sunnuntaina, joulukuuta 13

Voimaantumista luopumisesta

Olen viime aikoina miettinyt paljon luovuttamista. Äkkiseltään ja ensimmäisellä mielleyhtymällä sana luovuttaminen herättää mieleen yhteyden heikkouteen, pelkuruuteen, vetäytymiseen ja surkeaan oloon. Jos minä luovutan, olen epäonnistunut. En ole pystynyt viemään aloittamaani asiaa loppuun saakka. Tai vieläkin pahempaa, en usko niihin asioihin, mitä lähdin tekemään. Ehkä olen tuuliviiri, ehkä puhun ja lupaan enemmän kuin mihin oikeasti kykenen, uskon ja edes haluan yltää. Ehkä vaadin toisilta liikaa enkä pysty olemaan edes esimerkkinä muille, jos luovutan.

Kun googletan sanan luovuttaa, vastaa wikipedia siihen määrittelemällä sen
1. antaa jotakin jonkun hallintaan
2. antaa periksi

Sanalle luopua löytyy jo enemmän, englanninkielen kautta.
1. to abandon, relinguish -> hylätä, jättää heitteille, alistua, väistyä
2. to abdicate -> luopua vallasta/kruunusta
3. to despair of -> luopua toivosta jonkun suhteen

Mielessä pyörii vahvasti kirjakaupan pokkarihyllyssä nähdyn kirjan nimi: Saat sen mistä luovut.

Olen tilassa ja tilanteessa, jossa on tehtävä ratkaisuja. Isoja sellaisia.

Olen jo päättänyt ottaa taukoa hoitojen suhteen, koska henkisesti en niitä juuri nyt jaksa. Tämän asian suhteen ei kyseessä ole periksiantaminen, kaikista vähiten sitä. Enemmänkin painottaisin tulkintaa käsitteelle väistyminen. Väistyminen tarkoittaa tilan antamista muille ja itselle, jonon hännille jäämistä ja tietoisuutta siitä, että kukaan ei hengitä niskassa vaan saan edetä tielläni juuri sitä nopeutta ja siihen suuntaan mihin haluan.

Olen kuluvan syksyn aikana käynyt kamppailua oman syyllisyyteni kanssa liittyen opiskeluihin. Olin jo melkein luovuttanut ja päättänyt laittaa hanskat tiskiin. Kaikki muut asiat tuntuivat menevän opintojen ohitse ja muiden suoraan tai välillisesti viestimä mantra töiden ja opintojen yhteensovittamisen mahdottomuudesta oli minuun jo alkanut juurtua. Nyt, muusta elämästä hetken taukoa ottaneena ja opintoihin keskittyneenä, muiden opiskelukavereiden kanssa asiasta keskustelleena, en aio tästä asiasta luopua. Olen lähtenyt rakentamaan itselleni tulevaisuutta ja opinnot sekä valmistuminen, vaikka kuinka kaukana se olisikin, on minulle oma henkilökohtainen toivonpilkahdus. Se on minun omaa aikaani, ihan oma juttu, mikä sisältää toivon mielenkiintoisesta työstä ja siitä että pääsisin tekemään asioita, joiden kautta voin oikeasti vaikuttaa ympäröivään maailmaan ja sen selviytymiseen.



Olen päättänyt kuluvan syksyn ja erityisesti viime viikkojen tapahtumien kautta sen, että nyt on opeteltava sanomaan ei ja pitämään puolensa. Nyt puhun enimmäkseen työasioista. Työmäärän vyöryminen ei lopu vaan se on kuin lumipallo, joka pyörimisen aloitettuaan kasvaa ja kasvaa kokoa lisää. Aion puhua suoraan ja antaa palautetta ja hokea muille ääneen omaa suoriutumattomuuttani silläkin uhalla, että romahdan uudelleen tai että saan potkut. Silläkin uhalla, että jätän työnantajani "heitteille", kuten itse asian koen. Olen jo luopunut toivosta sen suhteen, että esimieheni järjestelisi asiat kuntoon, tai että hän jollain tapaa konkreettisesti reagoisi pyyntöihini. Kovempia konsteja tarvitaan, joten aion luopua omista sisäisistä tavoitteistani ja loppumattomasta kunnianhimostani, joka ajaa minut tässä tilanteessa pian loppuun. Luovun liiasta yrittämisestä ja opettelen tunnistamaan normaalin tekemisen määrän, normaalin vaativuuden mittarit, saada normaalin työn ja sitä kautta normaalin elämän. Jos se tarkoittaa sitä, että osa asioista minulta otetaan pois, aion niistä silloin luopua. Aion luovuttaa työtilanteen hallinnan takaisin sinne, missä sen pitäisi ollakin. En halua menettää voimiani, jaksamistani ja mielenterveyttäni yhden pahaisen firman takia.

Enne kaikkea aion luopua sanoista täytyy, pitää, on pakko. Niiden tilalle alan viljelemään sanoja haluan, tahdon, pidän, vaadin sekä sen vaikean ja mahdottomalta tuntuvan sanan ei.

Nyt on hiottu taistelusuunnitelmaa opintojen eteenpäin viemiselle ja kalenterista on työjutut raivattu tuntien tilalta pois. Tekemättä jääneet tentit on aikataulutettu keväälle, keskelle työviikkoa ja työpäivää. Huomenna aloitan oman uuden toimintani töissä ja pidän puoleni jatkossa paremmin. Olen yhtä ehdoton kuin minua kohtaan ollaan. Unohdan jouluhössötyksen, ruuanlaiton stressin ja lahjojen hankinnan; luovun siitä kaikesta ja menen hankien keskelle valmisruokalaatikoiden ja rakkaani kanssa muutaman kynttilän valoon. Jos kuusta tulee ikävä, niitä löytyy pihapiiristä kymmeniä. Luovun joulusta saadakseni sen eheämpänä takaisin. En jaksa yhtään stressata siitä.

Toivon, että saan sen, mistä luovun. Aion ainakin yrittää niin pitkälle ja niin kauan kuin vain jaksan, en halua sen suhteen luovuttaa. Suuntaan kunnianhimoni uusiin suuntiin. Virheelliset ajatukset ja toimintatavat haihduttamalla saa imettyä tilalle uusia ja parempia, sulkemalla ovia avautuu uusia. Niinhän kaikki kasvitkin toimivat varmistaakseen veden ja ravinteiden saannin; sääntelemällä huokosiaan ja haihdutuksen määrää saa kasvien sisäinen koheesiovoima tilaa uudelle vedelle ja ravinteille. Ilman haihtumista ja haihduttamista ei uudelle ole sijaa eikä elämä jatku.



Saa sen, mistä luopuu.

5 kommenttia:

Katjusha kirjoitti...

Kauniisti kirjoitettu. Täällä istuu eräs, joka on luovuttanut jo töiden suhteen tälle vuodelle ja saanut mieletöntä rauhaa. Onnea on siis se, että tekee sellaista duunia, että voi ottaa kuukauden lomaa, jos siltä tuntuu. Vieläkö sitten niihin työkuukausiin voisi lisätä tällaisen rauhan tunteen, niin sepä olisi jo jotakin.

Torstai kirjoitti...

äärimmäisen mielenkiinosesti ja aika monipuolisesti pohdittu samaa asiaa mitä aika ajoin tulee itse mietittyä.

en käsitä sanaa luovuttaa lainkaan ollenkaan negatiivisessa mielessä.
yleensä silloin kykenee päästämään irti jostain elämää haittavasta tekijästä.
toisaalta saattaa välillä luopua hyvästäkin.

tää on ,joo en nyt saa ajatusta kulkeen, mut hienosti kirjotat niinkun aina :)

Poplar kirjoitti...

Aamun ajatus tälle päivälle Positiivareilta:

Elämä on tulvillaan kaikkea uutta.
On kuitenkin tarpeen tyhjentää vanha pois
tehdäkseen tilaa uudelle.

-Eileen Caddy

Samoissa teemoissa ja ajatuksissa ollaan yleisestikin... Nouseekohan tämä esille jotenkin vuoden vaihtuessa, kun luovutaan vanhasta ja vastaanotetaan uusi?

Kiitos Katjusha ja Torstai kommenteistanne! Helpottaa oloa, kun tietää, etten ainoana mieti näitä. Voimia omissa luovutuksissanne :)

Caudensia kirjoitti...

Olen ihastunut siihen ajatukseen, että ihminen sallii itselleen aikaa ja rauhaa. Poplar, mietintäsi sanan "luovuttaminen" ympärillä yhdisti ajatuksia minunkin päässäni ja sain rauhan erään mieltä painavan asian suhteen. Kiitos! Toivon sinulle erittäin lämminhenkistä lomaa lapissa. Sallikaamme itsellemme aikaa, rauhaa ja itsekkyyttä.

Poplar kirjoitti...

Caudensia, hyvä että sait asian ratkaistua! Pieniä, suuria ajatuksia liikkuu monen mielessä... miten isoja iloja niistä voi löytääkään!