tiistaina, toukokuuta 6

Apuja

Keskustelen Orakkelin kanssa.

Olen tänään opetellut uutta järjestelmää, joka minun pitäisi osata viikon päästä hyvin. Niin hyvin, etten keltanokkana sotke erään puhelinoperaattorin työvuoro- ja henkilöstöjärjestelmää koko Suomessa. Sitä opettelen.

Olen turhautunut. Hiukan innostunut, sillä pidän kaikista järjestelmistä, varsinkin kun ne tekevät työn minun puolestani ainakin osittain, mutta olo on epävarma. Nyt jo olen kipeytynyt, mikä olo on kolmen neljän viikon kuluttua, kun osa-aikaisena vastaan kahden kokoaikaisen ihmisen työtehtävästä?

P: Pitäisikö minun vaihtaa työpaikkaa?
O: Tottakai!

Eilen lähetin kaksi hakemusta. Tänään löysin yhden ihan nappityön, johon teen hakemuksen. Huono puoli on työpaikan sijainti eri kaupungissa, mutta ainahan kannattaa hakea!

P: Rupeanko syksyllä panostamaan opiskeluun, jos pääsen kouluun?
O: Huomenna ehkä, mutta tänään ei mahiksia.

Jaa, valintakokeet ovat pian edessä ja huomenna lähetän yhteen oppilaitokseen kopiot tutkinto- ja työtodistuksista. En ymmärrä tuota hakuprosessia; kun haen samalla hakemuksella moneen eri oppilaitokseen, niin tutkintotietoni menevät vain siihen ensimmäiseksi valittuun kouluun ja muut kyselevät sitten sähköpostilla tietoja... Huomenna minulla saattaa siis olla mahiksia päästä sisään, kun lähetän ne hakemukset!

P: Kuinka vakavasti suhtaudun lapsettomuushoitoihin?
O:Ihan liian paljon, niin paljon että en kehtaa sanoa!

Todennäköisesti näin tulee käymään, sillä nyt hoitojen aloitettua asia pyörii mielessä koko ajan, jolloin alan siitä stressaamaankin. Haluaisin, että maailma ei ala pyörimään päivien, lämpötilojen ja kalenterin seurannan ympärillä. En halua sellaista.

P: Mikä on elämän tarkoitus?
O: Elää sovussa itsensä kanssa.

Aivan.

Ei kommentteja: