torstaina, joulukuuta 17

Tekemistä

Päivät menevät NIIN hitaasti. Tuntuu äärimmäisen kivalta olla malttamaton, tuskissaan, mietteliäs ja innokas. Mielessäni olen jo muualla, ollut jo tovin, ja väkisinpakotus arkeen, työhön ja tekemiseen tuntuu niin rautakangen taivuttamiselta. Lasken päiviä ja mietin tunteja, suunnittelen pakkauslistaa ja pohdin, mitä pitää ostaa.

Joka päivä keskustassa kulkiessani hykertelen itsekseni siitä hyvänolontunteesta, että ei tarvitse juosta kaupoilla eikä tarvitse stressata niitä kymmeniä asioita, mitä pitäisi tehdä. Että tulee erilainen joulu.

Nyt on hankittu toppatakki ja lämpimät karvasaappaat. Puolisolle ostin joululahjaksi toppahousut. Alkuviikosta sain puhuttua hänet kaupoille ja kengät on hankittu. Se on saavutus, josta täytyy muistaa kiittää vielä pitkään :) Autoa on huollettu ja vielä huolletaan, jotta pitkä ajomatka pohjoiseen olisi turvallinen ja lämmin. Lähimmästä kaupungista sitten ostetaan jouluruuat; sen verran että ei tule nälkä ja että mökissä tarkenee kovilla paukkupakkasilla useammankin päivän.

Kotona on ihan samannäköistä kuin ennenkin. En ole laittanut jouluvaloja enkä hanki kuusta. Muutamat koristeetkin ovat ja pysyvät laatikossa. Jokavuotinen tekeminen laatikoiden, piparitaikinan, paistin, sinapin, limppujen, rosollin, lipeäkalan ja torttujen kanssa jää nyt kokonaan.

Eikä se harmita yhtään. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Samoin kuin ei voisi vähempää kiinnostaa vanhempien ja sukulaisten tapaaminen, joka olisi ollut ohjelmassa useiden päivien ajan.

Hiukan etukäteen mietityttää oma jaksaminen ja mieliala... viime joulu epäonnistuneen koeputkihoidon jälkeen oli jotakin ihan kamalaa. Tämänkin joulun piti olla ihan erilainen kuin mitä se nyt tulee olemaan; meillä olisi vajaan kuukauden ikäinen vauva sylissä nyt, jos asiat olisivat menneet toisin. Pitkälle venähtänyt kierto ja toivo paremmasta joulusta päättyi eilen uuden kierron alkaessa, joten edessä on ajankohta, jonka ylipääsemiseen tarvitaan läheisyyttä ja lepoa. En tiedä, onko meillä ikinä sellaista joulua, kuin mitä toivoisin....

Siltikin, väsymyksestä, huonosta nukkumisesta, stressistä ja kivun kanssa elämisestä ja surusta huolimatta, odotan malttamattomana sitä, että pääsen hankien keskelle eroon ihan kaikesta arjesta. Reilun viikon loma nimittäin venähti tänään kahteen ja puoleen viikkoon; esimieheni tajusi ja ymmärsi, ja voin ottaa tehtyjä tunteja takaisin. Hissukassa ja kiltissä esimiehessä on hyvätkin puolensa olemassa :)

Olisipa jo ja pääsisipä nyt, viisi päivää pitää vielä jaksaa, kolme päivää töitä :)

4 kommenttia:

Puuhanurkka kirjoitti...

Oikein mukavaa ja rauhallista joulua teille molemmille!! Nauttikaa toisistanne ja hiljaisuudesta!!

Ja ihan oikeasti, kyllä teilläkin vielä voi olla erilainen joulu... joulu lapsen kanssa. Meillä ei myöskään vietetty viime vuonna joulua. Käperryttiin aatoksi yhdessä kotiin, ilman mitään joulun tunnusmerkkejä, koska tuli se nega IVF:stä.

No, sittenhän tuo negatiivinen tulos muuttuikin yllättäen plussaksi ja tänä vuonna joulua vietetään "joulun ihmeen" kanssa ;D

Eli jos se aurinko paistoi meidänkin pölyiseen risukasaan, kyllä teilläkin on vielä rutkasti toivoa!!

Ensi vuonna kaikki voi olla toisin.

HopeinenSimpukka kirjoitti...

Sie kuulostat siltä, että tiät mitä haluat tältä joululta, kun asiat ovat miten ovat.
Meitä on monta kenen joulu ei ole sitä mitä on joskus toivonut...Silti mie toivon, että joulut olisivat lämpöisiä ja voimia antavia.

Hopusti nuot päivät mennee ja pääset lomale! =)

Poplar kirjoitti...

Puuhanurkka, toivotaan että meilläkin on joskus vielä erilainen joulu. Viime joulu on jotenkin syöpynyt mieleeni niin kovin; sinä, minä ja Rusakko oltiin samassa tilanteessa koeputkien suhteen ja tunteita elettiin laidasta laitaan. Nyt olisi uuden koeputkihoidon lääkitykset rajuimmillaan päällä jos oltaisiin tammikuun yritykseen lähdetty mukaan. Joulu ei ole tälle paras ajankohta, siihen liittyy suuri henkinen stressi ja tunnelataus, jota nyt on tarkoitus purkaa pois. En haluaisi, että jouluun ja tähän ajankohtaan jäisi tunnetraumoja.

Kiitos sanoistasi, tuli kyyneleet silmänurkkaan. Muistelin tuota sinun jouluasi ja hurjaa se silloin vuosi takaperin oli, miten ihana yllätys se olikaan!!!!

Simpukka, meitä on monta. Toivon niin kovin että kaikkien joulu olisi hyvä ja perhe tuntuisi ehjältä ja riittävältä ilman sitä kauan kaivattua lisääkin.

Kolme päivää vielä, en jaksaisi yhtään, olen äärettömän ärtynyt. Mutta ehkä tämä tästä, päivä kerrallaan.

Raikuli kirjoitti...

En muista olenko jättänyt tänne merkkiä. Hoksasin että olit käynyt mun blogissa ja löysin sitten itsekin tien tänne.

Ihan mielettömän kaunis ja lohtuisa blogi sinulla, kuin taideteos. Saan ajatuksistasi paljon pureksittavaa itsellenikin.

Voimia loman odotteluun ja rauhallista ja lämpöisää joulua sulle.