tiistaina, maaliskuuta 25

Haltijoita ja neniä

Hain tänään kirjastosta kirjan, jota olen himoinnut jo pitkään. Se oli hetken aikaa varauksessa akateemisessa kirjakaupassakin, tuloillaan siis ihan ikiomaksi, mutta en raaskinut. Niin kova oli hinta ja niin ohut oli lompakko.

Luin ja ahmin ja ihastelin kuvia, myyttejä ja menneisyyttä. Moni tuttu asia sai selityksen ja olen innoissani omista juuristani.

Ote kirjasta Puiden kansa (Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo) sivulta 62-63.

"Jokaisella ihmisellä on oma haltijansa, joka varjelee ja suojelee häntä. Jos loukkaa haltijaansa, voi sen menettää ja saada metsännenän: oudon sairauden, joka tekee rauhattomaksi, silmät kipeiksi ja ihon rupiseksi. Metsässä säikähtäessä voi metsä lähteä liikkeelle, "hinkautua". Metsän olento tunkeutuu ihmiseen ja aiheuttaa metsännenän.

Joskus metsä lumoaa siellä liikkujan. Silloin joutuu metsänpeittoon, tuonpuoleiseen maailmaan, jossa aurinko nousee lännestä ja laskee itään. Maanpäälliset virrat juoksevat vastakkaiseen suuntaan, puiden latvat ovat alaspäin ja ihmiset kävelevät jalat jalkoja vasten.

Metsänpeittoon voi myös joutua astuessaan erehdyksessä haltijan polun poikki.


Kun joutuu metsänpeittoon
salaperäinen verho erottaa muista
muuttuu oudoksi kiveksi, kannoksi tai mättääksi
häviää maahan ja nousee maasta
metsä kääntää silmät
ei tunne tuttuja paikkoja
ei kastu, vaikka sataa
näkee ja kuulee outoja asioita
näkee etsijät, mutta kukaan ei häntä näe eikä kuule
ei voi arvioida ajan kulkua
on käännettävä puku väärin päin tai riisuuduttava, jos haluaa pois

Etsijä
lähtee vastakkaiseen suuntaan, kuin mistä etsittävän ääni kuuluu
vaihtaa kengät vääriin jalkoihin ja lakin väärinpäin päähän
laittaa takin oikean hihan vasempaan ja vasemman oikeaan käteen
kääntää etsittävän eläimen jäljen kotiinpäin
pieksee maata ja sanoo: "päästä irti nyt!"
taikoo muurahaispesillä tai polkujen risteyspaikoissa
sitoo metsän: panee punaisella villalangalla kolme närettä yhteen
laittaa paholaisen mulkut pihtiin: kiven painoksi oksalle tai tikkujen päälle
katsoo ja kutsuu kadonnutta puun juurien tai länkien alta
katsoo vedestä, näkyykö metsänpeitossa olevaa."

Olen ihastunut ;)

2 kommenttia:

Mimosa kirjoitti...

Hurmaavaa :)
Oletkos lukenut sellaista kuin "Maaäidin kirja" ? Kirjoittaja on Tapio Kaitaharju, luonnonhenkien ihmis- ystävä.
Luulisin, että ihastuisit myös siihen...

Poplar kirjoitti...

Kiitos Mimosa vinkistä, en ole lukenut. Täytyykin kurkkia löytyisikö kirjastosta ;)