Evoluutio

Kutistun, lakastun.
Kehystän kasvoni tummilla silmänalusilla,
kumarainen ryhti,
painava askel.
Varovaiset liikkeet taipumattomissa jumeissa.
Muovautunut rakennelma tapojen ja rutiinien hiomana.

Samalla minussa tapahtuu muutos.
Sisältä versoan.
Hengittelen sisäänpäin ajatuksia,
täytän ruumiini uudella toivolla
innostuksella elämästä,
jossa olisi enemmän Minua,
vahvemmin sieluani,
lujemmin mieltäni,
täydemmin sydäntäni.

Hapuan.
Vapisen.

Laitan vastaan ja
silti,
jo menen ja elän
uudessa mielikuvassani.

Haluan rapisuttaa kuluneen
pois päältäni,
uusia kaarnan ja kuoren,
elvyttää pinnan ja
elähdyttää sisimmän.

Luovuttaa teennäisen
ja muuttua uudeksi,
sieluni vanhaksi hahmoksi.
Taipua kuin nuori vitsa,
kumista kuin täysinäinen vain voi,
haukata elämää makeimmillaan,
itseni suorana kantaen.