Lumi valaisi maailman. Se sai askeleet luisumaan ja varpaat kalskahtamaan kylmiltä, nenän punaiseksi ja pipon päähän. Työpäivän jälkeen, bussipysäkillä seistessä, horkan ja vapinan puolivälissä, tuntui hyvältä hengittää ilmaa, joka on raikasta, keveää, raakaa ja samalla kaiken puhdistavaa.
Kotona, saunan jälkeen, iho vielä kuumottaen ja kylmät hiukset oloa viilentäen, kaipaan jo peiton alle lämpimään. Kulmahuoneistossa kun on aina viileää.
Haaveilen lumiukoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti