sunnuntaina, marraskuuta 1

Koiruuksia

Hipsun, hapsun, harmaja hassu
karvainen korva ja pehmeä tassu,
viuhkaisun takana vikkelä häntä
nenänpää tarkkana, kun kuono ei ole läntä.

Huomattu on joka pihvi ja pulla
kuonon jälkiä siellä ja tuolla,
kokkia seuraa niinkuin hai laivaa


mitään ei tipu, mikä niitä vaivaa
vaikka istun ja passaan ja tassua annan
korteni kokkaukseen taatusti annan!


Kun vatsa on täysi ja lautanen nuoltu
on karvatin onni suurimmilleen tuotu,
oman peiton alle se pesänsä raivaa
ja suloiseen uneen tuhistellen kaivaa.

Onni on pieniä asioita,
halauksia ja hyviä murkinoita,
oravanjahtia metsälenkillä
rapsutuksia, hellyyden hetkiä.

Oi koiranelämää!


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Höppänä rakas karvakuono. Onneksi sulla on sun miekkoset, muista se!! Lav U, -L

Poplar kirjoitti...

Muistan, muistan :)