maanantaina, toukokuuta 5

Aatteen palo

kiven palaessa roihuna
juoksen paljain jaloin
piikkinurmikolla

en hätkähdä tummia pilviä
en iske kirveelläni takaisin

saapuessani kukkulalle
pysähdyn, hengähdän
kuuntelen sotajoukon kalsketta
siristän silmäni haarniskojen kimallukselle
ja käännän selkäni vasten

otan mereltä vastaan sen voiman
haihdun sirpaleina tuulen pisaroiksi
ja olen vapaa

****************************************************
Runotorstai.

3 kommenttia:

utuinen kirjoitti...

Vapaus on tärkein ja suurin aate. Miekoin ja keihäin harvoin saavutettavissa. Olet kertonut sen runossasi hienosti!

Poplar kirjoitti...

Vapaudessa lienee kyse oman itsensä puolustamisesta. Niin minä sen koen. Jos olisin vangittu tai kahleissa ja kuitenkin pystyisin seisomaan omien arvojeni ja periaatteideni takana puhtaalla omallatunnolla.... silloin olen vapaa.

Ja mikä huikaiseva tunne se onkaan!!!

Akkapaha kirjoitti...

Vapaus juu - väkvaltaa ei. Hyvä! Etekii tuulen pisaroist tykkäsin.