Eilen varmistui klinikalla, että piikittely on tuottanut halutun tuloksen ja oikealla puolella ollaan ovuloimassa. Illaksi ja iltapalaksi mies antoi elämänsä ensimmäisen piikin vatsanahkaani irtoamisen takaamiseksi. Aamulla työterveyslääkärillä varmistettiin olkapään paranemisen jatkuminen kahdella lisäpiikillä rintalihakseen ja olkaniveleen sekä käskyllä marssia fysioterapeutin käsittelyyn.
Tänään varmistui olotilassa se, että piikki on tehonnut. Mahaan ei saata koskea saatika laittaa farkkuja jalkaan. Sain myös postia väliaikaisen majailupaikan varmistumisesta koulun asuntolasta ensi viikoksi Hämeenlinnaan. Koulu ja yhdeksäntuntiset päivät, kuusipäiväinen kouluviikko ja vasta neljä sovittua tenttiä: here I come! Mies ja koira jäävät kotiin vahtimaan asuntoa rosvoilta, viettämään poikien viikkoa.
Huomenna toivottavasti varmistuu jotain isoa ja odotettua. Lääkärit ja laborantit tekevät parhaansa sen eteen puolen päivän tienoilla, kotona täytyy meidän lisää vielä yrittää ja tehdä varmistuksen varmistuksia.
Loppuviikkona koitan pitää ajatukset huomisesta tapahtumasta kurissa ja varmistaa sen, että saan kaikki 12 ensi viikolla palautettavaa harjoitustyötä ajoissa tehtyä sekä luettua tentteihin.
Äitiyslomalla oleva työtoverini kutsui minut perjantaina yöksi kylään, viettämään tyttöjen iltaa ja kasvattamaan vauvakuumetta 5 kuukautisen pojan seurassa. En oikein vielä tiedä; jaksanko, pärjäänkö, kestänkö, ehdinkö. Se asia täytyy vielä ystävälleni varmistaa.
********************
Tekisi mieli vaan koittaa olla ja rentoutua ja nukahtaa kainaloon. Jättää välistä kouluviikko ja syödä/nukkua hyvin ja keskittyä hautomiseen. Sisu ei vaan anna periksi; opintojen suorittaminen on ainut varmistus tällä hetkellä sille, että joskus vielä pääsen oman alan töihin, pois nykyisestä pahasta mielestä töissä. Kunpa se olisikin niin varmaa, pakko on ainakin yrittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti