perjantaina, marraskuuta 27

It´s Friday

Perjantai. Vihdoin ja viimein perjantai!

Takana on hirmuinen viikko. Totaalinen itsensälikoonlaittamisen kokemus, mistä selvittiin hengissä, paremmin kuin odotin ja lisäksi sain kiitoksia ja kehuja tahoilta, joilta sitä salaa toivoin mutta en oikeastaan uskaltanut edes ajatella olevan mahdollista.

Takana ovat hirmuiset pari kuukautta. Nyt se todella huomaa. Olen väsynyt ja nukkumisongelmat ovat alkaneet muodostua jokaöisiksi. Alkuviikon rutistuksen myötä flunssa iski päälle, puhtaasta stressistä. Silti olen sitkeästi ollut töissä, osallistunut koulutukseen ja nyt, perjantai-iltana seitsemän aikaan, olen kotona kynttilöiden ja lasillisen punaviiniä kanssa. Ihan kohta saan puolisonkin kotiin ja kainaloon <3

Koulu on jäänyt sivuun ja siellä se nyt saa hetken pysyä. Töissä aikataulu hiukan helpottaa, kun suurimmat tulipalot on saatu sammutettua. Loput kytemiset tamppaan muutamien seuraavien kuukausien aikana sammuksiin. Siitä selviän leikiten, kun tähänkin asti selvisin.

Klinikalle on tänään, vihdosta viimein, uskallettu soittaa. Kerrankin sain ensimmäisellä kerralla hoitajan kiinni ja kerrankin hän oli ystävällinen ja halukas keskustelemaan. Olen lykännyt ja lykännyt soittoa, sillä tunteet ovat heilahdelleet laidasta toiseen ja päätöksen tekeminen on ollut vaikeaa. Se on tehnyt niin kovin kipeää. Tänään kuitenkin, soitin ja päätin että kysyn ja teen päätöksen tunteeni, sydämeni ja vaistoni perusteella.

Ja hyvinhän se meni. Olo on nyt kevyempi, helpottuneempi, vapautuneempi ja jotenkin, kasvoilla on hymyä enemmän kuin aiemmin. Hengittäminen on helpompaa. Meillä otetaan nyt erätauko aikatauluista, lääkkeistä, mittaamisista ja ajoittamisista ja palataan hoitojen pariin joskus loppukeväästä, jos siltä vielä silloinkaan tuntuu.

Kaksistaan suunnitellaan karkaamista jouluksi erämökkiin Lappiin kynttilävalon ja puukamiinan lämpöön. Toisena vaihtoehtona on reissu johonkin Euroopan kaupunkiin, jossa ei olla vielä käyty. Hiljennetään vauhtia, keskitytään toisiimme ja kivoihin asioihin, ollaan lähellä ja läsnä, hiljaa, vaatimattomasti ja täysillä. Antaa isojen asioiden hetken olla sivussa pienten jyrätessä niiden ylitse.

Olkoon loppuvuosi yhtä perjantaita, alkavan viikonlopun ja levon sekä palautumisen aikaa.

4 kommenttia:

Katjusha kirjoitti...

Ihanuutta. Sait mut HYMYILEMÄÄÄÄÄÄÄÄN! JEee, rakkautta ja lämpöä, kaikkea, mahtavuutta!

HopeinenSimpukka kirjoitti...

Se on iso askel se soitto...Hienoa, että tunteet on hyvät puhelun jäljiltä! =)
Oikein ihanaa perjantai-iltaa ja viikonloppua. Toivotaan, että perjantaita tulee lisää.

Poplar kirjoitti...

Katjushalle ja HopeiselleSimpukalle,
toivotaan että Perjantaita tulee lisää :) Halaus kummallekin, olette mielessä!

Mafalda kirjoitti...

Onnittelut päätöksestä!

Joulusuunnitelmatkin kuulostavat oikein ihanilta, ei muuta kuin päätöksen tekoon siinäkin :)