Olen löytänyt oman sisäisen rauhani. Haluan olla näkijä, visioija, vaiston ja järjen ja tunteen huomioiva arjen sankari. Oman elämäni johtaja. Haluan olla parantunut menneisyyteni traumoista.

Mitä haluat kokea ennenkuin kuolet?

Haluan matkustaa Afrikkaan, kenties pidemmäksikin aikaa. Haluan nähdä sademetsän ja aavikon, istuttaa puita ja paikata savimajojen seiniä. Haluan kokea Afrikan kaupunkien vilinän, kuulla eri kielien naksautukset ja kiivetä Kilimanjaron rinteille. Haluan kuulla leijonan karjahduksen Serengetissä.

Haluan kirjoittaa kirjan, saada lapsia, vaeltaa Lapissa rinkan kanssa ja rakastella teltassa. Haluan rakentaa talon ja perustaa puutarhan, jossa kasvaa kaikkia rakastamiani puulajeja. Haluan oppia puhumaan venäjää ja kreikkaa, muuttaa eläkepäivillä Kreikkaan asumaan tai vaihtoehtoisesti Suomessa maalle tai Lappiin tundralle. Haluan notkistua, harrastaa rock ´n rollia ja joogaa ja henkistyä. Haluan oppia pitämään maksapihveistä ja silakoista.

Onko menneisyydessäsi jotain jonka olisit tehnyt täysin toisin jos sinulla olisi ollut se ymmärrys ja tieto joka sinulla on nyt?

Varmasti olisin. Olisin lähtenyt opiskelemaan eri alalle, jättänyt avioliiton väliin, toiminut toisin raha-asioiden suhteen. Onneksi tätä mahdollisuutta ei voi toteuttaa. Olen ylpeä omasta selviytymisestäni tähän päivään ja siitä, mitä kaikkea olen saanut oppia. Ilman kulkemaani polkua en myöskään olisi tavannut puolisoani, ystäviäni enkä päätynyt nykyiseen paikkaani työelämässä.

Mitkä asiat inspiroivat sinua eniten?

Luonto. Puut ja kasvit. Äänet, tuoksut, kuvat, värit. Kirjat, tarinat, myytit, uskomukset. Käsillä tekemisen taito. Perinteet. Hiljaisuus. Kipu. Ruokakaupan hedelmä- ja vihannesosasto, mausteet, yrtit, viinit. Yöt ja tähtitaivas. Koira.

Minkälaisia asioita suosittelet ystävillesi kun he kysyvät sinulta neuvoja elämäänsä? Onko siinä jokin yleinen suuntaus joka kertoo enemmän sinusta kuin ystävistäsi?

Varmaankin kehotan tekemään niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Kuuntelemaan omaa tahtoaan, sydäntään ja miettimään, onko tämä tarpeellista ja kuuluuko asia edes minulle. Asettamaan itsensä ensimmäiseksi.

Huomaan, että tätä neuvoa minun itsenikin pitäisi eniten noudattaa.

Mikä saattaa sinut flow-tilaan ja saa sinut unohtamaan ajan ja paikan tuntikausiksi?

Kirjat. Kirjoittaminen ja siitä syntyvä ajattelun kierre, jossa saatan kuluttaa pitkäänkin aikaa. Kun pääsen ”siirtymään” omaan sisäiseen, luovaan, haaveideni maailmaan, aika menettää merkityksensä. Sieltä on välillä vaikeaa palata takaisin ”maan pinnalle”. Meditointi ja rentoutumisharjoitukset.

Ketä haluat auttaa?

Tällä hetkellä itsekkäästi itseäni. Sitä kautta autan välillisesti myös muita ympäristössäni. Sen jälkeen minulle tärkeitä ihmisiä. Tuen WWF:ää, harkitsen kummilapsen ottamista kehitysmaista, pyrin edistämään eläinten oikeuksia.

Ketä ihailet? Miksi?

Tolkienia hänen elämäntyöstään, Dalai Lamaa hänen viisaudestaan ja maltillisuudestaan, puolisoani hänen realismistaan ja avoimmuudestaan. Kaikkia niitä, jotka seisovat oman persoonansa takana. Ihmisiä, jotka uskovat; sillä ei ole väliä mihin, vaan sillä että he ovat löytäneet sisäisen rauhansa ja oman paikkansa maailmassa. Kirurgiani, jonka ammattitaito on huikea. Kummeli-sarjan kirjoittajia, Risto Rasaa ja Lauri Viitaa heidän tavastaan nähdä pieniä asioita suuressa maailmassa ja hymyn tuomisesta elämään.

Mitä haluat omistaa?

Kirjoja ja vihkoja, muistiinpanovälineet, kannettavan tietokoneen, kirjahyllyn. Koiran, eri värisiä villasukkia ja astianpesukoneen.

Mitä haluat antaa?

Huomiota ja rakkautta. Makuelämyksiä, uusia havaintoja, miettimisen aiheita, ravisteluja. Apuja ja neuvoja. Lapsen. Paremman huomisen.

maanantaina, maaliskuuta 17

Hei! Minä olen Poplar. Kuka sinä olet?

Aikani kuluksi utelen Sinulta, lukija, kuka olet ja miten olet tänne eksynyt?

Jätä tervehdys kommenttilaatikkoon! Vastavuoroisesti, saat esittää minulle kysymyksen takaisin. Ihan mitä haluat! Lupaan vastata :)

Tämän blogin tarkoituksena on toimia selkärankana ja motivaattorina ihan minulle itselleni matkallani eheämmäksi ja tasapainoisemmaksi ihmiseksi. Sivuista ja jutuista taitaa tulla aikas lailla saarnauksia, mutta toivottavasti myös etenemisiä, välillä harppauksia sekä positiivisia huomioita, havaintoja ja oivalluksia. Sellaisia on hakusessa.

Jotta mahdolliset lukijat pääsevät kärryille, siitä mistä tässä kaikessa on kysymys, kerron muutamia piirteitä itsestäni ja tapahtumista elämäni varrella niiltä osin kuin ne "projektiini" liittyvät.

Masentunut
Minulla diagnosoitiin vakava masennus kesällä -99. Ajan kuluessa diagnoosi on vaihtunut keskivaikeaan ja lisädiagnoosiksi annettiin tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö. Tämän hetken tilannetta (diagnoosiani tai sen puuttumista) en tiedä. Kolmen vuoden ryhmäterapia päättyi syksyllä 2007. Katselen ja tunnustelen siis vointiani. Koen olevani jollain tasolla masentunut ja koen, että aina tulen olemaan. Se on osa minua ja persoonallisuuttani, kuten on kai aina ollutkin tähän saakka.

Työnarkomaani
Pidän työn teosta, rakastan haasteita ja pidän työstäni. Teen enemmän kuin vaaditaan, vahdin toistenkin tekemisiä ja huolehdin että omasta työstäni ei kenenkään tarvitse tulla huomauttamaan saatika valittamaan. Pitkän sairaslomani jäljiltä olen palannut takaisin työelämään aluksi osa-aikaisena. Työnkuvani ei ole vielä selvinnyt, toivon että se ratkaistaan ennen kesäkuuta 2008.

Suorittaja
Sen mitä teen, teen aina loppuun saakka ja viimeisen päälle, niin ettei kenenkään tarvitse sitä epäillä tai siitä huolehtia. Oli se sitten töissä tai vapaa-ajalla. Tarkastan, viilaan pilkkua, mietin vielä uudestaan ja tarkastan lisää. Kyselen kaikkien mielipiteitä, jotta mahdolliset mutkat ja esteet olisivat tulleet huomioiduksi jo tekovaiheessa. Että tekemäni työ olisi täydellinen. Käytetyllä ajalla ja energialla ei ole merkitystä. Tavoitteena on tietenkin olla Supernainen, joka klaaraa asiat kuntoon töissä, kotona, parisuhteessa ja vapaa-ajalla ja osaa vielä huolehtia itsestäänkin.

Pessimisti
Jotta selviän ja jotta tekemiseni onnistuvat siten kuin haluan niiden onnistuvan, mietin asioista aina kaikki puolet ja mahdollisuudet. Tavoitteista niihin pahimpiin vaihtohtoihin saakka. En osaa ajatella kovinkaan positiivisesti enkä pidä aikaansaannoksiani tarpeeksi hyvinä, vaan koen asiat pessimistisesti. Yllätyn usein positiivisesti tämän vuoksi, sillä se, mikä ei riitä minulle on yleensä muille parempi kuin oli vaadittukaan. Saan tekemisistäni siten hyvää palautetta, vaikka oma kriittisyyteni on eri mieltä ja työn puuttellisuus ja vajavaisuus jää kaivamaan mieltä jälkeenkin päin.

Murehtija ja Huolehtija
Asetan muut ihmiset itseni edelle. Sopeudun, luovun, järjestän, selvitän, teen, autan ja kuuntelen. Kulutan energiaa enemmän muihin ja heidän asioihinsa kuin omiini. Työpaikalla murehdin koko yrityksen puolesta.

Tunteikas Siili
Reagoin asioihin tunteella ja nopeasti. Järkeilen, ja koitan toimia järjen mukaan. Elän ristiriitojen keskellä enkä osaa tehdä päätöksiä helposti. Toimin silti lopulta järkipohjaisesti, sillä se on niin paljon järkevämpää ja turvallisempaa. Olen liian Kiltti. Kätken tunteeni ja paljastan ne vain harvoille ja valituille. Heillekin vain osan.

Luova
Olen rationalisti ja insinööri ja ajattelumaailmaltani varsin tekninen. Oma sisäinen maailmani on kuitenkin luovuuden maailma. Sinne pakenen, kun masennun ja murehdin, suren ja luovutan. Sisäiseen maailmaani kuuluvat kirjoittaminen ja lukeminen, estetiikka, filosofia, eri kulttuurit, luonto, kasvit, elementit, materiaalit. En usko kristilliseen jumalaan, vaan ihan omaani, joka on sekoitus kaikkea. Koen syntyneeni väärään aikaan ja paikkaan.

Kunnianhimoinen
Tavoittelen huippua ja haaveilen korkeuksista. Kunnianhimoni on aina perustunut jonkin materialistisen ja maallisen tavoittamiseen, mutta viime vuosina olen löytänyt itsestäni vaatimattomamman minän. Mielikuvan tylsästä, rauhallisesta ja rauhoittuneesta ihmisestä, jolla on sisäinen rauha ja asiat tärkeysjärjestyksessä. Se on minulla aina ollut siellä olemassa, mutta maailman menossa olen uskon siihen hukannut, kadottanut... painanut tieten tahtoen matalaksi hakiessani hyväksyntää maailmalta. Ehkä se on ollut yksi sairastumiseeni vaikuttanut tekijä.

Ex-vaimo ja nykyinen kihlattu
Takana on 3,5 vuoden avioliitto, josta hain eroa, kun muuta mahdollisuutta ei enää ollut. Suhteeseen kuului kaksi epätasapainoista ihmistä, jotka eivät sopineet yhteen. Tapahtui surullisia asioita, joiden läpikäymiseen menee aikaa. Osa jää aina kummittelemaan. Uusi suhteeni on aivan erilainen ja odotan tulevaa innolla. Minullakin on vielä toivoa!

Toipilas
Monessakin suhteessa. Toivun vakavasta masennuksestani ja koitan selvitä omin voimin. Toivun avioliitosta ja -erosta, väkivaltaisesta ja alistavasta ihmissuhteesta. Toivun työuupumuksesta, joka veti minut kuiviin kesällä 2007. Toivun leikkauksesta, joka minulle tehtiin tammikuun puolessa välin 2008 ja jota ennen olin sairaslomalla 4,5 kuukautta. Sairaslomani edelleen jatkuu.

Lapseton
Joulukuussa 2007 sain uuden diagnoosin kaikkien entisten rinnalle; olen lapseton. Keväällä 2008 kihlattuni ja minä kävimme perustutkimuksissa ja toukokuussa aloitettiin hormonien syönti. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Kirsikoituminen, mitä se sitten on?

Minä en tarkalleen ottaen tiedä. Se on puolisoni käyttämä termi eikä hän osaa sitä selittää. Se on asia/tekijä/piirre/ominaisuus, jota minussa on kuulemma aina välillä normaalia enemmän ja mikä aiheuttaa ihastusta. Olen silloin viehättävämpi, rakastettavampi, ihanampi, ehkä täydellisempikin. Kirsikoituminen ei tapahdu väkisin (olen koittanut), vaan se tulee kun on tullakseen. Luulen itse, että se on hetki, jolloin minussa on itsevarmuutta, positiivisuutta, hymyä, onnellisuutta, rentoutta, luovuutta. Elämän ja olemisen tasapainoa tai todellista Sisäistä Minääni. Jos se sitä on, niin sitä haluan lisää ja jatkuvasti, niin ettei sitä ole vain joskus ja jouluna.

Olen toipumassa monesta asiasta yhtäaikaa. Tämän hetken suurimmat haasteeni ovat fyysisen kunnon takaisinsaaminen kuntoutuksen ja liikunnan avulla leikkauksen ja pitkän sairasloman jälkeen sekä työhön paluu. Koska olen masentuja, on riskinä se, että haukkaan liian ison palan tai aloitan asioiden tekemisen samalla kaavalla kuin ennenkin ja ennen pitkää uuvun taas uudelleen. Sairasloman aikana olen ajatellut paljon asioita ja lähtenyt tekemään omia juttuja. Koen että oma asenteeni ja kuntoni vaatii paneutumista, panostamista ja priorisointia. Minun on opittava ajattelemaan itseäni ja pitämään itsestäni huolta. Tulemaan vahvemmaksi, jämäkämmäksi ja ottamaan asiat rennommin. Ajattelemaan positiivisesti.

Kirsikoitumaan ihan kokoaikaisesti :)

sunnuntaina, maaliskuuta 16

Heräämisiä

olen tässä
sängyllä
patjaani kasvaa kolo

parvekkeelta kajastaa humina
tuulen, puheen, matalapaineen
ilman, veden, maan ja tulen kautta
talvi ulkona koittaa minua herätellä

horros, johon olen vaipunut
josta en pääse ylös
en halua
imee minua kuin lentohiekka
kapinoin melskettä vastaan
sulkeudun maailmalta
peiton alla puolivalveilla

se kopistaa nyrkeillään ikkunalautaan

säpsähdys
hätkähdys
mitä nyt?

kopautus
kohautus
ai niin, anna olla
luovuta

minä jatkan vaipumistani
suljen korvat ja silmät parvekkeelta
hengitän sisäänpäin
ja nukahdan omaan hiljaisuuteeni
katoan

lauantaina, maaliskuuta 15

Heijastuksia

isoisän leuan kanssa
kävelen kaduilla joissa vanhempani
ovat kuluttaneet kenkiään
iän myötä hiukseni muuttuvat taipuisimmiksi
ja käytökseni kääntyy marttyyrin suuntaan
kuten isällä ja äidillä

olen häivähdys sitä pientä tyttöä
tarralenkkareineen suunnittelemassa
elämää vuoren juurella
hirsimökissä
susien kanssa

opettelen hyväksymään
menneisyyttäni
ajattelemaan tieni polkuna
jolla on määränpää

seison risteyksessä
betonin, humuksen ja soran keskellä
astumassa riippusillalle
jossa tuulet vievät
kaikkiin mahdollisiin suuntiin

näen heijastuksia tulevasta
ne peittyvät pelkojen voimasta
mutta vilahtavat välillä
auringonsäteiden lailla pilvien lomitse

olen onnellinen, toiveikas
pakahdun

isoisän leuan kanssa
kävelen kaduilla joissa

kukaan muu ei minua ennen ole kulkenut

***************************************************************'

Runotorstai.

Määritelmiä itsestä

Oman itseni etsinnässä törmään jatkuvasti siihen piirteeseen, että haen itsestäni määritelmiä muualta. Etsin ulkopuolisilta tahoilta kuvauksia itsestäni, luen horoskooppeja, opettelen tarot-kortteja, kaipaan arkielämääni palautetta sekä kotoa että töistä. Kaikella tällä toiminnalla koitan kai määritellä itse itseäni itselleni, jotta saisin rauhan.

Minulla on pienestä tytöstä asti ollut tapana tehdä listoja. Ala-asteella muistan kantaneeni repussa aina mukanani listavihkoa, joka oli paksu, sisälsi pieniä ruutuja ja kannessa oli pinkillä taustalla jonkun halinallen kuva. Listavihkoni oli minulle erittäin tärkeä. Sinne kirjasin minulle tärkeitä asioita siten, että jokaisella sivulla oli oma listansa: saadut mitalit ja sijoitukset voimistelukisoissa, suosikkielokuvat, kotoa löytyvät My Little Ponyt, kerätyt lautapelit, lempivaatteeni, ammatit joita teen isona, runokirjat jotka pitää vielä kirjastosta lainata ja lukea, mahdollisia nimiä omalle runokirjalle ja omalle koiralle jne...

Huomaan vuosien tauon jälkeen taas pitäväni "listavihkoa". Se on mustakantinen muistivihko, johon kirjaan ideoita, huomioita, runon pätkiä, listoja hankittavista asioista, listoja asioista joista minun täytyy saada lisää tietoa, listoja kirjoista ja kirjailijoista joiden teoksiin täytyy tutustua, listoja niistä asioista joita minun täytyy hankkia/muuttaa/kehittää tullakseni sellaiseksi ihmiseksi, miksi haluan tulla ja olla. Otan asian varsin vakavasti ja tämä tapa toimia saa minut pysymään järjissään, mutta samalla mietin sitä, olenkohan ihan normaali...

Mikä ilo ja riemu olisikaan löytää lapsuuden listavihko ja päästä lukemaan niitä asioita, joita silloin koin tärkeänä! Monikohan asia on niistä toiveista ja ajatuksista toteutunut?

Sama idea kuin listojen tekemisellä on noiden määritelmien hakemisella. Miellän sen niin. Etsin kuvauksia ja nimikkeitä, joita voin itseäni koskien listata ja sen mukaan lähteä tekemään karsintaa; tuollainen olen, tuollainen en enää halua olla, tuollaiseksi haluan muuttua. Koska olen analyyttinen ja tongin pääni sisuksia perusteellisesti liiankin kanssa, tarvitsen tällaista työkalua siihen, että opin tuntemaan itseni ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Miten ihan ajatus on se, että tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä tavoitteensa! En halua pysyä muuttumattomana vaan kasvaa, tulla paremmaksi ihmiseksi, mutta ennen kaikkea eheytyä. Olla täysi, ylitsevuotavainen ja hehkua.

Määritelmiin itsestäni olen törmännyt useasti. Tämä kaikki alkoi varmaankin silloin kuin sain ensimmäisen diagnoosini liittyen vakavaan masennukseen. Siitä on nyt aikaa yhdeksän vuotta. Olen onnellinen kaikista diagnooseistani, sillä ne määrittelevät ongelmani, sekä fyysiset että psyykkiset, ja minun on silloin helpompi olla. Olen oikeastaan onnellinen yhdestä diagnoosista, siitä minkä sain itsemurhayritykseni jälkeen, sillä se kuvastaa minua juuri sellaisena kuin sisäisessä maailmassani olen. Kaikkien ristiriitaisuuksien, tunnekuohujen, mielialavaihtelujen sekä järjen ja sydämen kuuntelemisen kautta olen aina ollut rajatilapersoona, tai kuten nykyään hienommin sanotaan; tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus. Kun sen paperilla näin kirjattuna ja pyysin lääkäriä selittämään sen merkityksen, tuntui kuin vuosien syyllistävä paino olisi pudonnut hartioilta alas. "Aivan niin, tällainenhän minä olen. Olen aina ollut! En olekaan hullu tai hankala, minä olen tällainen."

Terapian aikana joutui itsetutkiskelua tekemään väkisinkin. Puolen toista tunnin pohdinta ja keskustelu ryhmässä oli välillä helpompaa ja välillä vaikeampaa, joka kerta olin kuitenkin kotiin päästessäni uupunut. Pää oli tyhjä ja ajatukset kaukana. Tai sitten toisen ääripään reaktiona itkin ja raivosin. Milloin maailmalle, itselleni tai menneisyydelleni.

Nyt olen yksin pohdintojeni kanssa. En ole enää terapiassa enkä käy lääkärillä. Puolen vuoden kotona olo toimi eräänlaisena pysähtyisen paikkana, jonka olen mielestäni tehokkaasti käyttänyt hyväkseni. Kroppa laittoi stopin sille, mitä järki ja tunne koittivat liian pitkään tuoda julki. Minun oli pakko ottaa tauko ja erkaantua maailmasta. Nyt palaan hiljallee takaisin ja koitan aloittaa osallisuuteni uudella tavalla. Olen muuttunut, en ole se sama kuin puoli vuotta sitten, vaan olen oivaltanut paljon asioita. Näistä johtuen minun täytyy määrittää itseni itselleni uudelleen.

Pelkät ulkoiset määritteet eivät riitä, tiedän sen. Teot merkitsevät niin paljon enemmän kuin sanat enkä usko enää sanoihin. En anna tulla huijatuksi. Minulla on oikeasti ja kirjaimellisesti vihreät silmät sinisten sijaan. Koska olen kriittinen ja perfektionisti, koitan opetella uskomaan siihen, mitä muut minusta sanovat. Haluan uskoa puolisoani, kun hän sanoo että olen ihana ja tärkeä ja rakas. Haluan uskoa työkavereitani, jotka kiittävät avustani ja kehuvat tapaani tehdä töitä. Haluan uskoa sisartani, joka rakastaa minua sellaisena kuin on ja jolle minun ei tarvitse selitellä lapsuuteni tapahtumia tai vanhempieni käytöstä. Haluan oppia arvostamaan näitä ihmisiä, sillä he eivät todellakaan ole itsestäänselvyyksiä elämässäni.

Samalla haluan oppia arvostamaa itseäni. Nähdä itseni toisten silmin ja samalla olla lempeämpi ja hellempi itseäni kohtaan. Olen tajuamassa sen, että olen elämäni tärkein ihminen ja vaikka kuinka haluan sivuuttaa sen ajatuksen ja keskittyä muihin, koska se on niin paljon helpompaa olla käsittelemättä itseä koskevia kipeitä asioita, niin en pääse kasvussani ja tavoitteissani eteenpäin. Jämähdän paikalleni, sairastun uudelleen ja uudelleen masennukseen enkä elä elämää. En halua olla ikuisesti zombie, elävä kuollut.

Tänään olen opiskellut erilaisista persoonallisuustyypeistä. Netissä on kaikenlaista tietoa asiasta, samoin kuin on testejäkin. Minä lokeroiduin tyypiltäni ISTJ:ksi, jonka kyllä allekirjoitan täysin. Uskon, että kaikki minut tuntevat allekirjoittavat sen myös minulle sopivaksi. Alla on pitkä englanninkielinen sepustus tästä persoonallisuustyypistä. Teksti on napattu täältä.

*************************************************************************************
Portrait of an ISTJ: Introverted Sensing Thinking Judging

The Duty Fulfiller

As an ISTJ, your primary mode of living is focused internally, where you take things in via your five senses in a literal, concrete fashion. Your secondary mode is external, where you deal with things rationally and logically.

ISTJs are quiet and reserved individuals who are interested in security and peaceful living. They have a strongly-felt internal sense of duty, which lends them a serious air and the motivation to follow through on tasks. Organized and methodical in their approach, they can generally succeed at any task which they undertake.

ISTJs are very loyal, faithful, and dependable. They place great importance on honesty and integrity. They are "good citizens" who can be depended on to do the right thing for their families and communities. While they generally take things very seriously, they also usually have an offbeat sense of humor and can be a lot of fun - especially at family or work-related gatherings.

ISTJs tend to believe in laws and traditions, and expect the same from others. They're not comfortable with breaking laws or going against the rules. If they are able to see a good reason for stepping outside of the established mode of doing things, the ISTJ will support that effort. However, ISTJs more often tend to believe that things should be done according to procedures and plans. If an ISTJ has not developed their Intuitive side sufficiently, they may become overly obsessed with structure, and insist on doing everything "by the book".

The ISTJ is extremely dependable on following through with things which he or she has promised. For this reason, they sometimes get more and more work piled on them. Because the ISTJ has such a strong sense of duty, they may have a difficult time saying "no" when they are given more work than they can reasonably handle. For this reason, the ISTJ often works long hours, and may be unwittingly taken advantage of.

The ISTJ will work for long periods of time and put tremendous amounts of energy into doing any task which they see as important to fulfilling a goal. However, they will resist putting energy into things which don't make sense to them, or for which they can't see a practical application. They prefer to work alone, but work well in teams when the situation demands it. They like to be accountable for their actions, and enjoy being in positions of authority. The ISTJ has little use for theory or abstract thinking, unless the practical application is clear.

