Jätä tervehdys kommenttilaatikkoon! Vastavuoroisesti, saat esittää minulle kysymyksen takaisin. Ihan mitä haluat! Lupaan vastata :)
Tämän blogin tarkoituksena on toimia selkärankana ja motivaattorina ihan minulle itselleni matkallani eheämmäksi ja tasapainoisemmaksi ihmiseksi. Sivuista ja jutuista taitaa tulla aikas lailla saarnauksia, mutta toivottavasti myös etenemisiä, välillä harppauksia sekä positiivisia huomioita, havaintoja ja oivalluksia. Sellaisia on hakusessa.
Jotta mahdolliset lukijat pääsevät kärryille, siitä mistä tässä kaikessa on kysymys, kerron muutamia piirteitä itsestäni ja tapahtumista elämäni varrella niiltä osin kuin ne "projektiini" liittyvät.
Masentunut
Minulla diagnosoitiin vakava masennus kesällä -99. Ajan kuluessa diagnoosi on vaihtunut keskivaikeaan ja lisädiagnoosiksi annettiin tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö. Tämän hetken tilannetta (diagnoosiani tai sen puuttumista) en tiedä. Kolmen vuoden ryhmäterapia päättyi syksyllä 2007. Katselen ja tunnustelen siis vointiani. Koen olevani jollain tasolla masentunut ja koen, että aina tulen olemaan. Se on osa minua ja persoonallisuuttani, kuten on kai aina ollutkin tähän saakka.
Työnarkomaani
Pidän työn teosta, rakastan haasteita ja pidän työstäni. Teen enemmän kuin vaaditaan, vahdin toistenkin tekemisiä ja huolehdin että omasta työstäni ei kenenkään tarvitse tulla huomauttamaan saatika valittamaan. Pitkän sairaslomani jäljiltä olen palannut takaisin työelämään aluksi osa-aikaisena. Työnkuvani ei ole vielä selvinnyt, toivon että se ratkaistaan ennen kesäkuuta 2008.
Suorittaja
Sen mitä teen, teen aina loppuun saakka ja viimeisen päälle, niin ettei kenenkään tarvitse sitä epäillä tai siitä huolehtia. Oli se sitten töissä tai vapaa-ajalla. Tarkastan, viilaan pilkkua, mietin vielä uudestaan ja tarkastan lisää. Kyselen kaikkien mielipiteitä, jotta mahdolliset mutkat ja esteet olisivat tulleet huomioiduksi jo tekovaiheessa. Että tekemäni työ olisi täydellinen. Käytetyllä ajalla ja energialla ei ole merkitystä. Tavoitteena on tietenkin olla Supernainen, joka klaaraa asiat kuntoon töissä, kotona, parisuhteessa ja vapaa-ajalla ja osaa vielä huolehtia itsestäänkin.
Pessimisti
Jotta selviän ja jotta tekemiseni onnistuvat siten kuin haluan niiden onnistuvan, mietin asioista aina kaikki puolet ja mahdollisuudet. Tavoitteista niihin pahimpiin vaihtohtoihin saakka. En osaa ajatella kovinkaan positiivisesti enkä pidä aikaansaannoksiani tarpeeksi hyvinä, vaan koen asiat pessimistisesti. Yllätyn usein positiivisesti tämän vuoksi, sillä se, mikä ei riitä minulle on yleensä muille parempi kuin oli vaadittukaan. Saan tekemisistäni siten hyvää palautetta, vaikka oma kriittisyyteni on eri mieltä ja työn puuttellisuus ja vajavaisuus jää kaivamaan mieltä jälkeenkin päin.
Murehtija ja Huolehtija
Asetan muut ihmiset itseni edelle. Sopeudun, luovun, järjestän, selvitän, teen, autan ja kuuntelen. Kulutan energiaa enemmän muihin ja heidän asioihinsa kuin omiini. Työpaikalla murehdin koko yrityksen puolesta.
Tunteikas Siili
Reagoin asioihin tunteella ja nopeasti. Järkeilen, ja koitan toimia järjen mukaan. Elän ristiriitojen keskellä enkä osaa tehdä päätöksiä helposti. Toimin silti lopulta järkipohjaisesti, sillä se on niin paljon järkevämpää ja turvallisempaa. Olen liian Kiltti. Kätken tunteeni ja paljastan ne vain harvoille ja valituille. Heillekin vain osan.
Luova
Olen rationalisti ja insinööri ja ajattelumaailmaltani varsin tekninen. Oma sisäinen maailmani on kuitenkin luovuuden maailma. Sinne pakenen, kun masennun ja murehdin, suren ja luovutan. Sisäiseen maailmaani kuuluvat kirjoittaminen ja lukeminen, estetiikka, filosofia, eri kulttuurit, luonto, kasvit, elementit, materiaalit. En usko kristilliseen jumalaan, vaan ihan omaani, joka on sekoitus kaikkea. Koen syntyneeni väärään aikaan ja paikkaan.
Kunnianhimoinen
Tavoittelen huippua ja haaveilen korkeuksista. Kunnianhimoni on aina perustunut jonkin materialistisen ja maallisen tavoittamiseen, mutta viime vuosina olen löytänyt itsestäni vaatimattomamman minän. Mielikuvan tylsästä, rauhallisesta ja rauhoittuneesta ihmisestä, jolla on sisäinen rauha ja asiat tärkeysjärjestyksessä. Se on minulla aina ollut siellä olemassa, mutta maailman menossa olen uskon siihen hukannut, kadottanut... painanut tieten tahtoen matalaksi hakiessani hyväksyntää maailmalta. Ehkä se on ollut yksi sairastumiseeni vaikuttanut tekijä.
Ex-vaimo ja nykyinen kihlattu
Takana on 3,5 vuoden avioliitto, josta hain eroa, kun muuta mahdollisuutta ei enää ollut. Suhteeseen kuului kaksi epätasapainoista ihmistä, jotka eivät sopineet yhteen. Tapahtui surullisia asioita, joiden läpikäymiseen menee aikaa. Osa jää aina kummittelemaan. Uusi suhteeni on aivan erilainen ja odotan tulevaa innolla. Minullakin on vielä toivoa!
Toipilas
Monessakin suhteessa. Toivun vakavasta masennuksestani ja koitan selvitä omin voimin. Toivun avioliitosta ja -erosta, väkivaltaisesta ja alistavasta ihmissuhteesta. Toivun työuupumuksesta, joka veti minut kuiviin kesällä 2007. Toivun leikkauksesta, joka minulle tehtiin tammikuun puolessa välin 2008 ja jota ennen olin sairaslomalla 4,5 kuukautta. Sairaslomani edelleen jatkuu.
Lapseton
Joulukuussa 2007 sain uuden diagnoosin kaikkien entisten rinnalle; olen lapseton. Keväällä 2008 kihlattuni ja minä kävimme perustutkimuksissa ja toukokuussa aloitettiin hormonien syönti. Katsotaan, mitä tuleman pitää.
Kirsikoituminen, mitä se sitten on?
Minä en tarkalleen ottaen tiedä. Se on puolisoni käyttämä termi eikä hän osaa sitä selittää. Se on asia/tekijä/piirre/ominaisuus, jota minussa on kuulemma aina välillä normaalia enemmän ja mikä aiheuttaa ihastusta. Olen silloin viehättävämpi, rakastettavampi, ihanampi, ehkä täydellisempikin. Kirsikoituminen ei tapahdu väkisin (olen koittanut), vaan se tulee kun on tullakseen. Luulen itse, että se on hetki, jolloin minussa on itsevarmuutta, positiivisuutta, hymyä, onnellisuutta, rentoutta, luovuutta. Elämän ja olemisen tasapainoa tai todellista Sisäistä Minääni. Jos se sitä on, niin sitä haluan lisää ja jatkuvasti, niin ettei sitä ole vain joskus ja jouluna.
Olen toipumassa monesta asiasta yhtäaikaa. Tämän hetken suurimmat haasteeni ovat fyysisen kunnon takaisinsaaminen kuntoutuksen ja liikunnan avulla leikkauksen ja pitkän sairasloman jälkeen sekä työhön paluu. Koska olen masentuja, on riskinä se, että haukkaan liian ison palan tai aloitan asioiden tekemisen samalla kaavalla kuin ennenkin ja ennen pitkää uuvun taas uudelleen. Sairasloman aikana olen ajatellut paljon asioita ja lähtenyt tekemään omia juttuja. Koen että oma asenteeni ja kuntoni vaatii paneutumista, panostamista ja priorisointia. Minun on opittava ajattelemaan itseäni ja pitämään itsestäni huolta. Tulemaan vahvemmaksi, jämäkämmäksi ja ottamaan asiat rennommin. Ajattelemaan positiivisesti.
Kirsikoitumaan ihan kokoaikaisesti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti