Täytti sydämeni,
pahoitti mieleni,
aiheutti huolta ja surua,
yllätti.
On vielä toive ja unelma.
Häivähdys haavetta,
joka päivä ja tunti kerrallaan
on askeleen verran lähempänä.
Osa minua,
minussa.
Omana yksilönään,
jota silti on vaikea edes kuvitella,
hahmottaa,
käsittää edes.
Joka hetkessä,
läsnä,
lähellä ja niin kaukana.
Suojassa ja turvassa
ja silti jokaisen pelkoni kohteena.
Mielessäni.
Sydämessäni.
Osana jokaista henkäystäni.
5 kommenttia:
Ihana maha, ihana uusi lookki blogissa ja ihana runo :)
Suloinen vatsa tosiaan! Ja niin osuva runo tätä maailman ristiriitaisinta olotilaa kuvaamaan... Mielessä velloo sellainen onnen, pelon, hämmennyken ja epäuskon sotku, että latteat "nauti nyt raskaudesta!" -toivotukset tuntuvan kuuluvan ihan toiselle planeetalle.
herkkä runo.. kuva sekä sanat tuo mieleen lapsen odotuksen
Todella kaunis ja rakastava runo. Ja kaunis on blogisikin!
Lähetä kommentti