ISTJs have tremendous respect for facts. They hold a tremendous store of facts within themselves, which they have gathered through their Sensing preference. They may have difficulty understanding a theory or idea which is different from their own perspective. However, if they are shown the importance or relevance of the idea to someone who they respect or care about, the idea becomes a fact, which the ISTJ will internalize and support. Once the ISTJ supports a cause or idea, he or she will stop at no lengths to ensure that they are doing their duty of giving support where support is needed.

The ISTJ is not naturally in tune with their own feelings and the feelings of others. They may have difficulty picking up on emotional needs immediately, as they are presented. Being perfectionists themselves, they have a tendency to take other people's efforts for granted, like they take their own efforts for granted. They need to remember to pat people on the back once in a while.

ISTJs are likely to be uncomfortable expressing affection and emotion to others. However, their strong sense of duty and the ability to see what needs to be done in any situation usually allows them to overcome their natural reservations, and they are usually quite supporting and caring individuals with the people that they love. Once the ISTJ realizes the emotional needs of those who are close to them, they put forth effort to meet those needs.

The ISTJ is extremely faithful and loyal. Traditional and family-minded, they will put forth great amounts of effort at making their homes and families running smoothly. They are responsible parents, taking their parenting roles seriously. They are usually good and generous providers to their families. They care deeply about those close to them, although they usually are not comfortable with expressing their love. The ISTJ is likely to express their affection through actions, rather than through words.

ISTJs have an excellent ability to take any task and define it, organize it, plan it, and implement it through to completion. They are very hard workers, who do not allow obstacles to get in the way of performing their duties. They do not usually give themselves enough credit for their achievements, seeing their accomplishments simply as the natural fulfillment of their obligations.

ISTJs usually have a great sense of space and function, and artistic appreciation. Their homes are likely to be tastefully furnished and immaculately maintained. They are acutely aware of their senses, and want to be in surroundings which fit their need for structure, order, and beauty.

Under stress, ISTJs may fall into "catastrophe mode", where they see nothing but all of the possibilities of what could go wrong. They will berate themselves for things which they should have done differently, or duties which they failed to perform. They will lose their ability to see things calmly and reasonably, and will depress themselves with their visions of doom.

In general, the ISTJ has a tremendous amount of potential. Capable, logical, reasonable, and effective individuals with a deeply driven desire to promote security and peaceful living, the ISTJ has what it takes to be highly effective at achieving their chosen goals - whatever they may be.

Jungian functional preference ordering:

Dominant: Introverted Sensing
Auxiliary: Extraverted Thinking
Tertiary: Introverted Feeling
Inferior: Extraverted Intuition

>ISTJ Relationships

The ISTJ's word is as good as gold, and they honor their commitments faithfully. They believe that to do otherwise would be nothing less than a breach of honor and trustworthiness. Consequently, they take their vows very seriously, and once they have said "I do", that means they are bound to the relationship until "death do us apart" or otherwise. ISTJs are driven to fulfill their responsibilities and duties, and will do so with tireless effort. They will do their best to meet the obligations presented by the different relationship roles which they play during their lives, i.e. spouse, parent, offspring, etc. They may have difficulty showing warmth, but they frequently feel it in abundance, and most develop the ability to show it through sheer effort. If nothing else, the ISTJ holds the gold medal of all the personality types for Effort. They will put forth tremendous amounts of effort to accomplish goals which are important to them. If healthy relationships are among these goals, you can bet that the ISTJ will do everything that they can to foster and maintain healthy relationships.

ISTJ Strengths

  • Honor their commitments
  • Take their relationship roles very seriously
  • Usually able to communicate what's on their minds with precision
  • Good listeners
  • Extremely good (albeit conservative) with money
  • Able to take constructive criticism well
  • Able to tolerate conflict situations without emotional upheaval
  • Able to dole out punishment or criticism when called for

ISTJ Weaknesses

  • Tendency to believe that they're always right
  • Tendency to get involved in "win-lose" conversations
  • Not naturally in-tune with what others are feeling
  • Their value for structure may seem rigid to others
  • Not likely to give enough praise or affirmation to their loved ones

ISTJs as Lovers

"To love means to open ourselves to the negative as well as the positive - to grief, sorrow, and disappointment as well as to joy, fulfillment, and an intensity of consciousness we did not know was possible before." -- Rollo May

ISTJs are committed, loyal partners, who will put forth tremendous amounts of effort into making their relationships work. Once they have made a commitment to a relationship, they will stick with it until the end. They gladly accept their duty towards fulfilling their role in the relationship. ISTJs are generally willing and able to do anything which they have defined as a goal. So, if maintaining a good relationship is important to the ISTJ, they are likely to have a good relationship. If they have not added this goal to their internal "list" of duties, they are likely to approach the relationship in their "natural" state, which is extremely practical, traditional, and structured.

Sexually, the ISTJ is likely to approach intimacy from a physical perspective, rather than as a means of expressing love and affection. They usually have a problem expressing their deepest feelings, even though they may be very strongly felt. They will expect sex on a relatively scheduled basis, and are likely to honor traditions regarding gender role-playing. Male ISTJs will assert their perspective on their partners, while female ISTJs will tend to follow along with what their male counterparts want (although they will be uncomfortable with anything extremely out of the traditional norm).

ISTJs do not feel threatened by constructive criticism or conflict situations. When faced with criticism, the ISTJ is likely to believe that their point of view is correct. They have a tremendous amount of respect for Facts, and base their opinions on known facts and logic. Consequently, they have a hard time seeing the viability of viewpoints which don't match their own. When the ISTJ gets involved in a disagreement over a point, they usually begin to attempt to recruit the other person over to their own point of view, fully believing that they are right, and that the other individual simply needs to understand the facts of the situation. In such situations, the ISTJ may or may not be right, but their confidence in their own "rightness" can shake the confidence of others involved. This habit can quickly turn conversations into "win-lose" situations, and can present a special problem in intimate relationships. While they may inadvertantly shake the confidence of their colleagues with their "I'm right" approach, the same behavior may cause serious issues within their intimate relationships. The ISTJ's constant assertion of "rightness" may send a message to their mates that they do not value their opinions. If the ISTJ has a mate with a strong Feeling preference, they may inadvertantly wreak havoc with their self-esteem, since Feeling individuals are extremely sensitive to conflict and criticism, and are especially vulnerable in their intimate relationships.

Since ISTJs make decisions using the Thinking function (rather than Feeling), they are not naturally likely to consider their mates feelings and emotions in daily living. This may be a problem if their mates have the Feeling preference, since Feeling individuals usually expect a lot of positive affirmation, which the ISTJ does not naturally communicate to them. The ISTJ needs to remember that others may need to hear that they are loved and valued, even if the ISTJ doesn't need to hear this themself.

ISTJs are generally very capable and efficient at most things which they endeavor. Consequently, their mates are likely to hold a good amount of respect for them. Daily concerns are likely to be well-provided for by the ISTJ. If other concerns, such as emotional needs, are pointed out to the ISTJ as important issues for their mates, the ISTJ will rise to the occasion and add the task of addressing these needs to the internal "list" of duties. Since the ISTJ is so willing to work hard at issues, and so tireless at performing tasks which they feel should be done, the ISTJ generally makes a wonderful, caring mate who is willing and able to promote a healthy, lasting relationship which is also a partnership.

Although two well-developed individuals of any type can enjoy a healthy relationship, the ISTJ's natural partner is the ESFP, or the ESTP. ISTJ's dominant function of Introverted Sensing is best matched with a partner whose personality is dominated by Extraverted Sensing. How did we arrive at this?

ISTJs as Parents

"You are the bows from which your children as living arrows are sent forth...
Let your bending in the archer's hand be for gladness;
For even as He loves the arrow that flies,
so He loves also the bow that is stable." -- Kahlil Gibran

ISTJs are faithful and devoted parents who can be counted on to put forth their very best efforts towards raising their children in positive, comfortable, secure homes, and to promote their growth in such a way that they will become secure adults who know their place in life within our society. Such is the greatest goal of an ISTJ parent toward their child.

Along the path towards this goal, the ISTJ expects that their children honor their traditional familial roles. As parents, they demand respect and authority from their children. They willingly accept their parental role of provider and guardian. Once the ISTJ becomes a parent, it becomes a "given" that they will perform all of the duties associated with parenthood, and they will do so without grudge or burden. However, they expect that their children give them their due respect in return, and will have little patience with disrespectful behavior.

When it comes to giving punishment or discipline, the ISTJ will be able to do so when necessary without too much internal trauma. They see it as their duty to teach their children when they've done wrong, and so will administer the punishment in the name of the greater cause of doing their duty towards their children. Not to imply that the ISTJ will enjoy disciplining their children, they simply will put their duties before their personal feelings.

The ISTJ is likely to have a problem giving a lot of positive affirmation and support to their children. Having very high expectations for their own behavior and the behavior of others, the ISTJ often forgets to give praise when praise is due. All children need positive support as they find their place in the world, and this is especially true for children with the Feeling preference, who benefit tremendously from positive affirmation, and suffer (sometimes tremendously) in its void. The ISTJ who recognizes sensitivity in their child should take special care to give them positive support and affirmation.

The ISTJ will create a consistent, secure environment for their children, with definite roles and boundaries. Although this may at times create division between the parent and child (especially during rebellious adolescence), it will generally promote the child's growth into a secure adult. ISTJ parents will be remembered and honored by their children for being good people who always tried their best, and for putting the needs of their children above their own.

ISTJs as Friends

Although friendships do not rank highest in the ISTJ's list of important relationships (whose duties and obligation to the Family rank above all else), they do have value these relationships and put effort into enhancing and maintaining them. The ISTJ is likely to choose to be around people who have similar interests and perspectives to their own, and are likely to not have much patience with people who are very different from themselves.

Although their usual mode of being is very serious-minded, ISTJs like to have fun and let loose. They like being with Extraverts who are optimistic and fun-minded, although the E's enthusiasm may eventually get on the ISTJ's nerves. ISTJs can get along with most other types, but they especially form solid connections with other Sensing Judgers. The ISTJ's respect for laws and traditions may make them unable to relate well to Sensing Perceiving types, although they admire their carefree ability to live for the moment. And conversely, the Sensing Perceiving types may see the ISTJ's need for structure as too conservative or scheduled for their tastes. ISTJs seem to get along well with Intuitives, although they cannot really relate to some of the Intuitives perspectives.

ISTJ Personal Growth

What does Success mean to an ISTJ?

People with the ISTJ personality type are serious, methodical, analytical, and hard-working. They store knowledge gained from their experiences, and use this knowledge to tackle new problems and ideas. They will work a problem through to its identified conclusion. They work towards defined goals; their analytical objectivity gives them the tendency to make goal-oriented decisions that are not waylaid by the concerns of individuals. They're uncomfortable with ideas that are completely new to them, or that are totally theoretical in nature. Since they have no direct experience with the new concept, they have no tools for knowing how to deal with it or what to think about it. They need to get the framework for a new concept before they're able to deal with it. An experienced ISTJ is usually a very capable person, and makes an excellent manager. ISTJs have great value for the "tried and true" approach, and are reluctant to adopt new systems until direct experience proves the validity of the new system. They internalize and value the rules and structure of the society in which they live, and disapprove of behaviors that go against these rules. ISTJs highly value the cornerstone institutions of society such as Family, Work, and Church. Their hard-working, dedicated nature is especially well-suited for holding up such institutions. An ISTJ's feeling of success depends upon being able to use their experience for the benefit of an institution, and also upon the level of structure and lack of chaos in their life, and in the health and welfare of their family or other social structure.

Allowing Your ISTJ Strengths to Flourish

As an ISTJ, you have gifts that are specific to your personality type that aren't natural strengths for other types. By recognizing your special gifts and encouraging their growth and development, you will more readily see your place in the world, and be more content with your role.

Nearly all ISTJs will recognize the following characteristics in themselves. They should embrace and nourish these strengths:

  • Their desire to execute known systems against concrete facts makes them happy to chunk through large amounts of routine work.
  • With their respect for rules and order, they value honesty and integrity and seek to live with these ideals.
  • An ISTJ has a "stick to it" attitude. They're not afraid of hard work, and will put forth a great deal of effort towards something that they are interested in. This persistence will help the ISTJ to achieve any identified goal.
  • The ISTJ's value for social structure makes them more interested in being social than is true for many Introverts.

ISTJs who have developed their Extraverted Thinking will complement their interest in their inner world of concrete data with an interest in the welfare of the rest of the world, especially with regards to upholding social systems and traditions. These ISTJs enjoy these very special gifts:

  • They will move beyond an expectation that others should follow rules into a dedication and willingness to work hard to uphold standards themselves.
  • They show a dedication to maintaining personal relationships that lends them a respect for individual differences.
  • They will use their inner store of facts for the benefit of an institution or society in general, rather than to satisfy their own interests.
  • The more they develop their Extraverted Thinking, the better they will become at strategizing. They will be able to brainstorm multiple possible solutions to problems.
  • ISTJs are often uncomfortable with decisions based on values rather than on objective criteria, but the more they develop their Extraverted Thinking, the more likely they will become able to use Introverted Feeling as a positive force rather than strictly a negative one. This will allow them to understand a value judgement that is based on personal perspective rather than social obligation.

Potential Problem Areas

With any gift of strength, there is an associated weakness. Without "bad", there would be no "good". Without "difficult", there would be no "easy". We value our strengths, but we often curse and ignore our weaknesses. To grow as a person and get what we want out of life, we must not only capitalize upon our strengths, but also face our weaknesses and deal with them. That means taking a hard look at our personality type's potential problem areas.

Most of the weaker characteristics that are found in ISTJs are due to their dominant Introverted Sensing function controlling the personality to the point that all other functions are being used to defend Sensing demands, rather than for their more balanced purposes. In such cases, an ISTJ may show some or all of the following weaknesses in varying degrees:

  • Excessive love of food and drink
  • Lack of interest in other people, or in relating to them
  • Occasional inappropriate emotional displays
  • General selfish "look after oneself" tendencies
  • Uses judgement to dismiss other's opinions and perspectives, before really understanding them
  • May judge others rather than themselves
  • May look at external ideas and people with the primary purpose of finding fault
  • May become slave to their routine and "by the book" ways of doing things, to the point that any deviation is completely unacceptable
  • May have difficulty communicating their thoughts and feelings to anyone

Explanation of Problems

Nearly all of the problematic characteristics described above can be attributed in various degrees to the common ISTJ problem of Introverted Sensing overtaking the ISTJ's personality to the point that all other functions become slaves to Introverted Sensing. A more "whole" personality needs to have a good balance between its dominant and auxiliary functions. For an ISTJ, the dominant Introverted Sensing needs to be well-supported by the auxiliary Extraverted Thinking function. If Extraverted Thinking exists only to support the desires of Introverted Sensing, than neither function is being used to its potential.

Introverted Sensing is a personality function that constantly gathers data and stores it in a sort of informational database to be accessed at will in the future. As the dominant player in a personality, it has the effect of constantly bombarding the psyche with facts to store. As something new is perceived, it is added to the vast warehouse of Introverted Sensing data. Introverted Sensing does not in itself analyze this data for meaning or connection--it just takes it in as information. In order to sort through and make use of this information, a judging function must be applied. It is the judging function that does the analysis and ordering of the data.

When Introverted Sensing is too dominant, or Extraverted Thinking is not developed sufficiently, we see the ISTJ using Extraverted Thinking to order the individual's world in such a way that Introverted Sensing can reign without interference. This may include dismissing the importance of relationships, or pushing away anything that threatens the ISTJ's highly introverted way of life. In this manner, Extraverted Thinking is used against the external world, rather than against the ISTJ's internal data. It is a defensive shield, rather than a useful filter.

The better, more "whole" use of Extraverted Thinking for the ISTJ would be to use it to order and evaluate its own rich store of data, and therefore generate useful solutions to problems and efficient systems. Like all types, most ISTJs will show some signs of this kind of weakness. This does not mean that they're hopelessly flawed. The real problems occur when an ISTJ personality has become so imbalanced that its owner is extremely selfish and unable to consider the importance or validity of anyone else's perspective.

Solutions

To grow as an individual, the ISTJ needs to focus on applying their judgement against information that they have gathered, rather than against single facts or ideas coming from others. Before judging, put all new data into the context of existing facts. Working with all of the facts at your disposal will greatly improve your ability to judge effectively, and will reduce the likelihood that you will become offensively reactionary and isolationist.

An ISTJ who is concerned with personal growth will pay close attention to the subject of ther judgments, and their motivations for making judgments. Are they judging something external to themself, or are they judging something within the context of their stored knowledge? Is the motivation for judging something to be able to understand its usefulness in the world, or to dismiss it? Too often, an ISTJ will judge something without properly understanding it, and with the intention of dismissing it. Seek first to understand, then to judge.

