Lähtölaskenta

Kuusi viikkoa aikaa totutella. Kauhistella, pelätä ja kerätä voimia.

Nyt on

I - itku kurkussa,
V - v****taa, väsyttää, voimat pois,
F - fiilikset sekaisin

Tekisi mieli luovuttaa.

Silta nykyaikaan

kirjan sivuilla ja maastossa
sormet kohmeudesta itkien
opettelen uudelleen asioita
joita jo kerran olen opiskellut

ei se sama minä ole

silmät ovat vaihtuneet jossain välissä
korvat kuuntelevat eri taajuuksia
sielu säkenöi, ahmii ja janoaa
huutaa

varpaat hyppivät riemusta!

koepaperiin kirjoitan sen saman nimen
kuin mitä viimeksikin koulussa ollessani

välillä olin joku muu
pitkään joku toinen
eri ihminen eri maailmassa
unohtaneena
sokaistuneena siihen

olen palannut takaisin
sulkenut oven ja avannut vanhan
joka onkin ihan uusi

ja minä uudistuen palaan takaisin
omaksi itsekseni

ihmiseksi
joka minun olisi aina pitänyt olla
********************************
Runotorstai.

Koulussa opittua

Tänään olen oppinut, että
- vaikka kirjoja saa lainattua kirjastosta, jotkut on pakko hankkia, jotta sivuja pääsee suttaamaan, alleviivaamaan ja vääntämään asioita rautalankatyylillä päähän
- kymmenen sentin viivotin on ihan liian lyhyt rakeisuuskäyrän tulkitsemiseen
- fysiikka ja matikka on kivaa
- viiden tunnin yöunet kolmatta yötä peräkkäin tuntuvat kropassa ja keskittymiskyvyssä ja että helpotusta unen määrään ei ole luvassa ennen sunnuntaita
- kysyminen kannattaa aina
- nostokoneen kuljettajan ja kuskin alaikäraja on 18 vuotta ja että CE-merkintä ei takaa laitteen turvallisuutta oikeasti
- rauman murre on loistavaa!

Tänään olen erityisesti oppinut sen, että asioita/tehtäviä sekä kokeisiin valmistautumista tulisi tehdä hiukan aiemmin kuin viime tipassa. Näin "vanhoina" päivinä opiskellen motivaatio opiskeluun ja asioiden omaksumiseen on toki ihan eri kuin lukiovuosien jälkeen, mutta opiskelu ON rankempaa. Kuusipäiväinen viikko yhdeksän tunnin koulupäivineen ja yhteensä viidellä tentillä varustettuna vie mehut, totisesti.

Silti olen innoissani! Muistiinpanoista, kirjojen hankinnasta ja kansion raahaamisesta. Koulurepun ilmestymisestä vuosien takaa jälleen menoon mukaan, tutusta taskulaskimesta ja 12-vuotiaana ommellusta penaalista, jonka kangas on leikattu omista pieneksi käyneistä samettihousuista. Insinööriydestä, haalareista, opiskelijaruokaloista ja arvosanoista. Asuntolassa asumisesta.

Huomenna on tiedossa viemärilinjojen suunnittelua, iso tentti ja vierailu jätevedenpuhdistamolle. Illalla luetaan taas seuraavaan tenttiin.

Minä haluan nyt oppia tästä lisää ja tulla asioissa hyväksi ja osaavaksi! Vaikka sitten yöunien kustannuksella.

Enkä halua mennä maanantaina enää ollenkaan takaisin töihin!

Lomalla

Lokakuisena, viileänä aamuna suuntasin painavan repun ja ison olkakassin kanssa junaan. Istuin yhdeksän tuntia luokassa ja päivän päätteeksi perustin uuden kotini asuntolan kahden hengen huoneeseen. Ei täällä ketään muuta ole; käytävällä kanssa-asujat kolistelevat yhteiskeittiössä. Viikon verran syömme kaikki laina-astioista.

Kuljin kartan kanssa ulkona etsittyäni netistä lähimmän ruokakaupan osoitteen. Kassi tuli täyteen hedelmistä ja vihanneksista, leivästä, jugurtista, karjalanpiirakoista, teestä ja karamelleistä.



Nökötän kuudetta tuntia koneella ja teen tehtävää, joka ei tule ikinä valmiiksi. Siltä se ainakin tuntuu. Aamuinen viiden herääminen painaa jo ja kohta täytyisi taas nousta.



Tämän viikon tuleviin neljään tenttiin en ole ehtinyt valmistautua vielä yhtään...

Opiskelua toisella paikkakunnalla, töiden ohessa, perfektionistina ja suorittajana. Löydän itseni pakertamasta asioita liiankin tarkasti ja stressaavani tenteistä, joista tiedän pääseväni kyllä läpi.

Tällä kertaa aion saada erinomaiset paperit kouraani!
Tällä kertaa aion saada työpaikan koulutustani vastaavalta alalta!
Tällä kertaa täytän kaikki sisäiset vaatimukseni enkä sorru syyllisyyteen ja huonoon omaan tuntoon!

Tällä kertaa minulle annetaan tilaa ja aikaa opiskeluille eikä minun tarvitse unelmistani luopua jonkun toisen vuoksi!



Painun pehkuihin, kovaan ja vieraaseen sänkyyn, riemunkirjavien villasukkieni kanssa. Unohdan hetkeksi opiskelun ja ikävöin puuttuvaa unikaveria. Huomenna uudet kujeet :)

Kirja-minä

Pakko oli testata. Hyvä kirjahan tuo on. Ja analyysikin osuu kohdilleen... :)

You're Watership Down!

by Richard Adams

Though many think of you as a bit young, even childish, you're
actually incredibly deep and complex. You show people the need to rethink their
assumptions, and confront them on everything from how they think to where they
build their houses. You might be one of the greatest people of all time. You'd
be recognized as such if you weren't always talking about talking rabbits.


Take the Book Quiz
at the Blue Pyramid.

Varmistumisia

Eilen varmistui klinikalla, että piikittely on tuottanut halutun tuloksen ja oikealla puolella ollaan ovuloimassa. Illaksi ja iltapalaksi mies antoi elämänsä ensimmäisen piikin vatsanahkaani irtoamisen takaamiseksi. Aamulla työterveyslääkärillä varmistettiin olkapään paranemisen jatkuminen kahdella lisäpiikillä rintalihakseen ja olkaniveleen sekä käskyllä marssia fysioterapeutin käsittelyyn.

Tänään varmistui olotilassa se, että piikki on tehonnut. Mahaan ei saata koskea saatika laittaa farkkuja jalkaan. Sain myös postia väliaikaisen majailupaikan varmistumisesta koulun asuntolasta ensi viikoksi Hämeenlinnaan. Koulu ja yhdeksäntuntiset päivät, kuusipäiväinen kouluviikko ja vasta neljä sovittua tenttiä: here I come! Mies ja koira jäävät kotiin vahtimaan asuntoa rosvoilta, viettämään poikien viikkoa.

Huomenna toivottavasti varmistuu jotain isoa ja odotettua. Lääkärit ja laborantit tekevät parhaansa sen eteen puolen päivän tienoilla, kotona täytyy meidän lisää vielä yrittää ja tehdä varmistuksen varmistuksia.

Loppuviikkona koitan pitää ajatukset huomisesta tapahtumasta kurissa ja varmistaa sen, että saan kaikki 12 ensi viikolla palautettavaa harjoitustyötä ajoissa tehtyä sekä luettua tentteihin.

Äitiyslomalla oleva työtoverini kutsui minut perjantaina yöksi kylään, viettämään tyttöjen iltaa ja kasvattamaan vauvakuumetta 5 kuukautisen pojan seurassa. En oikein vielä tiedä; jaksanko, pärjäänkö, kestänkö, ehdinkö. Se asia täytyy vielä ystävälleni varmistaa.

********************
Tekisi mieli vaan koittaa olla ja rentoutua ja nukahtaa kainaloon. Jättää välistä kouluviikko ja syödä/nukkua hyvin ja keskittyä hautomiseen. Sisu ei vaan anna periksi; opintojen suorittaminen on ainut varmistus tällä hetkellä sille, että joskus vielä pääsen oman alan töihin, pois nykyisestä pahasta mielestä töissä. Kunpa se olisikin niin varmaa, pakko on ainakin yrittää...

Back to basics

Aamulla, vetäessäni verhoja makuuhuoneen ikkunan edestä sivuun, löysin ikkunalasista merkin kolarista. Lasiin oli jälkien lisäksi jäänyt höyheniä kiinni, joten joku lintuparka on lentänyt lujaa ja vauhdilla näkymätöntä seinämää päin.

Ennen bussipyäkille lähtöä kävin koiran kanssa aamulenkillä. Ulko-oven edessä makasi lintu. Niskat nurin, höyhenet irrallaan, henki pois. Törmättyään kolmannessa kerroksessa olevaan ikkunaan se oli singonnut kauas seinän vierestä, joten vauhti, yllätys ja isku on ollut suuri.

