tiistaina, joulukuuta 28

Välissä

Joulusta on selvitty, hienosti. Vaikka pyhät ovat nyt takanapäin, on meillä edelleen jääkaappi täynnä jouluisia ruokia, joita hiljalleen syödään pois. Edellisen viikon kokkaaminen ei harmita nyt yhtään, kun monta päivää selviää vielä valmiita ruokia lämmittämällä. Keittiötouhuissa pääsee siis helpommalla :)

Jouluun kuului paljon syömistä. Aattona pöytä notkui, kuten aina, kun oma lapsuudenperheeni kokoontui yhteen ja kaikilla oli omia tuomisia mukanaan. Siskon kanssa koitimme kaikin konstein helpottaa äidin joulustressiä tekemällä työnjaon ja auttamalla laittamisessa, mutta kuten ennenkin, oli äiti silti tehnyt omat lisähössötyksensä ruokapöytään. Sisko ja veli lähtivät alkuillasta omille teilleen ja me jatkoimme isän ja äidin kanssa hautausmaakierroksella. Siellä on aina niin kaunista. Sankarihautoja vahtineet sotilaatkin taisivat päästä nopeutetussa aikataulussa lämmittelemään kovien pakkasten takia, toivottavasti ainakin. Kotona kahdestaan avasimme paketit, joita onneksi tuli vähemmän kuin ennen. Nyt oli saatu turhat ostokset karsittua pois, tuli vain tarpeellista ja toivottua :) Vauvaakin oli muistettu pesupaljun, itkuhälyttimen, sitterin ja leikkipeiton muodossa. Sisko oli ommellut vielä vanhasta villatakista ihanan pupun, joka sai mut liikuttumaan kyyneliin. Käytiin yösaunassa ja vihdottiin kovasti. Joulupäivä meni kahden kesken ulkolenkin, kokkaamisen ja leffan katselun parissa. Tapaninpäivänä tulivat vanhemmat meille syömään vastavuoroisesti. Stressaamisestanikin huolimatta ilta oli mukava enkä pahemmin juuri ahdistunut, vaikka etukäteen kuvittelin sen olevan taas kamalaa.

Nyt, Joulun ja Uuden Vuoden välissä, on arki taas enemmän läsnä. On mukavaa vaan olla ilman edellisen viikon kaltaista tekemisten listaa. Olen lukenut pitkästä aikaa, nukkunut pitkään ja paljon, käpertynyt iltaisin kainaloon ja jatkanut saunomista ja vihtomista. Koiran kanssa on upeaa olla ulkona lenkillä, metsässä saa tarpoa tosissaan ja vaarihaukku ei meinaa villahousuissaan pysyä kaiken sen lumen keskellä, niin hienoa lumihanki sen mielestä on! Huomenna mennään tapaamaan ensimmäistä kertaa kahden kuukauden ikäistä poikavauvaa, joka juuri on saanut nimen. Uuden Vuoden aatto vietetään perhetuttujen luona koko päivän ja illan syöden ja juoden, saunoen, pelaten pelejä ja karaokea laulaen ja raketteja ampuen. Päivällä käydään jäällä ulkoilemassa.

Uusi Vuosi tarkoittaa myös uusia ajatuksia ja muutoksia.Valmistautumista hyvin monella eri tavalla tulevaan kevääseen; hankintoja, henkistä kasvamista, järjestelyjä, odotusta. Toivottavasti hyvää vointia ja olotilaa. Vakuutusasiat on saatu kuntoon, samoin isompi ja turvallisempi auto on hankittu. Nyt ovat työn alla talous- ja tiliasioiden järjestely. Meillä on ollut kummallakin kaikki em. asiat omilla tileillämme ja eri yhtiöissä, mutta nyt on tarkoituksena laittaa ne samaan paikkaan ja järjestää talous kootusti arjen helpottamiseksi. Uuden verokortin laitoin tänään tilaukseen ja muutaman viikon päästä saadaan Kelaan paperit matkaan, samoin työpaikalle. Saan jatkaa terapiaa vauvan syntymään asti ja ainakin jonkin aikaa sen jälkeenkin synnytyksen jälkeistä masennusta ja sen ennakointia/mahdollista hoitoa ajatellen. Masennuksen kanssa on vielä paljon työstämistä, joten olen kiitollinen siitä, että saan vielä terapiaani jatkaa. Ajatuksissa on myös lähteä mukaan äitiysjoogaan ja muuhun paikalliseen ja lähiössä tapahtuvaan toimintaan. Kotona ollessa jää niin helposti eristetyksi ja haluaisin kovasti löytää sen rohkeuden, että saisin itseäni enemmän liikkeelle nyt, kun töihin ei tarvitse enää mennä. Ystäväpiiriä kun ei juurikaan ole, niin sitä voisi koittaa laajentaa. Tästä kaikesta taitaakin tulla Uuden Vuoden projektini; löytää ja rakentaa itselleni aivan uudenlainen elämän sisältö kuin tähän asti.

Sitä ennen kuitenkin, tämä viikko ollaan vielä tekemisten välissä. Ollaan vaan ja hengitellään, tehdään juuri sitä kuin miltä tuntuu eikä ajatella liikaa. Jatketaan Joulua vielä hetken verran. 

2 kommenttia:

Tuuli kirjoitti...

Luin ihaillen tuota kirjoitustasi - kuulostat niin organisoidulta :-). Minunkin pitäisi ehdottomasti laatia to do -lista valmiiksi muidenkin kuin ikuisten työasioiden suhteen... Todella hyvä, kun saat käydä terapiassa tulevat kuukaudet. En ole ollut itse masentunut, mutta siitä huolimatta raskaus, lapsen syntymä ja sen mukana tulevat monet haasteet ja muutokset ovat saaneet minut ihan oikeasti epäilemään omaa jaksamistani. Mammajoogaan suuntaan ainakin - mutta olen ajatellut, että jotakin järeämpääkin on tässä keksittävä henkiseksi avuksi... Oikein hyviä vointeja sinulle - ja jo valmiiksi kaikkea maailman parasta vuodelle 2011! :-)

Katjusha kirjoitti...

Mua hihityttää teidän puolesta. Lupaan, että toukokuun jälkeen ei tarvi miettiä elämälleen sisältöä, eräs tyyppi järjestää sitä ihan tarpeeksi. Kannattaa olla nytten välissä. Se on hyvä paikka! Ja vertaistuen haku on kanssa hyvä juttu, mulla on tyttöporukka, jotka sai vauvansa suunnilleen samoihin aikoihin, niistä on ollut paljon vaunuttelu ja kahvitteluseuraa ja vertaistukea. Ja jooga on vaan ylipäätänsä niin mukavaa, että ihanaa jos sinne suuntaat.

Kaikkea ihanaa vuoden viimeisiin päiviin!