Living Happily in our World as an ISTJ

People of all personality types sometimes experience problems dealing with specific aspects of civilization and human interaction. For the ISTJ, problems are generally associated with being unable to tolerate behaviors that go outside perceived norms, and with not putting forth effort to meet others' emotional needs. These problems stem from building up the importance of the ISTJ's inner world and diminishing the importance of the external world. ISTJs who recognize that their knowledge and experience can be enriched by the synergy of other people's knowledge and experience will find that they can be committed to their internal worlds and still have satisfying relationships with others. The key to accomplishing this is development of their highest extraverted function, Extraverted Thinking.

An ISTJ who uses Extraverted Thinking to find fault externally rather than internally may become so strongly opinionated that they form rigid and unreasonable expectations of others. Their hyper-vigilant judgments about the rationality and competence of others may be a very effective way of keeping themselves at an emotional distance from others. This will preserve the sanctity of the ISTJ's inner world and lifestyle, but will reduce a lot of valuable input, arrest the development of their social character, and stagnate the development of the ISTJ's rich store of experiential data. In extreme cases the ISTJ may find him or herself quite alone and lonely.

More commonly, the ISTJ will run into trouble when they try to order and structure the outer world, rather than their inner world. Trying to structure people into a predefined, acceptable system is problematic. The personality types who value the unique individual will be offended by the apparent lack of respect for their person, and people with personality types who follow social values will want to be honoring their own system, rather then being forced to follow yours. Many people experience being controlled or manipulated as a form of suppression, and resist it. Eventually, they may harbor serious resentment against the suppressor.

Specific suggestions:

  • Take care to listen to someone's idea entirely before you pass judgment on it. Ask questions if necessary. Do whatever it takes to make sure that you understand the idea. Try not to begin judging anything until you understand the details.
  • Try to identify the personality type of everyone you encounter frequently in your life. Remember that Intuitives often have a wandering style of expression. Try to exhibit tolerance for this.
  • Before you being talking to another person, pause for a moment and look at that person. Take in that person's attitude and feelings at that moment. Be aware of the person with whom you are speaking.

Ten Rules to Live By to Achieve ISTJ Success

  1. Feed Your Strengths! Do things that allow your excellent organizational and logical abilities to flourish. Explore the worlds of business management, accounting, and medicine.
  2. Face Your Weaknesses! See your weaknesses for what they are, and seek to overcome them. Especially, strive to use your judgment against your internal store of knowledge, rather than as a means of disregarding other people's ideas.
  3. Talk Through Your Thoughts. You need to step through your vast amount of information in order to put things into perspective. Give yourself appropriate time to do this, and take advantage of discussing ideas with others. Some find that externalizing your thoughts is a valuable exercise, as is expressing your ideas clearly in writing.
  4. Take in Everything. Don't dismiss ideas prematurely because you don't respect the person generating the ideas, or because you think you already know it all. After all, everybody has something to offer, and nobody knows everything. As Steven Covey says, "Seek first to understand, and then to be understood."
  5. Quench Your Desire to Control Others. Remember that most people do not want to be controlled. Again, turn your controlling tendencies inwardly rather than outwardly. You can only really control yourself.
  6. Be Aware of Others. Take time to notice where others are coming from. What is their personality type? How are they currently feeling?
  7. Be Accountable for Yourself. Don't blame the problems in your life on other people. Look inwardly for solutions.
  8. Be Gentle in Your Expectations, and judge yourself at least as harshly as you judge others.
  9. Assume the Best. Don't distress yourself and others by dwelling on the dark side of everything. Just as there is a positive charge for every negative charge, there is a light side to every dark side. Remember that positive situations are created by positive attitudes, and vice versa. Expect the best, and the best will come forward.
  10. There is Nothing to Fear but Fear Itself. Sometimes it's necessary to take a risk to initiate change. Don't be afraid to do so when that time comes. In most cases, the obstacles and burdens standing in the way of your goal are not really there--they just exist in your perspective. Change your perspective--change your life
Careers for ISTJ

Whether you're a young adult trying to find your place in the world, or a not-so-young adult trying to find out if you're moving along the right path, it's important to understand yourself and the personality traits which will impact your likeliness to succeed or fail at various careers. It's equally important to understand what is really important to you. When armed with an understanding of your strengths and weaknesses, and an awareness of what you truly value, you are in an excellent position to pick a career which you will find rewarding.

ISTJs generally have the following traits:

  • Value tradition, security, and peaceful living
  • Will work long and hard to fulfill duties
  • Can be depended on to follow through on tasks
  • Loyal and faithful
  • Stable, practical and down-to-earth
  • Family-minded
  • Dislike doing things which don't make sense to them
  • Dislike abstract theory, unless they see the practical application
  • Natural leaders
  • Prefer to work alone, but work well in teams when necessary
  • Extremely observant, they take in facts via their senses and store them internally
  • Vast, rich inner store of facts which they rely on to understand problems which they encounter in their lives
  • Profound respect for facts and concrete information
  • Make decisions objectively, applying logic and rational thinking
  • Dislike change, unless they are shown it's benefit in a concrete way
  • Have strong opinions about the way things should be done
  • Appreciate structured, orderly environments
  • Have very high standards for their own behavior and the behavior of others
  • Not naturally in-tune with other people's feelings
  • Able to accomplish almost anything if they put their minds to it
  • Community minded "good citizens"

ISTJs have one character trait which puts them at a definite advantage in terms of career success - Perserverance. An ISTJ can do almost anything that they have decided to do. However, there are areas in which they will function more happily and naturally. An ISTJ will do best in a career in which they can use their excellent organizational skills and their powers of concentration to create order and structure. ISTJs seem to fit extremely well into the Management and Executive layer of the corporate business world.

The following list of professions is built on our impressions of careers which would be especially suitable for an ISTJ. It is meant to be a starting place, rather than an exhaustive list. There are no guarantees that any or all of the careers listed here would be appropriate for you, or that your best career match is among those listed.

Possible Career Paths for the ISTJ:

  • Business Executives, Administrators and Managers
  • Accountants and Financial Officers
  • Police and Detectives
  • Judges
  • Lawyers
  • Medical Doctors / Dentists
  • Computer Programmers, Systems Analysts, and Computer Specialists
  • Military Leaders


torstaina, maaliskuuta 13

Nälkäisille bloggaajille

Olen kököttänyt muutaman tunnin tässä sängyllä ja naputtanut tekstiä ja kuvaa blogiin. En tähän vaan tuohon toiseen. Käykäähän katsomassa!

Aikas kreikka-painotteista on tässä vaiheessa, mutta tämä johtuu siitä, että kamera on rikki ja aiemmat kuvat ovat noista kreikkalaisista ruokalajeista otettuja suurimmaksi osaksi. Omalla kameralla koitan nyt pärjätä, mutta surkeaa jälkeähän siitä tulee... Ostoslistalla on siis aluksi hyvä ja laadukas pikkupokkari ja myöhemmin se järkkäri. Vielä ei hankintaa voi kuitenkaan tehdä, kun tämän vuoden mallit ja päivitykset vielä odottavat julkistamistaan.

Älä anna eri nimimerkin hämätä. Syy eri "henkilöllisyydelle" on se, että en halua tulla tutuilleni tunnistetuksi tässä blogissa.

Eli mainos:

Oletko nälkäinen? Kurniiko mahasi? Pidätkö valkosipulista? Oletko nautiskelija, joka viihtyy keittiössä?

Jos vastasit johonkin näistä "kyllä", käy kurkkaamassa Ketunleivän blogista, olisiko siellä mitään suuhusi sopivaa!

Ei aivan yhtä hyvä mainos kuin täällä...

keskiviikkona, maaliskuuta 12

Puhki

Olen väsynyt ja alan huomaamaan itsestäni tietynlaista käyttäytymiskaavaa. Olen sellaisen uudenlaisen nyt rakentanut viime ja tämän viikon aikana, kun olen opetellut töissä olemista, aamuheräämisiä ja pystyssä oloa.

Herään, laittaudun, siirryn bussilla keskustaan, olen töissä neljä tuntia, tulen kotiin, vien koiran ulos, otan torkut, syön, istun ja katson televisiota ja haukottelen. Karrikoidusti näin.

Kevätväsymys on tulollaan. Huomaan olevani masentuneempi kuin toissaviikolla. Olen lannistunut olosuhteille, omalle tilanteelleni, raha-asioille, kivulle, toipumiselle, luovuttamiselle, ihmettelylle. En osaa eikä minun osittain anneta tarttua asioihin, sillä toipuminen ja elimistön kipujen kuulostelu on nyt tärkeintä.

