It´s Friday

Perjantai. Vihdoin ja viimein perjantai!

Takana on hirmuinen viikko. Totaalinen itsensälikoonlaittamisen kokemus, mistä selvittiin hengissä, paremmin kuin odotin ja lisäksi sain kiitoksia ja kehuja tahoilta, joilta sitä salaa toivoin mutta en oikeastaan uskaltanut edes ajatella olevan mahdollista.

Takana ovat hirmuiset pari kuukautta. Nyt se todella huomaa. Olen väsynyt ja nukkumisongelmat ovat alkaneet muodostua jokaöisiksi. Alkuviikon rutistuksen myötä flunssa iski päälle, puhtaasta stressistä. Silti olen sitkeästi ollut töissä, osallistunut koulutukseen ja nyt, perjantai-iltana seitsemän aikaan, olen kotona kynttilöiden ja lasillisen punaviiniä kanssa. Ihan kohta saan puolisonkin kotiin ja kainaloon <3

Koulu on jäänyt sivuun ja siellä se nyt saa hetken pysyä. Töissä aikataulu hiukan helpottaa, kun suurimmat tulipalot on saatu sammutettua. Loput kytemiset tamppaan muutamien seuraavien kuukausien aikana sammuksiin. Siitä selviän leikiten, kun tähänkin asti selvisin.

Klinikalle on tänään, vihdosta viimein, uskallettu soittaa. Kerrankin sain ensimmäisellä kerralla hoitajan kiinni ja kerrankin hän oli ystävällinen ja halukas keskustelemaan. Olen lykännyt ja lykännyt soittoa, sillä tunteet ovat heilahdelleet laidasta toiseen ja päätöksen tekeminen on ollut vaikeaa. Se on tehnyt niin kovin kipeää. Tänään kuitenkin, soitin ja päätin että kysyn ja teen päätöksen tunteeni, sydämeni ja vaistoni perusteella.

Ja hyvinhän se meni. Olo on nyt kevyempi, helpottuneempi, vapautuneempi ja jotenkin, kasvoilla on hymyä enemmän kuin aiemmin. Hengittäminen on helpompaa. Meillä otetaan nyt erätauko aikatauluista, lääkkeistä, mittaamisista ja ajoittamisista ja palataan hoitojen pariin joskus loppukeväästä, jos siltä vielä silloinkaan tuntuu.

Kaksistaan suunnitellaan karkaamista jouluksi erämökkiin Lappiin kynttilävalon ja puukamiinan lämpöön. Toisena vaihtoehtona on reissu johonkin Euroopan kaupunkiin, jossa ei olla vielä käyty. Hiljennetään vauhtia, keskitytään toisiimme ja kivoihin asioihin, ollaan lähellä ja läsnä, hiljaa, vaatimattomasti ja täysillä. Antaa isojen asioiden hetken olla sivussa pienten jyrätessä niiden ylitse.

Olkoon loppuvuosi yhtä perjantaita, alkavan viikonlopun ja levon sekä palautumisen aikaa.

Jotta en unohtaisi

kirjoitan ylös
paperille
ajatukset
mieleni muistiin
listoja kalenteriin

kirjoitan

tatuoin iholleni symbolit

jätän jälkeeni maailmaan
merkkijonojen historian.

******************************
Runotorstai.

Hesarissa (kin)

Niinpä.

The Memory of Trees

Mieleni maisemia, sieluni syvyyksiä, sydämeni sykkeitä, alkujuurilla.

Laskettuna aikana

Pilvenhattaran reunalla
sinut näen
leikkimässä Titin kanssa
naurat ja jokellat
hymyilet ruskeiden silmiesi kyllyydestä.

Olet sydämessäni aina
vaikka emme ikinä ehtineet halaukseen saakka.
Olet Maailman Rakkain Lapsi.

Pohjaa vailla

Hetken aikaa jo aavisteltiin ja innostuttiin
että nyt onnistui
nyt meni kaikki nappiin.

Olo on niin ohut.
Venytetty, kiristetty.
Kuin hento siima ilmassa leijumassa,
etsien kiinnekohtaa.
Joustonvara lopussa.

Halkean.

