kiven palaessa roihuna
juoksen paljain jaloin
piikkinurmikolla
en hätkähdä tummia pilviä
en iske kirveelläni takaisin
saapuessani kukkulalle
pysähdyn, hengähdän
kuuntelen sotajoukon kalsketta
siristän silmäni haarniskojen kimallukselle
ja käännän selkäni vasten
otan mereltä vastaan sen voiman
haihdun sirpaleina tuulen pisaroiksi
ja olen vapaa
****************************************************
Runotorstai.
3 kommenttia:
Vapaus on tärkein ja suurin aate. Miekoin ja keihäin harvoin saavutettavissa. Olet kertonut sen runossasi hienosti!
Vapaudessa lienee kyse oman itsensä puolustamisesta. Niin minä sen koen. Jos olisin vangittu tai kahleissa ja kuitenkin pystyisin seisomaan omien arvojeni ja periaatteideni takana puhtaalla omallatunnolla.... silloin olen vapaa.
Ja mikä huikaiseva tunne se onkaan!!!
Vapaus juu - väkvaltaa ei. Hyvä! Etekii tuulen pisaroist tykkäsin.
Lähetä kommentti