Masennun, koska en osaa olla lempeä itselleni. Vaadin jo suuria ja tehokkaita, tavoittelen korkeuksia ja mielessäni haluan jo edetä, mennä eteenpäin ja unohtaa kaikki kivut, lääkärissä käynnit ja terapiat. Antakaa minun jo elää!

Pitäisi malttaa ja opetella kuuntelemaan omia tuntemuksiaan. Olla löysä ja ottaa rennosti nyt vielä, kun niin voi ja on lupa tehdä. Kyllä se kiire ja vaade sieltä on tuloillaan.

Elän siis ristiriitojen kiirastulessa. Vaadin ja tavoittelen, vaikka neljän tunnin töissäolon jälkeen olen aivan puhki. Minu täytyy torkkua ja olla hiljaisuudessa 2-3 tuntia, jotta palaudun. Jotta jaksan illalla olla puolison kanssa ja tehdä omia juttujani. Kahdeksan tunnin työpäivä ei ole mahdollinen, tiedän ja tunnen sen.

Tämä on todellista itsensä opettelua. Itsestään huolehtimisen opettelua. Vaatimusten alentamista, kritiikin lopettamista, suorittamisen välttelyä, tehokkuuden minimointia. Joudun tekemään kaikkia näitä kamalia asioita, jotka sotivat sisäistä orjapiiskurini mentaliteettia vastaan. Ja suutun itselleni siitä, että masennun, koska minun pitää olla rennosti ja lopettaa stressaaminen.

Puhutaan haavakielestä, sitä kai se myös on. Toivun hiljalleen ja pelkään sitä, koska en voi turvautua enää vammoihini. Minulta aletaan vaatimaan enemmän, minun pitää jaksaa ja suorittaa. Minua ei enää huomata eikä huomioida enkä siten ole tärkeä.

Olen suuri paradoksi.

Olen tänään pohtinut taas sivukaupalla itseäni ja kasannut itselleni oman arkkityyppieni ympyrän. Oman sisäisen perheeni, jonka avulla peilaan tapojani ajatella ja käyttäytyä. Teen tätä työtä perusteellisesti ja ajan kanssa, joten se uuvuttaa. Olen henkisesti ihan puhki. Juuri nyt. Olen silti iloinen, sillä kaikki osui kohdalleen, juuri siihen lokeroon missä ominaisin paikka on olla. Tänne asti lukeneena olet varmasti ympyräni kanssa samaa mieltä siitä, että sabotoija minussa moukaroi egoani ja persoonallisuutta ja että ammatillisissa ja terveydellisissä haasteissa eniten vaikuttaa sisäinen kriitikkoni. Niitä olen peilannut ja pohtinut näillä ehdoilla syntyviä vahvuuksia ja heikkouksia. En tiedä, onko tästä harjoituksesta/ajattelutavasta minulle hyötyä, mutta aion kokeilla. Toistaiseksi olen positiivisesti yllättynyt tekemistäni havainnoista.

Paradoksejakin on mahdollisuus oppia ymmärtämään ja käsittelemään, kun huomaa että kolikoilla on aina se toinenkin puoli.

Loppuillan aion tuulettaa päätä. Olo on sama kuin terapian jälkeen; voimat on poissa. Olen jäänyt koukkuun hömppäsarjohin (mitä en ole ikinä aiemmin tehnyt); unelmien poikamies, Greyn anatomia ja G-piste: here I come.

Me ollaan sankareita, kaikki!

Ilmiöitä kirjakaupassa

Kulutin tänään aikaani kirjakaupassa kahteen kertaan. Aamulla matkalla töihin ja iltapäivällä töistä lähtiessäni. Tällä kertaa minulla oli syy mennä sinne; veljeni täyttää pyöreitä vuosia perjantaina ja päätin ostaa hänelle yllätyslahjana kirjan; laittaa sen postiin ja kuvitella yllättynyttä ilmettä pakettia aukaistessaan.

Olen kirjafriikki. Tuottaa suuria vaikeuksia olla astumatta kirjakauppaan tai divariin sisälle siitä ohi kulkiessani. Voisin asua kirjakaupassa ja päivät pitkät hypistellä erilaisia teoksia, katsella upeita valokuvia ja plärätä sisällysluetteloja läpi. Haistella paperinlaadun ja painovärin ominaishajua. Laittaisin opuksia aakkosjärjestykseen tai luokittelisin aihepiireittäin hyllyihin. Todennäköisesti kuitenkin värkkäisin koko kaupan sekaisin, koska mieleni tekisi järjestää opukset kansivärien mukaan omiin hyllyihinsä. Miten ihanaa olisi mennä kirjakauppaan, jossa jokainen nurkka olisi oma maailmansa omine tunnelmineen ja värimaailmoineen; kun tarvitsee rauhoittua voisi selata sinisiä luomuksia, erä- ja luontohenkiset löytäisivät sielun sopukkansa vihreältä osastolta, energian tarpeessa olevat voisivat suunnistaa oranssien hyllyjen luo ja henkiset valaistuneet leijua violettiin. Ah.... Ajatus nauratti seikkaillessani kaupassa. Ehkä joskus, jos minulla on se oma antikvariaatti, ehkä sitten....????

Päädyin valitsemaan pokkarillisen Bukowskia. Olisi pitänyt keksiä tämä aiemmin, niin olisin voinut lukea kirjan itse ennen sen laittamista postiin, sillä Bukowskin tekstit ovat loistavia. Asiat puhutaan niin kuin ne ovat eikä hienostelijoita kaivata. Pidän siitä. Arkista, tervehenkistä ja reilua meininkiä tarvitsee välillä aina lukea psykologisten pohdintojen vastapainoksi. Toisaalta hyvä näin, sillä oma lukemiseni on ollut tauolla muutamien viikkojen ajan. Täytyy kysyä myöhemmin lainaksi, kun päivänsankari on itse teoksensa saanut kahlattua läpi.

Olen alkuvuoden aikana hankkinut paljon kirjoja; keittokirjoja, romaaneja, elämäntapaoppaita, runokirjoja. En ole sitä moneen vuoteen tehnyt, mitä nyt kummastelen kovasti. Olen aina pitänyt kirjoista, huoneessani on aina ollut kirjahyllyjä ja omassa kodissani vielä enemmän. Jossain vaiheessa kävi kuitenkin niin, että möin paljon opuksiani pois kirpputorille, divareihin ja netissä huutokaupassa rahan tarpeeseen. Jossain vaiheessa kävi niin, että masennuin, tukahduin ja kadotin itseni ja kaikki luova toiminta loppui. Nyt olen aloittanut uudelleen, alusta ja liihottelen liiankin korkealla omassa tyytyväisyydessäni.Tänään onnistuin onneksi hillitsemään itseni ostamasta lisää kirjoja, sillä budjetti ei siihen nyt taivu. Päädyin kirjaamaan teoksia muistikirjaan, jotta voin niitä kirjastosta hamuta itselleni. Kasvattaa varausmaksuja entisestään. Sorruin kyllä ostelemaan postikortteja, minulla on tapana niitäkin telineissä hypistellä ja sopivan kuvan osuessa silmiin, ostaa kortti itselleni talteen.

Kirjakauppa on myös lupaus erilaisista maailmoista. Eri osastoilla ja hyllyjen edessä seisovat ihmiset ovat saman näköisiä kuin tutkimansa osaston kirjat, he ilmentävät loistavasti omaa kiinnostuksen kohdettaan ja omaa sisäistä maailmaansa. Oletko huomannut? Rajatietohyllyllä on kirjavan näköistä sakkia, keittokirjaosastolla nautiskelijoita ja isovatsaisia ihmisiä, valokuvauskirjoja katselevat taiteellisen näköiset ihmiset ja rinkkaselkäiset selaavat matkailuopuksia. Mietin, mihinkähän lokeroon minä menen?

Kiinnitin huomiota siihen että nykykirjoissa on erilaisia trendejä havaittavissa. Tietopokkarihyllystä löysin kolme eri kirjaa, jotka opastivat taitoja narsistien kanssa elämisessä. Hätkähdyin. Eikö masennus ja paniikkihäiriö enää olekaan in? Mediassa olen kiinnittänyt tähän aiemminkin huomiota, mutta en ole ennen huomannut samaa kirjallisuudessa tapahtuvaa muutosta. Keittokirjoja, olut-, viini- ja viskitietoutta on laajennettu yhden hyllyn sijasta kolmelle hyllylle. Samoin kuin ovat televisiossa lisääntyneet kokkausohjelmat ja reality-sarjat ruuanlaittoon liittyen. Pokkareita on saatavilla runsaasti ja se onkin hyvä, sillä kirjojen hinta on mielestäni vielä aika korkealla. Itsetunto-oppaita, johtamiseen, esimiestyöhön ja elämän tarkoituksen löytämiseen liittyviä kirjoja on kymmeniä, samoin kuin sodista ja taisteluista kertovia. Lieneekö jälkimmäinen buumi yhteydessä Suomen 90-vuotisjuhlavuoteen ja useisiin sodasta kertoviin kotimaisiin elokuviin, joita viime vuonna julkaistiin ja joista osa vieläkin pyörii teattereissa.

Päättelen että kirjallisuudella menee tänä päivänä hyvin. Kirjoja ostetaan ja niitä arvostetaan, vaikka Internet lisää suosiotaan koko ajan. Itse en voisi kuvitellakaan lukevani kirjaa sähköisesti, ehei! Se täytyy saada mukaan reissuun, yöpöydälle odottamaan, viltin alle kaveriksi sadepäivänä kivan kirjanmerkin kanssa. Seuraavaksi aion hankkia jonkun hyvän runokokoelman, tarot-korteista kertovan kirjan sekä täydentää Tolkien-kokoelmaani. Tilipäivää odotellessa... :)

sunnuntaina, maaliskuuta 9

Itsetuntemusta

Sunnuntai menossa. Mies lähti maalle lennättämään koneitaan, joten olen yksin kotosalla. Koirakin lähti mukaan, jäälle ja pellolle juoksemaan sydämensä kyllyydestä. Kulutan aikaa netissä; teen budjettia loppukuulle ja kiroan hiljaa mielessäni työnantajan palkanlaskijat. Luen blogeja, kirjoitan omaani, siirrän kuvia koneelle ja etsin musiikkia netistä. Kohta luen ja pohdin, jos tohdin.

Piialta löysin tämän päivän pohdintoihin liittyvän meemin. En ole aiemmin Oraakkelin kanssa keskustellut, joten päätin kokeilla, mitä sieltä minulle sanotaan. Koitin suhtautua asiaan kunnioittavasti, vaikka mielikuvani Oraakkelista on se, mitä Matrixissa näytetään. Keksintuoksuinen täti keittiössä puhumassa symbolisia juttuja, joista jotain pitäisi oppia. Riemastuin kuitenkin tästä kokeilusta, sillä ensimmäistä kysymystä lukuunottamatta vastaukset osuivat nappiin! Ihan oikeasti :)


1. Mikä on nimeni?

- Mari. (Tämä ei pidä paikkaansa, en edes ajattele nimeä vaihtoehtoisena salanimenä, sillä Mari on mieheni entisen tyttöystävän nimi. Enkä koe tulleeni kohdelluksi toisena "Marina", niin erilaisia me keskenämme olemme.)

2. Missä asun?
- Kaatopaikalla. (Totta. Kämppä on vaiheessa.)

3. Mikä olen?
- Olet joku epätoivoinen itsensäetsijä. (!!!)

4. Millainen olen?
- Vaihda tyyliä hyvän sään aikana, mua toi sun meno ärsyttää. Ennenkaikkea mua ärsyttää jankuttaminen. (Niinpä, samoista jutuista sitä ressaa ja miettii ja änkyttää itselleen. Jotain pitäisi vaan alkaa tekemään eikä aina vaan puhua siitä aloittamisesta. Aion ryhdistäytyä.)

5. Kuka olen?
- Taivaan lahja kädettömille. (Liitän tämän kuvauksen rooliini töissä. Nykyaikana nuoret ihmiset ovat aika uusavuttomia ja oma-aloitteisuus puuttuu. Samoin mennään ja tullaan miten sattuu, kun läsnä ei ole ollut vanhempia opettamassa ja ohjaamassa.)

6. Mikä on ollut tärkeintä elämässäni?
- Rehellisyys. (Olen vaatinut rehellisyyttä muilta itseäni kohtaan ja olen pyrkinyt olemaan muille rehellinen. Nyt koitan opetella olemaan rehellinen myös itselleni. Se on näistä vaikeinta.)

7. Mikä on ollut turhinta elämässäni?
- Rumuus. (Koen itseni rumana. En kestä rumaa ympäristöä ympärilläni. Olen tietynlainen esteetikko ja visualinen ihminen, jolle ympäristö on tärkeä. Voi myös olla sisäisesti ruma, vaikka ulkoisesti olisikin kaunis. Sisäisestä rumuudestani haluan päästä eroon. Nimitän sitä masennukseksi. Rumuudestani stressaaminen on todella turhaa ja kulutan siinä turhaa energiaa.)

8. Mikä on mielestäni maailman arvokkain asia?
Rakkaus on arvokkainta mitä on. Ja läheisyys. (Tähän ei mitään lisättävää.)

9. Miltä näytän?
- Hernekeitolta. (Todennäköisesti. Meneillään on vihreä kausi, joka ilmenee sisustuksessa, vaatehankinnoissa ja viherkasvien hiplailuissa kotona. Olen ulospäin tasainen luonne, mutta sisäiset klimppini pulpahtavat pinnalle aika ajoin. Joskus ne näytän muille, joskus en. Minusta löytyy sipulin lujuutta ja saan tarvittaessa silmätkin valumaan. Ja vaikka olenkin laihtunut, minussa on lihaisaa naista vielä jakaa.)

10. Miltä tunnun?
- Kuolemalta. (Tältä tunnun itselleni, kun olen masentunut. Vakavasti sairas ihminen masennuksensa kanssa eläessä on zombie, elävä kuollut. Sitä kuvausta ei voi ymmärtää kukaan muu kuin toinen zombie. Koen tuntemukseni kuitenkin positiivisesti. Pienikin nousu on suuri voitto elämän etsimisessä.)

11. Miltä maistun?
- Nektarilta. (Kuulemma, kauheasti en itse itseäni maistele.)

12. Miltä tuoksun?
- Hieltä. (En tiedä, johtuuko tämä uudesta deodorantista, mutta huomaan haisevani enemmän hielle kuin ennen. Kyllä, erittäin naisellista. Olen pohtinut sitä, että johtuuko tämä laihtumisestani, aineenvaihduntani selvästä vilkastumisesta, hormonitasapainon muutoksesta pillereiden syönnin lopettamisen jälkeen vai keväästä? En tiedä. Aion ostaa jotain toista dödöä, sillä en halua haista pahalle.)

13. Missä minun kuuluisi olla?
- Hmm. Oletko tarkistanut kuusen takaa? (Päivän paras kommentti! Parvekkeella on vieläkin joulukuusi, joka on muuntautumassa hiljalleen pääsiäiskuuseksi. En tiedä, pitäisikö sen takaa nyt mennä kurkistelemaan... Luulen, että tässä vihjataan kuitenkin siihen, että minun pitäisi olla enemmän metsässä, ulkona, luonnon keskellä, siellä missä minun on hyvä olla. Puiden lapsena.)

14. Mikä minun kuuluisi olla?
- Kusipäisyys. (Tätä puolta minun pitäisi kehittää. Lakata olemasta liian kiltti, lopettaa ylisuorittaminen ja joustaminen, omista asioista luopuminen ja muista huolehtiminen. Asettaa itseni elämäni ykköseksi. Alkaa itsekkääksi ja kusipääksi, terveellä tavalla.)

15. Mistä minut löytää?
- Kouvolasta, mutta se on Suomen turhin kaupunki. (Oikeasti minut löytää Tampereelta, mutta olemme kyllä todennäköisesti menossa taas käymään Kouvolassa. Siellä asuu mieheni isä, jonka luona muutamia kertoja vuodessa käydään. En tiedä, onko se turhin kaupunki.)

16. Minkä ikäinen olen?
- Vain 12. (Henkiseltä iältäni. Elän uudelleen lapsuuttani ja nuoruuttani, kapinoin auktoriteettejä vastaan ja opettelen olemaan tyttö. Jouduin aikuistumaan aikoinani tässä iässä.)

17. Mikä on sukupuoleni?
- Koitapas kurkistaa housuihin. No, miltä näyttää? (Tyttöjen systeemit näkyy!)

18. Monta henkeä tähän pitää haastaa?
- Vähemmän kuin toivoisit. (En aio ketään haastaa, mukavaa oli!)