lauantaina, elokuuta 2

Takaisin

Olen ollut hetken aikaa poissa. Kierrellyt vieraiden maiden metsissä. Olen tuoksutellut eriväristä maata, kahlannut neulasmeressä ja hengittänyt mäntyjen sielua. Kasvoin ja eheydyin. Opin nauramaan murheilleni ja ottamaan vastaan jokaisen auringonsäteen juuri sillä hetkellä, kun ne ihollani minut kohtasivat. Tervehdin ja vastalahjaksi sain rusketuksen ja pisamat, joita ei ennen ole näin paljoa ollut. Olen nauttinut pienistä asioista ja kohdannut uusia. Olen unohtanut arjen sisäiset vaatimukseni tehokkuudesta ja ulkonäöstä ja vaan ollut, levännyt, katsellut maailmaan eri silmin ja oppinut uusiin kokemuksiin. Olen ollut itselleni lempeä.

Kotona on hyvä olla ja oma sänky tuntuu loistokkaalta. Hetki vielä on aikaa levähtää ja koota ajatuksia. Ympäristöni aiheuttaa kuitenkin jo sen, että stressi ja murehtiminen on alkanut hiipiä hiljalleen ajatuksiini. Kahden viikon tauon jälkeen selaan taas kalenteriani ja mietin, mitä minäkin päivänä teen ja kuinka saan kaikki ajallaan tehdyksi. Ensi viikolla alkaa työt, on pääsykokeet, on soitettava fysioterapiaan ja klinikalle. Tämän kuukauden aikana odotan, että työpaikalla työnkuvani, palkkani ja "tulevaisuuteni" yrityksessä selviää. Tämän kuukauden aikana saan tietooni sen, pääsenkö kouluun ja jos en, niin varasuunnitelma on laadittava. Tämän kuukauden aikana vanhenen vuodella ja on tehtävä päätös tulevista hoidoista lapsettomuuden suhteen.

Olen vielä lomalla ja haluaisin sinne lempeyteeni ja suvaitsevaisuuden metsääni palata. Taistelen arjen kulovalkeaa vastaan ja ajattelen vain pinjametsiä ja oliivilehtoja. Elän itselleni.

Ei kommentteja: