Kävelin kristallipuiden katveessa.
Hengitin raastavaa ilmaa.
Jäädytin silmäripset, varpaita pakotti,
sydämeni hakkasi villinä,
riemusta,
siitä ajatuksesta ja oivalluksesta
että äärimmilleen vietynä
tottumattomana
valmistautumattomana
yllättäen
kaikki onkin niin kaunista.
Eikä minun ole yhtään kylmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti