Niillä nyt mennään. Pakko on koittaa rauhoittua ja rentoutua. Saada itselle hyvä mieli, pystyä nukahtamaan levollisena ja olla normaali.
Sillä työt jatkuvat ja haasteita on tiedossa. Suuresti pelkäämieni potkujen sijaan sainkin ylennyksen ja oman osaston johdettavaksi... Asiaa on nyt viikonlopun yli sulateltu ja edessä on hurja liikkeellelähtö töiden tekemisen suhteen. Mielessä pyörii miljoona asiaa ja yhtäkkiä kaikki on ihan sekaisin, vaikka periaatteessa perustyö ja tekeminen ei muutu. Ihmiset, roolit, vastuut ja tavoitteet ovat erit. Hurja kasvun ja näytön paikka. Mitenkähän ylikiltti suorittaja tästä selviytyy?
Lauantaisella sienireissulla oli rauhoittava vaikutus. Miten pitkä aika onkaan kulunut siitä, kun olen tuoksutellut suopursun huumaavaa tuoksua auringonpaisteen alla kirkasta suolammen pintaa tuijotellen? Ja syönyt eväitä jäkälikössä kädet mustikasta sinisenä? Tätä ehdottomasti lisää, vaikka vieläkin on takapuoli ja reidet tuntien pyllistelystä kipeät :)
Nyt on menossa tiistai ja olen ihan lopussa tälle viikolle. Ajattelen liikaa, huolehdin töissä kaikkea mahdollista, mietin tulevaa kouluviikonloppua ja olen hämmentynyt eilisestä klinikkakäynnistä. Siskon vierailu tänään nosti tunteet pintaan; huomasin esittäväni urheaa jostain kumman syystä. Ylikierroksilla olo purkautui itkuun.
Enkä edes tiedä mitä itken. Kaikkea mahdollista; iloa ja surua. Uupumista kivun kanssa elämiseen olkapään vaivan taas pahetessa, pettymystä peruttuun inssiin ja verikokeiden tuloksiin, jännityksen laukeamista ja uudelleen kasautumista työasioiden vuoksi. Elämää ja sen elämättömyyttä. Juoksupyörässä olemista, liian monen asian kanssa selviämistä, siltikin jotain lisää kaivaten.
Kun tästä viikosta selviän lauantain koulupäivän jälkeen, sunnuntain vain olen.
3 kommenttia:
Moikka! Olen käynyt täällä monta kertaa mutta koskaan en ole rohjennut kommentoida. Tämä puuteema luo niin maagisen tunnelman, ettei tämä ole mikään "blogi". Mieluummin raapustaisin kaarnaan jotain ja antaisin sen viestin kuin naputtelisin koneella tähän valkoiseen laatikkoon... Outo tunne!
Olen lukenut miltei koko blogisi aikoinani, mutta silti edelleen vaan selailen. Mistä keksit tämän puuteeman?
Ja oikein paljon onnea tainten luontiin! Vai taimien luomiseen? Nyt jäi tämä kieli-ihminen taas päälle... =)
:) Kiitos Purkkihiiri kommentistasi :)Kiva kun rohkenit kommentoida! Aika vähän kommentteja tänne tulee, johtuisikohan sitten tuosta "maagisuudesta". Kommentoi vaan jatkossakin lisää, tuo kaarnaposti kuulostaa ihanalta! Itselleni lähinnä kirjoitan, mutta viime aikoina on tullut pidettyä yllä ihan tuota vertaistukeakin osittain myös blogin kautta foorumeiden lisäksi.
Tarkoituksena ei ole ollut luoda mitään erityistä. Puut on mun juttu. Ne ovat aina olleet. Lapsuus on tullut vietettyä luonnossa, koulutukseltani olen metsätalousinsinööri ja nyt kun ihan eri alalla olen töissä, kaipuu luontoon ja puiden pariin on suuri. Koitan sitä muilla konstein vaalia. Metsä on henkinen paikka, jossa on oman kullan kainalon jälkeen maailman paras paikka olla. Puiden lapsi tarkoittaa siis minua ja siitä aiheesta ovat syntyneet nuo blogin tunnisteetkin, samoin kuin nimimerkki; Poplar tarkoittaa poppelia.
Ja niin on taas tullut kynnettyä, äestettyä, raivattua ja lannoitettua maaperää uusien taimien tulla, osuisipa vaan olosuhteet ja onni yksiin!
Voi olla että tämä maaginen tunnelma vaikuttaa kommentointiin!
Mun piti jo googlettaa se poplar ja poppelihan se. Ja oot oikeessa: metsä on paras paikka rauhoittua! Ja muutenkin kuljeskella.
Jännä ammatti sinulla!
Lähetä kommentti