torstaina, joulukuuta 23

Aatonaattona

Usean päivän tekeminen alkaa jo tuntua. Olen väsynyt, joka paikasta kipeä ja ärtynyt. Enää ei jaksaisi. Vielä on jäljellä perunalaatikon imellytys ja paisto ja limppujen teko. Voisin jo jäädä sohvalle makaamaan, tuijottamaan kynttilöiden valoa ja hiljentymään.

Muutaman päivän jännitys taitaa nyt laueta. Yö vierähti järkyttävän päänsäryn ja alavatsakramppien kanssa. Taisi olla ensimmäinen harjoitussupistuskin matkassa mukana. Nyt olo on sen mukainen, vatsa on kosketusarka ja päässä jomottaa edelleen aika lujaa. Odottelen miestä kotiin, että pääsen nakittamaan loput hommat hänelle ja voin itse heittäytyä vaan pitkäkseni.

Vaikka mieli on kovin ärtyisä ja aiempi joulufiilis on vähän hakusessa juuri nyt, olen silti kovin onnellinen. Huomenna saa vain olla ja syödä kaikkia herkkuja ja sitä olemista ja lepäämistä jatkuu muutaman päivän ajan. Eilisessä rakenneultrassa oli kaikki sormet ja varpaat kohdillaan. Hematooma oli kadonnut kokonaan näkyvistä ja istukka on hyvässä paikassa kohdun yläosassa. Mitat ja paino, rakenteet ja se minulle niin tärkeä sydän olivat kaikki sellaisia kuin pitääkin. Pikkuinen oli kovin liikkuvalla päällä. Muutamia päiviä suurempi on poika kooltaan kuin mitä laskettu aika antaa ymmärtää.

Kyllä, ihan oikein luit <3 Meille on tulossa poika <3

Olen vielä hieman hämmentynyt tuosta tiedosta. En ole osannut vielä ajatella vauvaa tyttönä tai poikana, joten tätä asiaa täytyy hiukan sulatella ja maistella. Tärkeintähän on ollut se, että vauva on terve. Koeputkilapsilla kun pieni riskinsä on saada kehitysvaurioita. Kaikkihan on toki vielä mahdollista, mutta nyt tässä vaiheessa mennään niin puhtailla papereilla kuin mahdollista.

Maailman paras ja tärkein joululahja on siten jo saatu.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Höh, enpä pystynyt välttymään kyyneliltä. Tällä kertaa ilon sekaisilta ;)

Nyt tossut kohti taivasta ja herkkuja kädenulottuville. Tee pesä sohvan nurkkaan ja silittelet pientä poikaasi. Ihanaa Joulua!!

-Puuhis-

Tuuli kirjoitti...

Mahtavaa, kun tuo rakenneultra on takana, ja kaikki on hyvin! Erityisen ilahduttavaa on tuo hematooman katoaminen :-). Olin muuten itse aika ärtynyt kun piti mennä tuohon ultraan. Hoitojen, alkuraskauden ongelmien ja NT-ultran jälkeen tuntui vahvasti siltä, että haluan viimeinkin olla rauhassa raskaana enkä missään tarkkailussa... Toisaalta ultran jälkeen oli helpottunut olo, kuten sinullakin varmasti on. Sukupuolen sulattamiseen menee tosiaan hieman aikaa. Minä olin jostakin syystä ajatellut vauvaa tyttönä, joten tottuminen kävi nopeasti - mutta aivan varmasti olisin tottunut tosinkin päin. Kummatkin vaihtoehdot ovat ihania, ja lapsihan on se pääasia! Toivottavasti voit paremmin heti ,kun pääset joulunviettoon. Olen itsekin huomannut, että päivän huhkiminen kostautuu heti ja vauvan liikketkin tuntuvat silloin melkein kivuliailta... Ihanan rentoja lomapäiviä sinulle!!

Sydänjää kirjoitti...

Hui, oletko sinä jo puolivälissä? Ihanaa, että kaikki oli hyvin ja onnea pojankoltiaisesta :)

Nosta vaan jalat ylös ja jätä vaikka loppu tekemättä. Tulee se joulu ilman limppujakin :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa! Poika!!!! <3

Katja kirjoitti...

JEEE!!! Ihanaa, pienen pieni prinssi! Mahtavuutta, huippua, ihanuutta, parhautta. Nyt tosiaan komppaan muita että kannat kattoon ja pötköttelyhommiin. Ei muutako pukinkonttiin!