perjantaina, helmikuuta 25

Joku

Täytti sydämeni,
pahoitti mieleni,
aiheutti huolta ja surua,
yllätti.

On vielä toive ja unelma.
Häivähdys haavetta,
joka päivä ja tunti kerrallaan
on askeleen verran lähempänä.

Osa minua,
minussa.
Omana yksilönään,
jota silti on vaikea edes kuvitella,
hahmottaa,
käsittää edes.

Joka hetkessä,
läsnä,
lähellä ja niin kaukana.
Suojassa ja turvassa
ja silti jokaisen pelkoni kohteena.

Mielessäni.
Sydämessäni. 
Osana jokaista henkäystäni.



5 kommenttia:

Sydänjää kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Sydänjää kirjoitti...

Ihana maha, ihana uusi lookki blogissa ja ihana runo :)

Tuuli kirjoitti...

Suloinen vatsa tosiaan! Ja niin osuva runo tätä maailman ristiriitaisinta olotilaa kuvaamaan... Mielessä velloo sellainen onnen, pelon, hämmennyken ja epäuskon sotku, että latteat "nauti nyt raskaudesta!" -toivotukset tuntuvan kuuluvan ihan toiselle planeetalle.

aikatherine kirjoitti...

herkkä runo.. kuva sekä sanat tuo mieleen lapsen odotuksen

Heli kirjoitti...

Todella kaunis ja rakastava runo. Ja kaunis on blogisikin!