Siirsin sen varovasti sivuun. Pensaan alle piiloon, talteen korkokenkien osumilta ja autojen renkailta. Takaisin luontoon ja osaksi kiertokulkua.

Minulle on käynyt samalla tavalla kuin tuolle linnulle. Tänään tein jotain, joka minun olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten, heti ikkunaan törmäämiseni jälkeen. Ehkä olen ollut pökertyneenä yllätyksestä näin pitkään ja toipunut iskusta pikkuhiljaa, sillä miltei kaksi ja puoli vuotta on kulunut.

Päätin, että nyt on aika toimia. En enää jaksa jahkata asiaa ja pelätä ihmisten reaktioita. Minun on aika tuoda asia uudelleen esiin, kaikille niille sadoillekin ihmisille, jotka eivät asiasta edes mitään ole aiemmin tienneet, viimein sanottava ja myönnettävä koko juttu itselleni ääneen ja pystyttävä puhumaan siitä julkisesti ilman häpeää ja epäonnistumisen, syyllisyyden, huonommuuden tunnetta.

Palasin tänään takaisin juurilleni, suljin ympyrän kiinni ja aloitan alusta. Samalla sukunimellä kuin minkä syntymässäni sain, mutta uudella tasolla, muuttuneena, kasvaneena, lapsuudenkodistani itsenäistyneenä eläen. En ole enää entisen mieheni entinen vaimo sukunimenikään haamuna. En enää kanna nimeä, joka ei omani ikinä ole ollutkaan.

Aion palauttaa tietyn osan elämästäni takaisin luonnon kiertokulkuun ja jatkaa omana itsenäni eteenpäin luovutettua palasta samalla paikaten ja kasaten kokoon. Enkä enää piilota päättynyttä avioliittoa ja avioeroa pensaaseen piiloon vaan otan sen osaksi elämääni, asiaksi, joka ei enää ole tabu. Aion opetella sanomaan sen ääneen ja samalla tuntemaan ylpeyttä siitä, että olen menneisyydestäni selviytynyt.

Olen linnun puolesta pahoillani. Samoin oman osani vuoksi. Niin toisenlaiseksi nuorempana oman elämäni kuvittelin ja suunnittelin. Mutta tätähän elämä on; eteenpäin on mentävä ja haavat nuoltava vaikka välillä höyhenet pöllyääkin.

Tänään vietetään meillä hautajaisia ja ristiäisiä yhtä aikaa.

Lapsenteon romantiikkaa

Touhu syveni tänään seuraavaa astetta romanttisemmaksi.





... millaiseen ruljanssiin sitä onkaan tullut itsensä laittaneeksi mukaan...

1 -vuotisjuhla-ateria

Pikkuinen blogini täyttää tänään tasan vuoden. Sen kunniaksi tarjoan kaikille juhlapaikalle saapuneille lempiateriaani. Kreikkalaisittain tehtyä salaattia, fetajuustoa, viiniä sekä itsetehtyä patonkia.

Vuoteen on kuulunut paljon sairastamista pitkän sairasloman kautta. Pohdintoja työtehtävään ja työssäviihtymiseen liittyen. Toipumista isosta leikkauksesta, mielialalääkkeiden aloittamista ja lopettamista, fysioterapiaa, masennukseen liittyvän kolmivuotisen terapian päättymistä, vatsavaivoihin liittyvän leikkauksen mukanaantuoman tiedon lapsettomuudesta ja endometrioosista sekä lapsettomuushoitojen aloittamista. Lukuisien eri lääkkeiden kanssa elämistä kivun ohjaamana. Opiskelujen aloittaminen ja uusi työnkuva ovat ehkä viimeisimpiä muutoksia elämässäni.

Vuoteen on kuulunut paljon ja em. asioiden vuoksi koen kasvaneeni ihmisenä. Ihan hyvä saldo mielestäni :) Hengissä kun vielä ollaan ja lujaa potkitaan eteenpäin.

Blogi on ollut salainen metsäni; ryhmäterapian jatke, ajatusten jäsentämispaikka, itseni ilmaisun ja pelkojeni voittamisen väline, keskusteluareena ja kanava uusiin ihmisiin tutustumiseen. Kiitos kaikille kommentoijille, on lohduttavaa saada palautetta ja huomata, että en ole pohdintojeni kanssa yksin.

Katsotaan mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. Toivon, että se olisi positiivisempi, rennompi ja iloisempi kuin kulunut. Sitä odotellessa, kali oreksi!