Tämän meemin olen jo aiemmin tehnyt vuosi sitten. Nyt jälleen tilinpäätös kuluneelta vuodelta. Nappaa itsellesikin!
1. Mitä sellaista teit v. 2008, mitä et ollut tehnyt aiemmin?
Koeputkihedelmöitys, liitovarjolla lento Thassoksella, tyttönimen takaisinottaminen, osa-aikasairaslomalla oleminen töissä, fysioterapian aloittaminen, omenahillon ja karpaloliköörin tekeminen sekä sykemittarin hankkiminen ovat asioita, joita ensimmäisen kerran tänä vuonna tein. Osaa aion tehdä toistekin, toivottavasti kaikkia ei tarvitse.
2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
Pidin. Päätin vuosi sitten ostaa jatkossa kaikki kosmetiikka- ja hygieniatuotteet eläimillä testaamattomina. Olen päätöksessäni pysynyt ja siirtynyt loppuvuotena orgaanisiin tuotteisiin ja luonnonkosmetiikkaan. Ensi vuodelle lupaan pysyä tässä päätöksessäni ja ruveta käyttämään orgaanisia tuotteita laajemmaltikin.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi v. 2006?
Työkaverini ja entinen työparini sai poikavauvan toukokuussa. Raskaaksitulleita on lähipiirissä enemmänkin, vauvoja on siis tulossa reilusti vuodelle 2009.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei. Tänänkin vuonna säästyttiin hautajaisilta.
5. Missä maissa kävit?
Virossa ja Kreikassa, Thassoksen saarella.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009 jota et saanut tai kokenut vuonna 2008?
Jatkan samalla terveystoiveella kuin edellisenäkin vuonna. Iso leikkaus on takana, mutta toipuminen ja kuntotuminen vielä edessä. Paraneminen on ollut enimmäkseen takapakkia ja uudelleen sairastumista; toivottavasti saan suunnan nousevaksi.
Suurimpana toiveena on varmasti raskaaksi tuleminen. Jos ensi jouluna jo olisi oma perhe laajentunut tai ainakin kasvamassa...
7. Mitkä päivämäärät vuodelta 2008 jäävät mieleen ja miksi?
14.1. tehtiin niskaan leikkaus ja 1.3. palasin takaisin töihin puolen vuoden sairasloman jälkeen. 1.9. alkaen sain kauan odotetun muutoksen työsopimukseen ja pienen palkankorotuksen.
8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
Sinnikkyys pääsykokeiden kanssa; kahden yrityskerran jälkeen pääsin sisälle kouluun opiskelemaan omalta tuntuvaa alaa.
9. Entä suurin epäonnistuminen?
Lapsettomuushoitojen ”epäonnistuminen”: kaksi IUIta ja ensimmäinen IVF takana.
10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
Välilevynpullistuman aiheuttaman niskaleikkauksen jälkeinen toipuminen on ollut hidasta ja sairaslomaa on täytynyt ottaa muutaman kerran pitkin vuotta niskan ja olkapään kipujen vuoksi.
11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
Sykemittari, ehdottomasti. Muita maininnan arvoisia ovat sähkövatkain, jonka saa kytkettyä pöytätelineeseen ja taikinakippoon; vatkain vaivaa taikinaa itsekseen ja samaan aikaan saan tehdä muita juttuja. Miehen hankintana kotiin täytyy mainita Full HD –projektori: elokuvien katselu sai aivan uuden ulottuvuuden :)
12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
Puolisoni. Tuki, turva ja perustus kaikelle, olemassaolollenikin.
13.Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
Nykyinen esimieheni on iso pettymys. Äiti omalla äitimäisellä tohinallaan lannistaa ja painostaa ja ahdistaa, vaikka tarkoittaakin vain hyvää. Aion silti pitää omista rajoistani kiinni. Suurin kiukku ja katkeruus ja pettymys omistetaan kuitenkin entiselle aviomiehelle, jonka toiminnan seurauksesta joudun ulosoton ja luottotietojen menettämisen ihmeelliseen maailmaan.
14. Mihin suurin osa rahoistasi meni?
Lääke- ja hoitokuluihin, fysioterapiaan ja Kreikan lomamatkaan. Hyvin sijoitettu!
15. Mistä olit tosi innoissasi?
Hoitojen aloittamisen mahdollisuudesta, töihin paluusta, matkasta ulkomaille, opiskelun aloittamisesta.
16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2008?
Alun perin Secret Gardenin, mutta itsellä Josh Grobanin versio kappaleesta “You raise me up”.
17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
onnellisempi tai surullisempi?
surullisempi
lihavampi/laihempi?
laihempi
rikkaampi/köyhempi?
rikkaampi
18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2008?
Urheillut, matkustellut, tavannut ystäviä, ollut positiivisempi.
19. Entä vähemmän?
Murehtinut, sairastanut, istunut neljän seinän sisällä.
20. Miten vietät/vietit joulun?
Vanhemmilla ja anopilla vieraillen sekä kotona kahden kesken.
21. Rakastuitko vuonna 2008?
Rakastun jatkuvasti uudelleen. Onneksi aina samaan ihmiseen!
22. Montako yhden illan juttua sinulla oli vuonna 2008?
Ei yhtään.
23. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?
TV:tä ei juurikaan tule katsottua, koska sitä ei kotona ole. Epäsäännöllisesti tulee katsottua luontodokumentteja.
24. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
Ei ole tapana vihata ihmisiä. Lähellä vihaamisen rajaa on suhteeni entiseen mieheen, mutta aion päästä sen tunteen yli.
25. Paras lukemasi kirja vuonna 2008?
Sofi Oksasen ”Puhdistus” tulee ensimmäisenä mieleen. Umberto Econ ”Ruusun nimi” yllätti, mutta oli liian vaikea.
26. Vuoden paras musiikkilöytösi?
Yello, ehdottomasti!
27. Mitä halusit ja sait?
Opiskelupaikan alalta, jolla haluan työskennellä ja sitä kautta toiveen ja valon pilkahduksen paremmasta tulevaisuudesta työuralla.
28. Mitä halusit, mutta et saanut?
Lasta.
29. Suosikkielokuvasi vuonna 2008?
Wall-E.
30. Mitä teit synttäripäivänäsi ja paljonko täytit?
Täytin 31 vuotta. Olin päivän töissä ja illalla menimme syömään ja elokuviin.
31. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta 2008 paremman?
Hyvän mielialan ylläpitäminen henkisesti ja hyvän olon fyysisesti.
32. Kuinka kuvailisit vuoden 2008 omaa "muotiasi"?
Edelleen yksinkertainen, musta-harmaa, rento.
33. Mitkä asiat pitivät sinut järjissäsi?
Parisuhde ja rakkaus.
34. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
Sympatiat kohdistuu Obamaan, toivottavasti hän saa aloittaa ja jatkaa uudessa työssään turvallisesti.
35. Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
Yhdysvaltojen vaalit, kunnallisvaalit.
36. Ketä kaipasit?
Edelleen pientä tyttökoiraani, joka kuoli syyskuussa 2006. Kaipaan vieläkin.
37. Kuka oli kivoin uusi tuttavuus?
Palatessani maaliskuussa takaisin töihin, oli yritykseen ”ostettu” henkilöstöä toiselta yritykseltä. Sitä kautta olen saanut uuden hauskan ja huumorintajuisen kollegan lisää sekä monia uusia työkavereita.
38. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2008?
Elämää ei voi suunnitella etukäteen. Se tulee ottaa nöyränä vastaan ja pitää koko ajan silmänsä auki uusille oville ja mahdollisuuksille. Ja kun ne löytää, on uskallettava hypätä, vaikka riskilläkin! Menetetyt asiat avaavat aina uusia mahdollisuuksia.
maanantaina, joulukuuta 29
Ylösnousemista
Elämällä on kumma tapa potkia kulkijaansa persuksiin silloin, kun sitä vähiten odottaa tai kun voimia ei jäljellä juurikaan ole. Elämällä on myös taipumusta järjestää uusia asioita, oikkuja, haasteita ja mahdollisuuksia tien varrelle silloin, kun on maansa niellyt ja miltei mutaan hukkunut. 31-vuotisen matkani varrella olen menettänyt uskoni Jumalaan, oikeudenmukaisuuteen, reiluuteen, rehellisellä työllä ansaittavaan hyvään sekä ihmisiin. Niin pahoista jutuista olen kuitenkin omin voimin selvinnyt, rämpinyt ylös aurinkoon ja ilmaan ja kasannut itseni sirpaleista jonkin sortin olioksi, että yhden asian olen oppinut ja siihen edelleen uskon.
Asioilla on taipumus aina järjestyä. Vaikka kuinka synkältä tilanne juuri nyt näyttäisikin, jonkin ajan päästä sille kärsimykselle löytyy selitys.
Niinkuin nytkin. Huomaan, että omassa elämässäni ei mikään tule helpolla. Pienet asiat ehkä, mutta ne isot, tärkeät ja merkittävät olen joutunut saavuttamaan ja taistelemaan pohjamutien kautta. Yhdestä asiasta selvinneenä on elämä järjestänyt seuraavan haasteen jo valmiiksi. Osittain ne tulevat päällekkäinkin, mutta kummallisella tavalla ne ovat muodostuneet ajallisesti ja mittakaavaltaan niin, että kamppailen vuorotellen riivaajieni kanssa yksi kerrallaan.
Viime viikko oli paha eikä joulun ajoittuminen juuri siihen hetkeen helpottanut asiaa yhtään. Ehkä sen puolesta, että sai olla töistä vapaalla, mutta ei muuten. Tämä viikko alkoi aamulla haastemiehen ovikellon soitolla. Se oli odotettua, mutta hätkähdytti kuitenkin. Selvästi haaste sille, että suuntaisin ajatukseni menetetystä raskaudesta muualle. Tämä viikko on aikaa toipua ja avata keuhkoja ulkomaailman hapelle. Palata takaisin ihmisten pariin ja normaaliin päivärytmiin. Lopettaa liiallinen syöminen, hyvästellä kulunut, kaamea, vuosi ja aloittaa uusi puhtaalta pohjalta, uusin kujein, uudella voimalla heti ensimmäinen päivä vuosipäivää juhlien.
Meillä on kummallakin lomaa koko viikko ja se on tarkoitus viettää kahden kesken. Rentoutumalla, aloittamalla liikkuminen uudistettujen sykemittarien ja vaa´an kannustamana, katselemalla peiton alla sylikkäin elokuvia laidasta laitaan, juoksemalla koiran kanssa hangessa keppiä heittäen kunnes kenelläkään ei enää jalat kanna. Saunomalla ja vihtomalla, laittamalla hyvä ruokaa ja käymällä kaupungilla elokuvissa.
Ensi viikkoon täytyy silti jo valmistautua. Maanantai aloittaa arjen rysäyksellä; paluu töihin, soitto klinikalle ja jatkon miettiminen hoitojen ja hoitojen mahdollisuuksien suhteen, työterveyslääkärillä käynti ja lähetteen hankkiminen neurologille lisätutkimuksiin. Loppuviikosta alkaa myös koulu Hämeenlinnassa; tiedossa heti isojen piirustustöiden palauttaminen sekä fysiikan koe. Illat taitavat sopuisasti kulua mekaniikkaa, lämpöoppia ja nesteiden sekä kaasujen ominaisuuksia kerratessa.
Olen iloinen siitä, että tekemistä, ajattelemista ja uudelleen käynnistyviä asioita on elämässäni juuri tällä hetkellä. Hajoaisin kappaleiksi lyhyessä ajassa, jos arkeni koostuisi vain kurjasta työstä ja lapsettomuushoidoista. Kumpikin syö itsetuntoa ja kasvattaa pessimismiä entisestään... On hyvä saada ajatuksia muualle; lomalla ollessa, neljän seinän sisällä ja peiton alla asuessa, ajatukset pyörivät niin pientä ympyrää. Toivon, että keskustelu klinikalla ja työterveyslääkärin kanssa saa minussa positiivisuutta aikaan. Toivon, että saisin luvan aloittaa liikuntaharrastuksen; salilla, jumpalla ja joogassa käynnin. Löysistynyt, väsynyt, turvonnut ja rasittunut kehoni kaipaa energiaa ja huoltoa, rääkkiä ja lempeyttä.
Toivon itse asiassa uudelta vuodelta aika paljon. Toivottavasti en leiju pilvilinnoissa; maan rakosesta katsottuna se siltä juuri nyt vielä tuntuu.
Asioilla on taipumus aina järjestyä. Vaikka kuinka synkältä tilanne juuri nyt näyttäisikin, jonkin ajan päästä sille kärsimykselle löytyy selitys.
Niinkuin nytkin. Huomaan, että omassa elämässäni ei mikään tule helpolla. Pienet asiat ehkä, mutta ne isot, tärkeät ja merkittävät olen joutunut saavuttamaan ja taistelemaan pohjamutien kautta. Yhdestä asiasta selvinneenä on elämä järjestänyt seuraavan haasteen jo valmiiksi. Osittain ne tulevat päällekkäinkin, mutta kummallisella tavalla ne ovat muodostuneet ajallisesti ja mittakaavaltaan niin, että kamppailen vuorotellen riivaajieni kanssa yksi kerrallaan.
Viime viikko oli paha eikä joulun ajoittuminen juuri siihen hetkeen helpottanut asiaa yhtään. Ehkä sen puolesta, että sai olla töistä vapaalla, mutta ei muuten. Tämä viikko alkoi aamulla haastemiehen ovikellon soitolla. Se oli odotettua, mutta hätkähdytti kuitenkin. Selvästi haaste sille, että suuntaisin ajatukseni menetetystä raskaudesta muualle. Tämä viikko on aikaa toipua ja avata keuhkoja ulkomaailman hapelle. Palata takaisin ihmisten pariin ja normaaliin päivärytmiin. Lopettaa liiallinen syöminen, hyvästellä kulunut, kaamea, vuosi ja aloittaa uusi puhtaalta pohjalta, uusin kujein, uudella voimalla heti ensimmäinen päivä vuosipäivää juhlien.
Meillä on kummallakin lomaa koko viikko ja se on tarkoitus viettää kahden kesken. Rentoutumalla, aloittamalla liikkuminen uudistettujen sykemittarien ja vaa´an kannustamana, katselemalla peiton alla sylikkäin elokuvia laidasta laitaan, juoksemalla koiran kanssa hangessa keppiä heittäen kunnes kenelläkään ei enää jalat kanna. Saunomalla ja vihtomalla, laittamalla hyvä ruokaa ja käymällä kaupungilla elokuvissa.
Ensi viikkoon täytyy silti jo valmistautua. Maanantai aloittaa arjen rysäyksellä; paluu töihin, soitto klinikalle ja jatkon miettiminen hoitojen ja hoitojen mahdollisuuksien suhteen, työterveyslääkärillä käynti ja lähetteen hankkiminen neurologille lisätutkimuksiin. Loppuviikosta alkaa myös koulu Hämeenlinnassa; tiedossa heti isojen piirustustöiden palauttaminen sekä fysiikan koe. Illat taitavat sopuisasti kulua mekaniikkaa, lämpöoppia ja nesteiden sekä kaasujen ominaisuuksia kerratessa.
Olen iloinen siitä, että tekemistä, ajattelemista ja uudelleen käynnistyviä asioita on elämässäni juuri tällä hetkellä. Hajoaisin kappaleiksi lyhyessä ajassa, jos arkeni koostuisi vain kurjasta työstä ja lapsettomuushoidoista. Kumpikin syö itsetuntoa ja kasvattaa pessimismiä entisestään... On hyvä saada ajatuksia muualle; lomalla ollessa, neljän seinän sisällä ja peiton alla asuessa, ajatukset pyörivät niin pientä ympyrää. Toivon, että keskustelu klinikalla ja työterveyslääkärin kanssa saa minussa positiivisuutta aikaan. Toivon, että saisin luvan aloittaa liikuntaharrastuksen; salilla, jumpalla ja joogassa käynnin. Löysistynyt, väsynyt, turvonnut ja rasittunut kehoni kaipaa energiaa ja huoltoa, rääkkiä ja lempeyttä.
Toivon itse asiassa uudelta vuodelta aika paljon. Toivottavasti en leiju pilvilinnoissa; maan rakosesta katsottuna se siltä juuri nyt vielä tuntuu.
keskiviikkona, joulukuuta 24
Aatto
Kahden päivän tehotekemisen aikana päätin, että kaikki jouluhommat on tehty valmiiksi ennen kuin aatto tulee. Tänään onkin ollut kaamea päivä. Liikaa tekemistä ja ihmisten luona käyntiä. Heti aamusta mietin, että mitä järkeä kaikessa hössöttämisessä oikein on... vaikka meillä hössötetään vielä vähän! Nyt, istahdin sängylle koneen ääreen, juuri puhtaasta saunasta puhtaaksi tulleena ja kaikki hommat tehtynä. Avatessani koneen kello siirtyi aatonaatosta aattoon. Ehdin ajoissa!
Tänään herätään katsomaan Lumiukko ja keittämään aamukahvit. Anoppi käy pyörähtämässä pukinkonttiasioilla ja sitten matkataan omien vanhempieni luokse syömään. Paikalla on sisko ja siskon avopuoliso, isoveli, äiti ja isä.
Juuri nyt en jaksaisi heitä yhtään, en tippaakaan. Ahdistaa, itkettää, tuntuu että painostetaan, vaaditaan, kysellään, voivotellaan ja puhutaan pyöreitä. Sama ahdistus ja mieliharmi valtaa taas mielen, kuten aina kun vanhempien luo täytyy mennä kylään.
Tänä vuonna se on kahta kauheampaa, sillä tiedän, että testistä ja raskaudesta halutaan puhua ja kysellä ja tietää. Minä en halua; puhua, vastailla ja kertoa. Minä haluan tietää, mutta haluan tietää sen yksin ilman hössötystä.
Joten, syömisten jälkeen palamme kaksin takaisin omaan kotiin joulusaunaan ja testi tehdään illalla. Oikeastaan voisin tehdä sen jo nyt, sillä tiedän, mitä se tulee näyttämään. Kilttinä ja tunnollisena tyttönä koen kuitenkin velvollisuudekseni olla pilaamatta toisten joulua. Pilallehan se menee kuitenkin, mutta parempi niin, etten ole siinä tilanteessa henkilökohtaisesti paikalla. En vaan jaksa ja halua kertoa asiaa niin.
Ristiriitainen olo, väsynyt, kipeä, pettynyt. Pitkin päivää olen saanut itku- ja ahdistuskohtauksia, jotka olen nujertanut siivoamalla hiukan enemmän ja vaivaamalla taikinaa tovin kauemmin. Järjestelemällä, paketoimalla, käymällä kaupassa. Nyt, kun kaikki on tehty, ei jää mitään muuta ajateltavaksi.
Aatto. 24 tunnin päästä on siitä jo selvitty, toivon niin.
Tänään herätään katsomaan Lumiukko ja keittämään aamukahvit. Anoppi käy pyörähtämässä pukinkonttiasioilla ja sitten matkataan omien vanhempieni luokse syömään. Paikalla on sisko ja siskon avopuoliso, isoveli, äiti ja isä.
Juuri nyt en jaksaisi heitä yhtään, en tippaakaan. Ahdistaa, itkettää, tuntuu että painostetaan, vaaditaan, kysellään, voivotellaan ja puhutaan pyöreitä. Sama ahdistus ja mieliharmi valtaa taas mielen, kuten aina kun vanhempien luo täytyy mennä kylään.
Tänä vuonna se on kahta kauheampaa, sillä tiedän, että testistä ja raskaudesta halutaan puhua ja kysellä ja tietää. Minä en halua; puhua, vastailla ja kertoa. Minä haluan tietää, mutta haluan tietää sen yksin ilman hössötystä.
Joten, syömisten jälkeen palamme kaksin takaisin omaan kotiin joulusaunaan ja testi tehdään illalla. Oikeastaan voisin tehdä sen jo nyt, sillä tiedän, mitä se tulee näyttämään. Kilttinä ja tunnollisena tyttönä koen kuitenkin velvollisuudekseni olla pilaamatta toisten joulua. Pilallehan se menee kuitenkin, mutta parempi niin, etten ole siinä tilanteessa henkilökohtaisesti paikalla. En vaan jaksa ja halua kertoa asiaa niin.
Ristiriitainen olo, väsynyt, kipeä, pettynyt. Pitkin päivää olen saanut itku- ja ahdistuskohtauksia, jotka olen nujertanut siivoamalla hiukan enemmän ja vaivaamalla taikinaa tovin kauemmin. Järjestelemällä, paketoimalla, käymällä kaupassa. Nyt, kun kaikki on tehty, ei jää mitään muuta ajateltavaksi.
Aatto. 24 tunnin päästä on siitä jo selvitty, toivon niin.
maanantaina, joulukuuta 22
Lumi
Olen onnellinen valkeasta lumesta, joka ulos on satanut. Metsässä, äänettömyydessä ja hiljaisuudessa, on jotenkin helpompi olla ja hengittää, kun on ympärillä valkeaa. Olen onnellinen siitä, että kuusilla on lämpimämpi lumihunnun alla, että jänisten jäljet näkyvät hangessa, että korkealta tippuu lumikasoja oravien touhujn jäljiltä nenän päälle. Että koiralla on kaivamista hajuja jäljittäessään ja että kenkäni narskuvat.
Olen onnellinen siitä, että on hiljaista. Niin paljon on puhuttu ja spekuloitu, niin valtavasti kerrottu ja itketty. Onneksi ei ole riidelty, on vain purettu kiintiö auki ja leuankannukset ovat väsyneet. Seurassa on vaikeaa saada olla yksin, kahden kesken se vielä onnistuu, mutta ei yhtä vapauttavasti kuin yksin ollessa. Silloin, kun voi olla omilla ehdoillaan, omassa ajassaan ja maailmassaan. Olla läsnä tässä hetkessä ja maailmassa, mutta kuitenkin jossain ihan muualla.
Kaipaan siihen lumiseen metsään, minkä näen ikkunasta. Haluaisin olla, juuri nyt, muutaman päivän yksikseni, vain koira kaverina, jossain etäällä, jossain kaukana, jossain tavoittamattomissa. Siellä, missä jäätynyt joki hiljaa virtaa ohuen lasikannen alla ja missä ainut ääni kaiunkantamiin on oksilta tippuva lumi. Siellä, missä puiden hartiat eivät enää jaksa kannatella lumen painoa. Ja voisin hetkeksi unohtaa muut, koota ajatukseni, kadota ajasta ja palata takaisin ehjänä. Kokonaisena. Täytenä. Levänneenä.
Olen onnellinen siitä, että on hiljaista. Niin paljon on puhuttu ja spekuloitu, niin valtavasti kerrottu ja itketty. Onneksi ei ole riidelty, on vain purettu kiintiö auki ja leuankannukset ovat väsyneet. Seurassa on vaikeaa saada olla yksin, kahden kesken se vielä onnistuu, mutta ei yhtä vapauttavasti kuin yksin ollessa. Silloin, kun voi olla omilla ehdoillaan, omassa ajassaan ja maailmassaan. Olla läsnä tässä hetkessä ja maailmassa, mutta kuitenkin jossain ihan muualla.
Kaipaan siihen lumiseen metsään, minkä näen ikkunasta. Haluaisin olla, juuri nyt, muutaman päivän yksikseni, vain koira kaverina, jossain etäällä, jossain kaukana, jossain tavoittamattomissa. Siellä, missä jäätynyt joki hiljaa virtaa ohuen lasikannen alla ja missä ainut ääni kaiunkantamiin on oksilta tippuva lumi. Siellä, missä puiden hartiat eivät enää jaksa kannatella lumen painoa. Ja voisin hetkeksi unohtaa muut, koota ajatukseni, kadota ajasta ja palata takaisin ehjänä. Kokonaisena. Täytenä. Levänneenä.
sunnuntaina, joulukuuta 21
Ajatusten karkoitusta
Kaikkea muuta on lupa nyt ajatella paitsi sitä itseään ja hermostuttavinta. Mitä aattona täytyy tehdä...
Aattona ollaan vanhempien luona ja syödään hyvin. Toivottavasti ollaan puhumatta asiasta, mitä epäilen, sillä oman äitini tuntien koko päivä saattaa mennä hössöttämiseen... Suunnitelma nimittäin on että illalla, kotona, kahden kesken joulusaunan ja vihdonnan jälkeen, tehdään testi.
Sitä ennen on tämä viikonloppu ja piinapäivät kulutettu joulujuttuihin: joululahjojen tekoa ja ruuanlaittoa. Tänään laitettiin piparitaikina jääkaappiin maustumaan. Lantut ja porkkanat hautuvat uunissa ja päätyvät huomenna laatikkoon ja takaisin uuniin. Lammaspaisti maustetaan tiistaina ja syödään torstaina. Punajuuret, punasipuli ja punakaali odottavat käsittelyvuoroaan. Maalta täytyy hakea perunoita ja aloittaa tuuvingin teko.
Otin pika-aikataululla ensi ja seuraavan viikon lomaa töistä. Aion keskittyä vain jouluun, testiin ja sen mukanaan tuomiin seurauksiin ja tunnemyllerryksiin sekä rakkaaseen, joka on koko rankan vuoden läpikäymisestä ja selviämisestä ansainnut laatuaikaa ihan vain kahden kesken. Onneksi viime viikolla tietoon tullut työpaikan katkolla oleminen heti tämän kuun loputtua varmistuikin nyt poistuvaksi uhaksi. Se tästä vielä olisi puuttunut, että työt olisivat loppuneet.
Huomenna jatketaan ruuanlaittoa ja käydään kaupungissa. Tiistaina siivotaan asunto, pestään sauna ja rauhoitutaan. Aattona aamulla täytyy herätä katsomaan Lumiukkoa; siitä se joulu aina joka vuosi alkaa.
Meillä ei ole toisillemme lahjoja hankittuna. Odotellaan sitä Isoa. Koiraa odottaa jäniksenkorvat ja sukulaisia ja kavereita itse tehdyt herkut; tänä vuonna ei lahjoja ostettu.
Toisaalta on hyvä, että tämä ajoittuu jouluksi. On niin paljon tekemistä, että ajatukset saa karkoitettua muualle.
Aattona ollaan vanhempien luona ja syödään hyvin. Toivottavasti ollaan puhumatta asiasta, mitä epäilen, sillä oman äitini tuntien koko päivä saattaa mennä hössöttämiseen... Suunnitelma nimittäin on että illalla, kotona, kahden kesken joulusaunan ja vihdonnan jälkeen, tehdään testi.
Sitä ennen on tämä viikonloppu ja piinapäivät kulutettu joulujuttuihin: joululahjojen tekoa ja ruuanlaittoa. Tänään laitettiin piparitaikina jääkaappiin maustumaan. Lantut ja porkkanat hautuvat uunissa ja päätyvät huomenna laatikkoon ja takaisin uuniin. Lammaspaisti maustetaan tiistaina ja syödään torstaina. Punajuuret, punasipuli ja punakaali odottavat käsittelyvuoroaan. Maalta täytyy hakea perunoita ja aloittaa tuuvingin teko.
Otin pika-aikataululla ensi ja seuraavan viikon lomaa töistä. Aion keskittyä vain jouluun, testiin ja sen mukanaan tuomiin seurauksiin ja tunnemyllerryksiin sekä rakkaaseen, joka on koko rankan vuoden läpikäymisestä ja selviämisestä ansainnut laatuaikaa ihan vain kahden kesken. Onneksi viime viikolla tietoon tullut työpaikan katkolla oleminen heti tämän kuun loputtua varmistuikin nyt poistuvaksi uhaksi. Se tästä vielä olisi puuttunut, että työt olisivat loppuneet.
Huomenna jatketaan ruuanlaittoa ja käydään kaupungissa. Tiistaina siivotaan asunto, pestään sauna ja rauhoitutaan. Aattona aamulla täytyy herätä katsomaan Lumiukkoa; siitä se joulu aina joka vuosi alkaa.
Meillä ei ole toisillemme lahjoja hankittuna. Odotellaan sitä Isoa. Koiraa odottaa jäniksenkorvat ja sukulaisia ja kavereita itse tehdyt herkut; tänä vuonna ei lahjoja ostettu.
Toisaalta on hyvä, että tämä ajoittuu jouluksi. On niin paljon tekemistä, että ajatukset saa karkoitettua muualle.
maanantaina, joulukuuta 15
Arvoitus
Tahmahousu, arkatissi
univelka, näräkurkku,
ihan surkimus,
raasu,
surkku,
pöklöpylly, ilmavaiva,
kooltaan melkein ilmalaiva!
Merkillinen painonnousu?
Se on varma ja vissi!
Juilutus ja muilutus mahanpohjan mutkissa
solmuja ja makkaroita,
aknenaamakakkaroita,
hiki siellä, toinen täällä
miks onkaan vika putkissa!!!!
Taas on joku kiukkupäällä,
känkkäränkän serkku;
tosi seksiherkku...
Helmitaulun kimpussa
niinkuin sika limpussa
tulis jo se aatto!
...ja mummu ja vaari ja taatto
ja täti ja setä ja kummi
ja isä ja äiti
ja vauva...
Ihan eri juttu kuin hauva.
Nyt vaan loppurutistus
Puristus ja Piristys
jatkaa matkaa vaivalloista
pitkin vuoristorataa:
kun tunti laahaa lattiaa
ja aika maailmassa mataa.
Myllerrystä ei toista moista
ole vastaan vielä tullut.
Hullut!
Meitä on kuitenkin monenmonta
pirun sitkeää akkaa
jotka ei siltikään
myllerryksessä lyllertäessään
lakkaa uskomasta:
vielä joskus odotan lasta
Arvaas mikä juttu, monelle niin tuttu?
(helpotuksen häivä: se on P****P*****!
univelka, näräkurkku,
ihan surkimus,
raasu,
surkku,
pöklöpylly, ilmavaiva,
kooltaan melkein ilmalaiva!
Merkillinen painonnousu?
Se on varma ja vissi!
Juilutus ja muilutus mahanpohjan mutkissa
solmuja ja makkaroita,
aknenaamakakkaroita,
hiki siellä, toinen täällä
miks onkaan vika putkissa!!!!
Taas on joku kiukkupäällä,
känkkäränkän serkku;
tosi seksiherkku...
Helmitaulun kimpussa
niinkuin sika limpussa
tulis jo se aatto!
...ja mummu ja vaari ja taatto
ja täti ja setä ja kummi
ja isä ja äiti
ja vauva...
Ihan eri juttu kuin hauva.
Nyt vaan loppurutistus
Puristus ja Piristys
jatkaa matkaa vaivalloista
pitkin vuoristorataa:
kun tunti laahaa lattiaa
ja aika maailmassa mataa.
Myllerrystä ei toista moista
ole vastaan vielä tullut.
Hullut!
Meitä on kuitenkin monenmonta
pirun sitkeää akkaa
jotka ei siltikään
myllerryksessä lyllertäessään
lakkaa uskomasta:
vielä joskus odotan lasta
Arvaas mikä juttu, monelle niin tuttu?
(helpotuksen häivä: se on P****P*****!
torstaina, joulukuuta 11
Hiljaiset viestit
puhtaat vaatteet kaapissa
ehtymätön sukkavarasto
avaimet tallessa eteisessä
lempiherkkuja jemmassa
halaus ja suukko ennen töihinlähtöä
toiset takaisin tullessa
ohimennen hipaisuja
tuttu, turvallinen tuoksu,
jota ei kalleinkaan hajuvesi voita,
lainapaidassa nukkuessa
sinä tiedät ilman sanomattakin että
minä rakastan sinua
******************************
Runotorstai.
ehtymätön sukkavarasto
avaimet tallessa eteisessä
lempiherkkuja jemmassa
halaus ja suukko ennen töihinlähtöä
toiset takaisin tullessa
ohimennen hipaisuja
tuttu, turvallinen tuoksu,
jota ei kalleinkaan hajuvesi voita,
lainapaidassa nukkuessa
sinä tiedät ilman sanomattakin että
minä rakastan sinua
******************************
Runotorstai.
keskiviikkona, joulukuuta 10
Kaksin aina kaunihimpi
Kaverini puhuu Matista ja Teposta, mies Halesta ja Pacesta. Hauskoista pojista on kyse kummassakin, kai.
Minulle on ihan sama, tyttöjäkö vaiko poikia, kunhan vain kiinnittyvät, kasvavat ja jaksavat kulkea mukanani tarpeellisen ajan.
Tästä se nyt lähtee. Joulun odotus ja oikeasti odottamisen odotus. Olemme askeleen lähempänä tavoitetta. Ehkä jopa kaksi :)
Minulle on ihan sama, tyttöjäkö vaiko poikia, kunhan vain kiinnittyvät, kasvavat ja jaksavat kulkea mukanani tarpeellisen ajan.
Tästä se nyt lähtee. Joulun odotus ja oikeasti odottamisen odotus. Olemme askeleen lähempänä tavoitetta. Ehkä jopa kaksi :)
tiistaina, joulukuuta 9
Siskon syntymäpäivänä
Nousen sängystä vasta puolen päivän aikaan, vaikka on tiistai. Postinkantajan kolistelu herätti todellisuuteen. Niin hyvä ja helppo on ollut kääriytyä puhtaisiin lakanoihin ja piilottaa itsensä maailmalta peiton alle. Niin helpottavaa on ollut vaan olla ja levätä, vaikkakin kivun ehdoilla.
Olen sen levon ansainnut.
Tänään, punktion jälkeisenä päivänä, kykenen jo hieman liikkumaan. Ei tarvitse olla niin tokkurassa kipulääkkeistä kuin eilen, ehkä hiukan, mutta jo enemmän omana itsenäni. Sipsutan puolikumarassa huoneesta toiseen ja keitän kahvia. Luen lehden, rauhassa ja keskeytyksittä, halaan koiraa ja rapsutan, sydämeni kyllyydestä. Sade ei enää ropise ikkunalaudalle, se heittäytyy uhkarohkeasti maata vasten lumihiutaleina ja tuo tullessaan toivon valkeasta joulusta.
Tämä joulu tulee olemaan erilainen kuin mikään aikaisempi. Minulla ei vielä ole varsinaista joulumieltä, ei hössötystä, ei ruuanlaittokiireitä tai lahjojen hankintaa. Aion muistaa läheisiä, mutta teen sen ekologisesti ja halvalla. Tästä joulusta tulee minun näköiseni.
Joulun odotukseni alkoi eilen. Toipumishuoneessa maatessani ja saadessani kipulääkettä suoraan suoneen sain oman aikataulumme tietoon. Eilen punkteerattiin, huomenna siirretään ja jouluaattona testataan.
Oloni on ristiriitainen. Ajatus asian tietämisestä juuri jouluaattona tuntuu hyvältä, tärkeältä, sopivalta. Samalla kuitenkin se ahdistaa. Jos käykin kurjasti, jos en olekaan raskaana, jos en taaskaan onnistu.... miten se vaikuttaa omaan ja läheisteni jouluun?
Liikaa odotuksia. Tiedän. Aiemmista inseminaatioista olen oppinut, että mikään ei siltikään ole varmaa, vaikka kaikki mahdolliset konstit käytetään. Nyt, koeputkihedelmöityksessä, mennään taas astetta "varmempaan" menetelmään ja huomaan aloittavani jo asioiden ajattelemisen liian pitkälle. Niin kovasti toivoisin, että voisin ajatella jo neuvolakäyntejä, tukivöiden hankintaa, pahoinvointia ja selkäkipuja. Niin kovasti haluaisin nähdä pienen tytön tai pojan, jolla on puolisoni ruskeat silmät. Niin kovasti haluaisin!
Niin kovasti haluan olla pettymättä ja tippumatta maan alle. Niin kovasti pelkään pahinta.
Kurjinta on odottaminen. Sen odottaminen, että odottaako vai eikö. Jossittelu. Mistään ei saa kiinni, kaikki on auki ja pois omista käsistä. Minulla on vielä niin paljon kasvamisen tarvetta tämän lapsettomuuden kanssa, olen vasta aloittelija ja keltanokka. Kertaakaan en ole ollut sinut asian kanssa, vaikka etukäteen olen yrittänyt valmistautua ja olla luottamatta liikaa lääketieteeseen. Alan tajuamaan, että en ikinä tule olemaankaan, kun kerta toisensa jälkeen löydän itseni samojen ajatusten parista.
Juuri nyt koitan suunnata ajatukset muualle, vaikka vaikeaa se onkin. Toipilaana en paljoa pysty liikkumaan, mutta koitan jotain kevyttä puuhastella kotona. Tehdä läksyjä ja laittaa ruokaa. Ohimennen lähetän ajatuksia jakautuville alkioille ja toivon, että klinikalta ei puhelinsoittoa tule. Että huomenna saamme kuulla hyviä uutisia ja pääsemme tekemään alkionsiirron.
Jos jouluni muuttuu kurjaksi, voin olla onnellinen ainakin siitä, että olemme yrittäneet. Olemme kummatkin tässä 100% mukana ja minä olen päättänyt kantaa kipuni ja vaivani ylpeydellä. Jos joulusta taas tulee ikimuistoinen, on kaikki tämä ollut sen arvoista.
Olen sen levon ansainnut.
Tänään, punktion jälkeisenä päivänä, kykenen jo hieman liikkumaan. Ei tarvitse olla niin tokkurassa kipulääkkeistä kuin eilen, ehkä hiukan, mutta jo enemmän omana itsenäni. Sipsutan puolikumarassa huoneesta toiseen ja keitän kahvia. Luen lehden, rauhassa ja keskeytyksittä, halaan koiraa ja rapsutan, sydämeni kyllyydestä. Sade ei enää ropise ikkunalaudalle, se heittäytyy uhkarohkeasti maata vasten lumihiutaleina ja tuo tullessaan toivon valkeasta joulusta.
Tämä joulu tulee olemaan erilainen kuin mikään aikaisempi. Minulla ei vielä ole varsinaista joulumieltä, ei hössötystä, ei ruuanlaittokiireitä tai lahjojen hankintaa. Aion muistaa läheisiä, mutta teen sen ekologisesti ja halvalla. Tästä joulusta tulee minun näköiseni.
Joulun odotukseni alkoi eilen. Toipumishuoneessa maatessani ja saadessani kipulääkettä suoraan suoneen sain oman aikataulumme tietoon. Eilen punkteerattiin, huomenna siirretään ja jouluaattona testataan.
Oloni on ristiriitainen. Ajatus asian tietämisestä juuri jouluaattona tuntuu hyvältä, tärkeältä, sopivalta. Samalla kuitenkin se ahdistaa. Jos käykin kurjasti, jos en olekaan raskaana, jos en taaskaan onnistu.... miten se vaikuttaa omaan ja läheisteni jouluun?
Liikaa odotuksia. Tiedän. Aiemmista inseminaatioista olen oppinut, että mikään ei siltikään ole varmaa, vaikka kaikki mahdolliset konstit käytetään. Nyt, koeputkihedelmöityksessä, mennään taas astetta "varmempaan" menetelmään ja huomaan aloittavani jo asioiden ajattelemisen liian pitkälle. Niin kovasti toivoisin, että voisin ajatella jo neuvolakäyntejä, tukivöiden hankintaa, pahoinvointia ja selkäkipuja. Niin kovasti haluaisin nähdä pienen tytön tai pojan, jolla on puolisoni ruskeat silmät. Niin kovasti haluaisin!
Niin kovasti haluan olla pettymättä ja tippumatta maan alle. Niin kovasti pelkään pahinta.
Kurjinta on odottaminen. Sen odottaminen, että odottaako vai eikö. Jossittelu. Mistään ei saa kiinni, kaikki on auki ja pois omista käsistä. Minulla on vielä niin paljon kasvamisen tarvetta tämän lapsettomuuden kanssa, olen vasta aloittelija ja keltanokka. Kertaakaan en ole ollut sinut asian kanssa, vaikka etukäteen olen yrittänyt valmistautua ja olla luottamatta liikaa lääketieteeseen. Alan tajuamaan, että en ikinä tule olemaankaan, kun kerta toisensa jälkeen löydän itseni samojen ajatusten parista.
Juuri nyt koitan suunnata ajatukset muualle, vaikka vaikeaa se onkin. Toipilaana en paljoa pysty liikkumaan, mutta koitan jotain kevyttä puuhastella kotona. Tehdä läksyjä ja laittaa ruokaa. Ohimennen lähetän ajatuksia jakautuville alkioille ja toivon, että klinikalta ei puhelinsoittoa tule. Että huomenna saamme kuulla hyviä uutisia ja pääsemme tekemään alkionsiirron.
Jos jouluni muuttuu kurjaksi, voin olla onnellinen ainakin siitä, että olemme yrittäneet. Olemme kummatkin tässä 100% mukana ja minä olen päättänyt kantaa kipuni ja vaivani ylpeydellä. Jos joulusta taas tulee ikimuistoinen, on kaikki tämä ollut sen arvoista.
tiistaina, joulukuuta 2
Lasi
jos puhaltaisin itselleni
ne muodot ja mahdollisuudet
mitä salaa mielessäni halajan
ihannoin
tavoittelen
kaipaan ja vaadin
puhaltaisin kuitenkin pieleen
sumentumien ja ilmakuplien
peittämänä
olen vain minä
eikä kukaan muu
massatuotantoa
lintuja vuosi vuoden jälkeen ikkunalaudalla
tuikussa pilkehtiiköön sieluni
pohjalla pisara sydäntä
sirpaleista syntyneenä
puhallan
käyneet mehut pois
*********************
Runotorstai.
ne muodot ja mahdollisuudet
mitä salaa mielessäni halajan
ihannoin
tavoittelen
kaipaan ja vaadin
puhaltaisin kuitenkin pieleen
sumentumien ja ilmakuplien
peittämänä
olen vain minä
eikä kukaan muu
massatuotantoa
lintuja vuosi vuoden jälkeen ikkunalaudalla
tuikussa pilkehtiiköön sieluni
pohjalla pisara sydäntä
sirpaleista syntyneenä
puhallan
käyneet mehut pois
*********************
Runotorstai.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)