Minun pääsiäiseni oli aikas vauhdikas. Ehkä ensimmäinen pääsiäinen ikinä, jolloin pääsiäinen tuntui jotenkin normaalilta viikolta ja viikonpäiviltä poikkeavalta. En tiedä, mistä se johtui, vaikka olenkin koittanut asiaa miettiä.
Luulen, että auringolla on osansa asiaan. En ole kesäihminen enkä pidä auringonpaisteesta (kyllä, olen tosissani!), mutta toisinaan valo ja lämpö saavat minutkin hyvälle tuulelle. Näin kävi torstaina, kun lähdin kolmen tunnin työpäivän jälkeen kaupungille. Ilma oli raikas ja aurinkoinen ja menimme mieheni kanssa lounaalle kaupungille. Uutta ja erilaista sekin, mukava kokemus, olla lounasaikaan yhdessä "vapaalla" ja syödä edullinen ja hyvä pihvi ihan uudessa paikassa. Kulutimme tämän jälkeen noin kaksi tuntia aikaa ruoka-aineita etsiessä; viehätyin taas kerran Tampereen Kauppahallin hajuista ja tuoksuista, ihmisvilinästä, juustokaupan tiskistä ja vihannestiskin valikoimasta. Päätin, että vanhana mummona tulen istumaan Kauppahalliin koko päiväksi ja vaan seurailen ihmisiä ja tuoksuttelen tuoksuja ja syön hyvin!
Löysimme lampaan lihat ja muut raaka-aineet. Alkoon tehtiin iso lasku, samoin kuin Motonettiin. Kotona mies alkoi äänieristämään tiskikonetta ja minä askartelin pääsiäisoksia. Ensimmäistä kertaa lapsuusaikojen jälkeen. Niin hauskaa ja kivaa se oli, että aion vastaavaa puuhaa harrastaa seuraavinakin pääsiäisinä!
Kuten huomaat, oksista tuli värikkäitä. Meillä on kotona myös istutettu ja kasvatettu rairuohoa, tosin hiukan liian myöhään tuli siemenet iskettyä multaan... Lauantain pitkältä kävelylenkiltä tuli mukaan muutama pajunkissakin!
Ehkä pääsiäinen on tuntunut pääsiäiseltä juuri siksi, että olen askarrellut ja hössöttänyt pääsiäisjuttuja. Pieniä ja isoja munia on tarjolla syötäväksi kaikenlaisissa kipoissa. Rairuohoa, oksia, pajunkissoja ja tipuja vilisee pienessä asunnossa liikaakin. Sunnuntaina kylään tulleille tarjottiin lammasta ja kreikkalaista leipää sekä jälkiruuaksi pashaa ja mämmiä. Ensimmäinen kerta tätäkin "perinnettä", perhe koolle syömään, tuli kokeiltua. Perjantaina olimme itse vieraina syömässä toisten tekemää lammasta, rahkapiirakkaa ja creme bruleeta.
Pääsiäisellä ei ole minulle sen suurempaa uskonnollista merkitystä. Olemme miettineet sitä, mistä mikäkin asia juontaa juurensa juuri pääsiäiseen kuuluviksi tavoiksi sekä ilmiöiksi. Kaiken kaikkiaan tapoja ja perinteitä tulee nykypäivään useasta eri kulttuurista ja uskonnosta. Noidat taikoineen, pakanalliset uskomukset, kristillliset tapahtumat, ruokalajit jne... Pääsiäisenä onkin jotenkin helpompi ja vapaampi olla juuri tämän kirjavan perinnetaustan vuoksi.
Minulle pääsiäinen on ollut uusi ja erilainen kokemus. Siinä on ollut paljon värejä, makuja ja tuoksuja, kokeiluja ja kokemuksia. Päivät ovat olleet täynnä aurinkoa ja kevään tuoksua pientareilla. Koitin kovasti etsiä ensimmäisiä leskenlehtiä, mutta omaan silmään ei niitä vielä osunut. Tämä päivä on vielä aikaa syödä loput herkut jääkaapista pois ja sulatella täysi vatsa arkiviikkoa ja normielämää varten. Ja vaikka juhlapyhien aikana on ollut kurjaa ja masentavaa ja vakavia keskusteluja on käyty läpi, olen saanut mieleeni tartutettua pikkuriikkisen kevään orastavaa valoa ja vihreän vehreyden toivoa. Toivottavasti se sinne jää muhimaan :)
Oi Munajuhlaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti