keskiviikkona, heinäkuuta 9

Rukous

Haluaisin kulkea tuon polun päähän
mikä kuvassa näkyy
ja joka askelella keventyä.

Haluaisin eheytyä, hengittää syvemmin
ja askel askelelta varmentua omasta itsestäni,
kohdata itseni sieluni synkeissä nurkissa
ja nujertaa peikot valon alle.

Haluaisin matkallani edetä tasaisesti ja varmasti,
siten,
että samalla ehtisin katsoa myös sivuille,
nähdä puut, haistaa nurmen ja veden,
ehkä pyörähtää ympärikin
nauramaan menneelle
ja jatkaa eteenpäin sen voimalla
varmempana kuin ennen.

Haluaisin,
että päästessäni polun päähän,
suuren ja kauniin puuni luo,
tulisi minustakin kaunis,
niin ehjä ja niin eheä
että sieluni soisi ja silmäni välkehtisivät
elämän iloa ja katkeryyden voittoa,

nousisin lentoon ja
sulautuisin osaksi sitä samaa kauneutta
joka minua polullani ympäröi.

1 kommentti:

johnleehooker kirjoitti...

Kiva.
Joka puulle yks murhe...osaiskohan ne auttaa.
Hieno polku ja
aikas monta puuta monelle murheelle.
Hyvä runo :)