tiistaina, elokuuta 11

Uuden kierroksen alussa

Viimeisenä sairasloman päivänä heräsin kännykkään tuleviin viesteihin. Ystävä oli kirjoittanut runon, anoppi muisti virtuaalikukilla, isä lähetti halauksen. Postimies kantoi äidiltä onnittelukortin luettavaksi. Mies tuli lounasaikaan käymään kotona; juuri siihen kellonaikaan, kun olen syntynyt. Hän halusi olla ensimmäinen muistaja heti uuden ikävuoden alkaessa.

Tänään on minun syntymäpäiväni.

Kolmekymmentäkaksi vuotta tuntuu jo aika paljolta. Viimeiset kymmenen vuotta ovat menneet kuin siivillä enkä edes muista, mitä silloin mahdoin ajatella itseni olevan tai tekevän tämän ikäisenä. Olin opiskelemassa ja juuri sairastunut vakavaan masennukseen; elämällä ei ollut näkymää kovin pitkälle eteenpäin juuri silloin. Nyt opiskelen jälleen, olen toipunut pahimmasta kriisistäni ja opettelen elämään uusien kanssa. Olen eronnut ja uudessa parisuhteessa kihloissa. Asun eri kaupungissa ja olen töissä. Aikoinaan juuri hankittu pentukoira täytti toukokuussa kymmenen vuotta ja porskuttaa kanssani vielä pitkään eteenpäinkin.

Kokemuksia, muistoja, toipumisia, surua, muutosta.

Kymmenen vuoden päästä minulla toivottavasti on hyvä työ ja oma perhe. Haluan olla onnellinen ja terve. Sen kummempia suunnitelmia en lähde rakentamaan.

Tämä päivä voisi olla hyvä syy uudelle startille ja asennoitumisen muutokselle; työssä, hoidoissa, opiskelussa ja omasta itsestään huolehtimisessa. Jospa tulevan vuoden aikana saisin tsempattua enemmän, kasvettua taas hitusen ja tulisin hiukan iloisemmaksi.

Elämä on nyt.

2 kommenttia:

Rasavillirusakko kirjoitti...

Suuren suuret synttärionnittelut!!!

32 on oikein hyvä ikä :)

Poplar kirjoitti...

Kiitos Rusakko, niinhän se on :)

Luku maistuu suussa jotenkin vakavammalle kuin tuo, mutta niin sitä vaan tarvii porskuttaa eteenpäin. Ehkä nyt vaan on mietteet niin vakavat muutenkin... Tämä on kuitenkin ihan sopiva ikä elää ja olla, takaisin parikymppisen maailmaan en tahtoisi mennä.