keskiviikkona, joulukuuta 24

Aatto

Kahden päivän tehotekemisen aikana päätin, että kaikki jouluhommat on tehty valmiiksi ennen kuin aatto tulee. Tänään onkin ollut kaamea päivä. Liikaa tekemistä ja ihmisten luona käyntiä. Heti aamusta mietin, että mitä järkeä kaikessa hössöttämisessä oikein on... vaikka meillä hössötetään vielä vähän! Nyt, istahdin sängylle koneen ääreen, juuri puhtaasta saunasta puhtaaksi tulleena ja kaikki hommat tehtynä. Avatessani koneen kello siirtyi aatonaatosta aattoon. Ehdin ajoissa!

Tänään herätään katsomaan Lumiukko ja keittämään aamukahvit. Anoppi käy pyörähtämässä pukinkonttiasioilla ja sitten matkataan omien vanhempieni luokse syömään. Paikalla on sisko ja siskon avopuoliso, isoveli, äiti ja isä.

Juuri nyt en jaksaisi heitä yhtään, en tippaakaan. Ahdistaa, itkettää, tuntuu että painostetaan, vaaditaan, kysellään, voivotellaan ja puhutaan pyöreitä. Sama ahdistus ja mieliharmi valtaa taas mielen, kuten aina kun vanhempien luo täytyy mennä kylään.
Tänä vuonna se on kahta kauheampaa, sillä tiedän, että testistä ja raskaudesta halutaan puhua ja kysellä ja tietää. Minä en halua; puhua, vastailla ja kertoa. Minä haluan tietää, mutta haluan tietää sen yksin ilman hössötystä.

Joten, syömisten jälkeen palamme kaksin takaisin omaan kotiin joulusaunaan ja testi tehdään illalla. Oikeastaan voisin tehdä sen jo nyt, sillä tiedän, mitä se tulee näyttämään. Kilttinä ja tunnollisena tyttönä koen kuitenkin velvollisuudekseni olla pilaamatta toisten joulua. Pilallehan se menee kuitenkin, mutta parempi niin, etten ole siinä tilanteessa henkilökohtaisesti paikalla. En vaan jaksa ja halua kertoa asiaa niin.

Ristiriitainen olo, väsynyt, kipeä, pettynyt. Pitkin päivää olen saanut itku- ja ahdistuskohtauksia, jotka olen nujertanut siivoamalla hiukan enemmän ja vaivaamalla taikinaa tovin kauemmin. Järjestelemällä, paketoimalla, käymällä kaupassa. Nyt, kun kaikki on tehty, ei jää mitään muuta ajateltavaksi.

Aatto. 24 tunnin päästä on siitä jo selvitty, toivon niin.

9 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Onnea testin tekoon!!!!!

Puuhanurkka kirjoitti...

Onnea haluan minäkin toivotella! Ja mukavaa joulua kaikesta hössöttämisestä ja väsymyksestä huolimatta.

Olen samaa mieltä tuosta hössöttämisestä ja tuskasta, jos tarvitsisi mennä vanhemmille kylään... Siksi vietämmekin joulun ihan kahdestaan Armaan kanssa.

Toivottelen edes pikku hippusta mukavaa tunnetta jouluaattona, oli testin tulos mikä tahansa! Nauttikaa yhteisestä illasta, vaikka päivä olisikin vain velvollisuuksia täynnä!

Anonyymi kirjoitti...

Minä täällä kuikuilen, että onko testi tehty...? Toivottavasti saitte sen parhaimman lahjan!

Taru kirjoitti...

Noh noh???????

Poplar kirjoitti...

Nyt on tarkoituksella pidetty taukoa maailmasta, nettisellaisestakin. Testi näytti miinusta eikä kontrolliviivaa tullut esiin, joten aukioleva apteekin metsästämisen ja uuden testin jälkeen miinus ilmestyi uudelleen. Eilen aamulla vielä koitettiin kolmannen kerran ja uskottava se on. Ei onnannut tällä kertaa.

Vähän hämmentynyt olo. Vuoto alkoi jo maanantaina vaikka lääkitys on ollut päällä koko ajan. Liekö sitten keskenmeno kyseessä...?

Nyt on jo hiukan helpompi olla. Alkuviikko ja aatto ja joulupäivä meni sumussa. Vaikka kuinka koitti olla, ei happea tullut eivätkä jalat kantaneet.

Hiljalleen saadaan tuulta siipien alle, mutta aikaa tähän menee. Jatkoa en jaksa edes ajatella.

Kiitos Rusakko ja Puuhanukkka mukana olosta! Se auttaa oikeasti, kun tietää, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman ja tietävät mistä puhun. Miehen kanssa asiaa käydään läpi, mutta ei hänkään voi kokea tätä samoin kuin minä koko kehollani.

Taru kirjoitti...

Isot lohtuhalit!!!!

Anonyymi kirjoitti...

Mä olen niin pahoillani. Lohtuhalit täältäkin, oikein isot sellaiset!

Mullakin alkoi vuoto IVF:n jälkeen, vaikka lääkitys olikin yhä päällä. Joillakin se tuntuu pitävän vuodon pois, joillakin ei.

Mä en osaa sanoa mitään, mikä helpottaisi. Meillä se eka IVF oli - en edes tarkkaan muista milloin - lokakuussa kai, enkä vieläkään ole siitä oikein pettymyksestä oikein selvinnyt. Eli helppoa se ei ole, sen tiedän.

Mutta päivä kerrallaan. Ensin vain hetki kerrallaan. Koko ajan ei ole menty edes eteenpäin vaan välillä on tullut otettua pari askelta taaksekin päin. Sitten on vain yritettävä oikaista taas kurssi.

Jaksamista. Ja auringon pilkahduksia. Muista, että et ole yksin! Täällä ollaan.

Puuhanurkka kirjoitti...

Voi Poplar, olen niin pahoillani! Vähän tuota pelkäsin, kun et käynyt päivittämässä blogia. Toivoin kuitenkin niin, että olisitte vain olleet joulun vietossa ja pois netin äärestä.

Sumussa meni minultakin useampi päivä, hengittäminen oli vaikeaa ja jalat spagettia. Tuohon suruun ei ole lohduttavia sanoja. Jaksamista ja haleja! Minuutti kerrallaan hengittämistä, murehdi muusta myöhemmin.

Poplar kirjoitti...

Kiitos teille!

Joinain hetkinä pystyn jo unohtamaan asian, kun on tekemistä. Mutta heti, kun ei ole, tulee niin paha olo. Enkä käsitä, mistä se aina saa lannistavan voimansa talsia mun ylitse. Mitään kun ei ole menetetty eikä yrittäminen tähän lopu, luomunakin on vielä mahkuja.

Voimat on vaan pois. Makaan turvassa peiton alla iltapäivään ja sen hetken, mitä toimin ja liikun, menen sumussa ja koittaen työntää jutun taka-alalle. Itkeminen ja syli auttaa. Onneksi on vielä tämä viikko lomaa, en jaksaisi varmaankaan olla töissä.

Viime yönä näin unta pienestä lapsesta; omasta, pikkiriikkisestä, saippuan tuoksuisesta. Ensimmäistä kertaa iknä. Se lohdutti valtavasti, mutta lisäsi tyhjän aukon kokoa sydämeen. Onneksi oli edes se pieni hetki unessa.