Hämärässä

Voisin muuttua näkymättömäksi,

sulautua lehvistön sekaan ja

elää havinasta.

Imeä energiaa tuulesta ja

lehtien urien kosteudella sammuttaa janoni.

Voisin vaihtaa käteni siipiin,

pörhistellä itseni lämpimäksi

ja lehahtaa 

huippujen ylle,

äänien yläpuolelle,

liitämään tuulien kantamana.

Voisin loputtomiin istua ulkona

tuntea viileän, raikkaan tuulen,

kosteuden painumisen iholle,

tumman taivaan alla

kuunnella haapojen yöllistä keskustelua

päivän hiljentymisen jälkeen.

Antaa heidän puhua vuorostaan.

Voisin muuttaa muotoani, kasvaa pieneksi,

saada vähemmän,

olla olematta mitään 

muuta kuin tätä hetkeä 

ja voimaa,

karistaa kuoreni maahan.