tiistaina, syyskuuta 1

Syyskuu

Olen elänyt syksyn hengessä jo hetken; nauttinut pihlajanmarjojen syvenevästä väristä ja seurannut koivujen kellertymistä. Pimenevät illat saavat olon helpottumaan, tuntuu että unikin tulee helpommin. On aika alkaa tekemään villasukkia ja polttamaan kynttilöitä. Syksy, minun vuodenaikani.

Olen aloittanut opiskelun ja ensimmäinen tehtäväkin on jo työn alla. Lähipäivien sovittaminen työn kanssa tuntuu entistä enemmän haasteelta, kun kursseja on viime vuotta selvästi enemmän, mutta aion ottaa tästä haasteesta kaiken irti. Tänään sain nimittäin tiedon siitä, että saan jatkaa töitä ja vieläpä ihan upouudessa ja haasteellisessa tehtävässä. Tulevan kiireen, stressin ja ahdistuksen keskellä koitan muistaa tämän hetken.

Ja kuten ennenkin, tänäkin syksynä on monta rautaa tulessa. Toinen kierros hoitojen suhteen on myös aloitettu. Nyt popsitaan violetteja pillereitä ja ensi viikolla mennään toivottavasti inssiin.

Olen tästä kaikesta varovaisen innoissani. Niin väsynyt ja turhautunut olen ollut kesääni ja omaan mielialaani, surun keskellä elämiseen ja sumussa olemiseen. Samalla hermoilen ja pelkään montaa tulevaa asiaa; onnistumisia ja epäonnistumisia, omaa jaksamista, kipua ja kivuttomuutta, unen määrää. Ennaltaehkäisevänä lääkkeenä olenkin päättänyt käyttää halauksia ja suukkoja, metsän tuoksua ja sienipastaa, kynttilöitä, kirjoja ja kainaloon käpertymistä. Kaikki kun on nyt kuitenkin hyvin.

2 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Ennaltaehkäisevät lääkkeet kuulostavat hyviltä. =)
SyysIloa!

Lumituuli kirjoitti...

Toivottavasti tienne löytävät inssiin asti! Tsemppiä! :)