Raikas ilma kaappaa meidät mukaansa. Astun viileisiin huoneisiin, pylväikköjen reunustamiin, äänien ja tunnelmien maailmaan. On pehmeä astua puiden valtakuntaan.
Katseen kääntämisen mukaan muuttuu kuvakulma ja vaihtuu huone. Valaistus hajoaa, ylivalottuu sirpaleiksi kasaantuakseen taas uudelleen yhteen, pisaraksi lehden alle, helmeksi tyveen. Jalkojeni alla pehmentyvä maa aloittaa hiljaisen siirto-operaationsa tallentaakseen kosteuden talteen paahdetta varten.
Hengittämistä tapahtuu kaikkialla.
Sen oikein kuulee.
Etsin pieniä sateenkaaria ja aarrearkkuja. Joka puolella välähtelee, aina silmänurkassa niin, etten ehdi saamaan katseellani välähdystä kiinni. Pieniä timantteja, valkosafiireja, tähdenlentoja. Oksaan osuessaan se kilahtaa, lehden päälle laskeutuessaan ääntelehtii vaimeammin. Sen kuulee vain silloin, kun ulkomaailma on tyyni.
Metsässä sataa aina kerroksittain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti