keskiviikkona, joulukuuta 15

Päätöksien päivä

Sairaslomaa jatketaan äitiyslomaan saakka, se on nyt päätetty yhdessä lääkärin kanssa ja todisteena siitä on lappu työnantajalle toimitettavaksi. Kuvittelin, että oloni helpottuisi hiukan. Vielä niin ei ole käynyt, olen jotenkin enemmän hämilläni ja allapäin kuin iloinen. Mieli on kummallinen asia. Ehkä tämä tästä muutaman päivän sulattelulla taas iloksi muuttuu, kun pääsen näistä syyllisyyden ja huonommuuden tunnoista eroon.

Iltapäivällä menemme ison paperinipun kanssa vakuutusyhtiöön. Viikkojen vertailu ja opiskelu vakuutusehdoista, korvaussummista ja kattavuuksista toivottavasti saa päätöksen ja saamme keskitettyä kaiken yhteen ja samaan paikkaan. Vauvalle on jo saatu hyväksyvä päätös vakuutuksen suhteen, mikä on kaikkein tärkeintä. Sairashistoriastani huolimatta haen ja kokeilen, saanko mitään henkilökohtaisia vakuutuksia itselleni. Mitään en odota, sillä todennäköistä on, että ne minulta taas kielletään, mutta yritän kuitenkin. Vaikka asioiden avaaminen ja niistä puhuminen ventovieraalle sedälle ei olekaan kivaa. Ei ole kuitenkaan mitään menettämistä.

Asiat on priorisoitu ja niiden mukaan nyt mennään, näihinkin asioihin liittyen. Nyt täytyy ilmoittaa työnantajalle ja samalla kysyä paperisodan perään äitiysloman suhteen. Äitiysloman järjestäminen työpaikalla, samoin kuin Kelan papereiden hoitaminen samaan aiheeseen liittyen, menevät varmasti omalla painollaan. Niiden päättämistä ei tarvitse hermoilla. Opintojen etenemisen suhteen olen päätökseni jo tehnyt. Jäljellä ovat pienemmät ja arkisemmat asiat; otanko kausi-influenssarokotteen vai en, mennäänkö 4D-ultraan vai ei, paistetaanko jouluna poroa vai peuraa? On hyvä olla, kun isot asiat etenevät painollaan ja ratkeavat. Siltikin, tuntuu oudolta alkaa lähteä keskittymään vaan pelkkään omaan jaksamiseen ja toipumiseen sekä tulevaan synnytykseen ja vauvaan. Tähän asti kun syksy on ollut jatkuvaa henkistä kamppailua suunnan valitsemisessa ja ratkaisujen tekemisessä.

Suorittajan on vaikea luopua suorittamisestaan. Jotta se onnistuu, täytyy varmaan siitäkin tehdä jonkin sortin tietoinen päätös uudenlaisesta asenteesta ja näkökulmasta elämään.


3 kommenttia:

Sydänjää kirjoitti...

Sun kirjoituksista hehkuu jo valoa. Hyvä, että päätökset on nyt tehty, muu seuraa ajallaan. :)

Katja kirjoitti...

:) kivaa. puutkin on valoisia, tästä huurtesta ei voi seurata muu kuin sun elämäsi kevät!

Mafalda kirjoitti...

Kuulostat kuitenkin tyyneltä ja tekstiäsi on rauhoittava lukea...

Vaikkakin samalla hieman ahdistun itse. Jätin kolmen päivän sairasloman käyttämättä, en osannut jäädä kotiin. En kertonut kenellekään, menin vain ja jatkoin samaan malliin.

Ihanaa joulun odotusta!!