Aikaa laskiessa

Tää tahtois että

• joulupukki olisi laittanut jo apulaisensa ikkunoiden taakse kurkkimaan
• ulkona olisi lunta ja sisällä lämmintä
• ravintolassa syöminen ei aina aiheuttaisi ähkyä oloa
• televisio-ohjelmissa olisi enemmän (jotain?) järkeä
• joku tulisi tekemään kaikki läksyt ja vielä tenttisikin kurssit alta pois
• vuorokaudessa olisi enemmän tunteja ja että niitä voisi käyttää vaan kivoihin asioihin
• innostuisi uudelleen harrastamaan ruuanlaittoa ja villasukkien tekoa
• sikainfluenssahöpötys loppuisi
• kaikki kikat ja konstit edesauttaisivat asiaa
• selviäisi töiden puolesta ensi viikon loppuun
• saisi ylipuhuttua puolison lähtemään pitkälle viikonloppumatkalle Prahaan
• päiväkirjalla olisi enemmän käyttöä
• tulevana viikonloppuna voisi hyvällä omallatunnolla viettää vuosipäivää eikä surra koulusta poisoloa

• selviäisi The Päivästä itkemättä.

Kasvun paikalla

Sielun herkässä tilassa jaksan,
kun voimani johdatan yhteen.
Löydän vahvuuden heikkouden kautta,
murtumat lujitan toisiinsa kiinni,
tuen vahvuuksillani rungon
ja niputan kokemani, oppimani, kuin lyhteen.

Ja uljaasti, ylpeänä elän
kohtaan haasteen toiseensa jälkeen.
Vähän taivun, ehkä vaivun,
mutta nousen sieltä sisulla ylämäkeen.
Yli myrskyn käy toivon lautta.

Ja sen kaiken koettelevan kanssa
elän elämääni eteenpäin.
Heijaan tuulen mukana ja vastaan,
lumen painaessa piiloudun turvaan,
uusiudun paljastumisten kautta.

Otan ajasta ja elämästä kopin,
hyppään kyytiin ja heittäydyn mukaan,
ulotan juureni syvälle multaan.

Kiertymällä vahvistun.

*********************************
Runotorstai.

This week...

... I´ve been mostly
- sitting at the office
- explaining things on behalf of the whole company
- speaking english
- speaking it a bit more
- asking, comforting, giving support
- giving orders to others
- speaking english again
- being nervous, stressed, for sometime having a total panic
- having 10-14 hour work days
- eating and feeling badly, almost the same as Jesse has



Next week?

Next week I´m preparing to do it all over again for a second audit.

Lapsuuden idoli

Ihana uni on sellainen jossa
ruukussa kasvaa luita,
makeita häränhäntiä
ja koiranherkkuja muita.


Ihana uni on sellainen jossa
taikakynän saisin.
Silläpä maailman kauneimman runon
heti kirjottaisin.

- Elina Karjalainen -


**************************

Voisi olla aika haalia lapsuudenkodista kaikki Uppo-Nalle -kirjat omaan kotiin talteen. Lukea tarinat läpi ja ihastua uudelleen. Osaan vieläkin suurimman osan runoista ulkoa <3

Hetki

Lumi valaisi maailman. Se sai askeleet luisumaan ja varpaat kalskahtamaan kylmiltä, nenän punaiseksi ja pipon päähän. Työpäivän jälkeen, bussipysäkillä seistessä, horkan ja vapinan puolivälissä, tuntui hyvältä hengittää ilmaa, joka on raikasta, keveää, raakaa ja samalla kaiken puhdistavaa.

Kotona, saunan jälkeen, iho vielä kuumottaen ja kylmät hiukset oloa viilentäen, kaipaan jo peiton alle lämpimään. Kulmahuoneistossa kun on aina viileää.

Haaveilen lumiukoista.

Koiruuksia

Hipsun, hapsun, harmaja hassu
karvainen korva ja pehmeä tassu,
viuhkaisun takana vikkelä häntä
nenänpää tarkkana, kun kuono ei ole läntä.

Huomattu on joka pihvi ja pulla
kuonon jälkiä siellä ja tuolla,
kokkia seuraa niinkuin hai laivaa


mitään ei tipu, mikä niitä vaivaa
vaikka istun ja passaan ja tassua annan
korteni kokkaukseen taatusti annan!

Kun vatsa on täysi ja lautanen nuoltu
on karvatin onni suurimmilleen tuotu,
oman peiton alle se pesänsä raivaa
ja suloiseen uneen tuhistellen kaivaa.

Onni on pieniä asioita,
halauksia ja hyviä murkinoita,
oravanjahtia metsälenkillä
rapsutuksia, hellyyden hetkiä.

Oi koiranelämää!