Välitilinpäätös ja ajatuksia työhönpaluusta

The Tower card suggests that my alter ego today is the Survivor, whose superpower for revolution lies in my epiphany for change, brought on with the aid of a serious reality check. Today I have reached a turning point. It may be all over but the crying -- but I have the strength to move on and create a better situation for myself. You may say that I never saw it coming or learned the hard way, but with profound change comes new opportunity. One door closes -- another opens. So tear down the wall, and rebuild anew.

Huomenna palaan töihin, josta olen ollut puoli vuotta tasan pois. Tarkoituksena on aloittaa työnteko osa-aikaisella sairaslomalla, jotta pystyn jatkamaan toipumistani ja sopivalla rasituksella totuttaa kehoa ja mieltä taas työntekoon. Suunnitelmana on nyt tehdä neljätuntista työpäivää. Sitä kuinka kauan näin jatkan, en vielä osaa sanoa. Tiistaina on tarkoitus henkilöstöpäällikön ja työterveyslääkärin kanssa siitä sopia.

Olo ja ajatus on ristiriitainen. Hiukan jännittämistäni, panikoimistani ja kauhistustani helpotti perjantain vierailu työpaikalla. Olin siellä muutaman tunnin, juttelemassa henkilöstöpäällikön kanssa puolen vuoden aikana tapahtuneista muutoksista ja omasta töihinpaluustani. Oli kiva käydä katsomassa muutoksia soittosalissa, tervehtimässä työkavereita ja omaa esimiestä sekä kuulla muutoksista. Oli myös kiva kuulla, että minua on ikävöity ja osaamistani/työpanostani/ammattitaitoani kaivataan. Minun ei ole tarvinnut niitä asioita nyt miettiä ja jännittää viikonlopun aikana. Luulen myös, että ensi yönä pystyn nukkumaan jännitykseltäni. Toivotaan ainakin niin.

Paluu herättää kuitenkin perustavaa laatua olevia kysymyksiä, joita pohdin. En palaa samaan työhön kuin mistä jäin sairaslomalle vaan lähden tekemään jotain muuta. Mitä se sitten on, sitä ei minulle vielä perjantaina osattu/haluttu sanoa, vaan se taitaa huomenna selvitä keskustelussa esimiehen kanssa. Yrityksessä on käynnissä nopeaa ja valtavaa kasvua, joten tekijöitä eri osastoille tarvitaan. Nyt olenkin miettinyt, mitä kaikkea minulle voidaan tarjota ja millaisiin tehtäviin voisin suostua. Jos minulla on mahdollisuus päästä itselleni sopiviin tehtäviin, hyvä niin, mutta ihan mihin tahansa en aio suostua. Elämäni ykkösasia on nyt oma terveys ja siitä toipuminen. Tähän ajattelukaavaan liittyy myös palkkaneuvottelut. Miten hankalaa onkin miettiä omaa työpanostaan ja osaamistaan rahaksi muunnettuna; kuinka paljon arvostan itseäni työntekijänä ja millä hinnalla itseni suostun työnantajalle myymään?

No, huomenna tähän aikaan olen jo paljon viisaampi ja pystyn tarkemmin näitä miettimään. Ensi viikko on kuulemma ihan orientaatioviikko enkä saa siitä sen enempää hermoilla ja stressata saati itseltäni asioita vaatia. Minulla ei edes ole työpistettä eikä tietokonetta, joten kun ne saan käyttöön, pääsen purkamaan puolen vuoden sähköposteja.... Siinä taitaakin ensi viikko mennä!

Olen astumassa johonkin uuteen, mikä aloittaa yhden aikakauden elämässäni. Alussa oleva kortin tulkinta osui tähän ajatukseeni ja tämänhetkiseen mielialaani niin hyvin, että oli se pakko tänne laittaa. Koitan ottaa ihan uuden asenteen työntekoon ja ensimmäisenä opetella pitämään ruokatunnit ja kahvitauot työpäivän aikana. Läppäriä en tuo kotiin enkä muitakaan materiaaleja, jotta en tee töitä täällä. Koti on paikka, jossa hoidetaan parisuhdetta ja harrastetaan, ja nämä kolme asiaa minun täytyy nyt saada tasapainoon. Se on elämäni seuraava oppikoulu. Puolen vuoden sairastaminen kotona, kun kroppa ei enää jaksanut eikä mielikään, on ollut minulle opetus siitä, että itsestään on opittava huolehtimaan. Arpeni kaulalla herätti kysymyksiä ja kauhistuksia perjantaina työpaikalla, mutta en siltikään alkanut sitä peittelemään. Se on minun henkilökohtainen muistutukseni siitä, että pidän itsestäni huolta ja selviydyn. Se katsoo minua aika peilistä takaisin ja luulen että alan olla siitä jo hiukan ylpeäkin :)

Uusien portaiden juurella katson samalla kulunutta puolta vuotta taaksepäin. Se on ollut henkisesti hyvää aikaa, vaikka on myös samalla ollut äärimmäisen raskasta. Kokonaisuutena olen ollut kotona olemiseeni tyytyväinen, sillä olen palannut takaisin juurilleni, löytänyt oman ajan merkityksen sekä aloittanut vuosia kateissa olleita harrastuksia. Useat ihmiset ovat sairasloman aikana kyselleet että miten saan aikani kulumaan. Saan sen kulumaan ihan hyvin, sillä olen erakkoluonteinen niin paljon, että omat puuhastelut ja näpräilyt tuntuvat luonnollisilta eikä yksinäisyys rasita.

Tässä vaiheessa on hauska huomata, kuinka kivut, nukkumattomat yöt, lääkehuurut ja niistä johtuva pahoinvointi, fysiikan pettäminen ja rajattu liikkuvuus ja kaikesta näistä rakentuva syyllisyys on jo unohtunut, jäänyt mieleni taka-alalle. Ajatukset on suunnattu toipumiseen, jumppaamiseen, uusiin työtehtäviin ja uudenlaisen elämäntavan opetteluun. Olen mielissäni siitä, että osaan ajatella asian näinkin positiivisesti enkä ole tämän viikonlopuna aikana panikoinut maanantain töihin menoa tai avoinna olevaa työnkuvaa. Olen mieleltäni avoin ja otan vastaan ehdotukset, sen jälkeen teen päätöksiä. En yhtään aikaisemmin.

Aiemmissa teksteissä olen jo niin paljon kirjoittanut kivuista, peloista, sairaudesta ja masennuksesta ja rahamenosta leikkauksen suhteen että nyt en aio. Välitilinpäätöksenä listaan itselleni kaikki positiiviset asiat, joita olen oppinut uudelleen tekemään sairaslomani aikana ja jossta saan voimaa tähän päivään.

* Kirjoittaminen. Kolmen- neljän vuoden jumin jälkeen kirjoitan päivittäin. Se jäsentää ajatuksiani sanoiksi, jolloin pystyn niistä myös puhumaan enkä kasaa asioita sisälleni.
* Lukeminen. Kiinnostavien kirjojen ja kirjailijoiden lista on jo niin pitkä, että se riittää muutaman vuoden päähän saakka. Syksyllä aloitettu kirjastossa käyminen tuntuu hauskalta viiden vuoden tauon jälkeen.
* Käsityöt. Nämä aloitin vasta leikkauksen jälkeen tänä vuonna, sillä kutominen toimii hyvänä sormijumppana ja hermojen treenaamisvälineenä. Hiljalleen ja varovasti, mutta jotain jo kuitenkin aikaan saaneena!
* Oman ajan saaminen ja siitä nauttiminen. Mieheni on innoissaan omasta harrastuksestaan lennokkien rakentamisesta ja kummatkin voimme hyvällä omallatunnolla kotona omia juttujamme tehdä, kun kummallakin on omat harrastuksensa. Kaksinolo tuntuu kahta kivemmalta, kun on saanut hetken miettiä omiansa.
* Liikunta. Lenkkeilyn aloittaminen, fysioterapia, venyttely, jumppaus ovat tehneet minulle hyvää. Vuosiin en ole mitään tehnyt ja entisenä SM-tason voimistelijana kroppa kuitenkin vaatii venyttelyä ja kaipaa rääkkäämistä. Odotan innolla, että saan luvan mennä salille ja jumppaan sekä lähteä kulkemaan pyörällä töihin. Uusi sykemittari toimii peräänpotkijana kunnon ja fysiikan kohentamisessa.
* Ruuanlaitto. Kummatkin olemme kulinaristeja ja nyt on ollut enemmän aikaa kokeilla uusia juttuja ja opetella erilaisten raaka-aineiden käyttöä. Painonhallintaan ja liikuntaan liittyen kasvisten lisääminen, maitotuotteiden käyttö ja kevyt ruokavalio on pakottanut kiinnittämään enemmän huomiota siihen, mitä ja milloin laittaa suuhunsa. Alku tälle tielle, terveelliselle ruokavaliolle, uusille kokemuksille ja kulinarismille esittäytyy konkreettisimmin täällä.
* Masennus. Se on ollut välillä pahempana, mutta olen päässyt alhosta takaisin ylös omin voimin. Syksyllä aloitettiin mielialalääkitys, jonka kuitenkin lopetin kuukauden kokeilun jälkeen. Ei niitä lääkkeitä minulle enää, kiitos.
* Henkiset asiat. Olen tehnyt paljon itsetutkiskelua, lukenut näihin asioihin liittyviä kirjoja ja sitä kautta tutustunut itseeni, menneisyyteeni, nykyisyyteeni tarkemmin ja monipuolisemmin kuin ikinä aiemmin. Oloni on rauhallisempi ja tyynempi ja pystyn jo olemaan joistain asioista ylpeä. Kuten esim. arvestani kaulassa.
* Koti. Se on minun turvapaikkani ja inspiraationi mahdollistaja. Ostettiin uusi sohva ja tämän kuun aikana olen laittanut värejä uusiksi. Olohuoneessa on kevät, keittiössä talvi, vessassa kesä ja makuuhuoneessa Kreikka. Kotona saa olla juuri sellainen kun on sillä mielialalla mikä kulloinkin vallitsee. Uskallan niin olla ja minut sellaisenaan hyväksytään.
* Ystävät ja tutut. Lomani aikana olen pitänyt heihin paremmin yhteyttä kuin aiemmin. Olen löytänyt lapsuuden ja nuoruuden ystäviä uudelleen facebookin kautta ja työkavereiden kanssa olemme tavanneet ja laittaneet viestejä. Meillä on ollut kotona vieraita, olemme käyneet vieraissa ulkomaitakin myöten. Kaukaisimmille ystäville olen kirjoittanut pitkiä sahköpostiviestejä, kirjoittaminen kun on helpompaa.
* Parisuhde. Se ei ollenkaan ole listaamistani asioista vähäisimpiä, vaikka se täällä loppupäässä onkin. Olemme kummatkin oppineet toisistamme paljon uusia asioita sairastamisen, hoitamisen ja harrastuksien kautta. Päivä päivältä ihastun ja rakastun syvemmin, olen myös ystävä enkä pelkkä rakastettu. Osaamme olla vakavia ja hullutella, välillä tehdä ihan pähkähulluja asioita ja sen jälkeen kihertää mielihyvästä kuin pienet lapset jekkujen teon jälkeen.
* Luonto. Koiran kanssa olen tehnyt pitkiä lenkkejä metsässä, järven rannalla, kaupungin asfalteilla. Olen päässyt haistelemaan tuoksuja, seuraamaan vuodenaikojen vaihtelua ja tiedostamaan lähiympäristöni luonnon. Vaikka asunkin keskellä betonilähiötä, löydän täältä helposti ja läheltä luontoa, jossa saa kerrostalot piiloon. Kiitos kaupunkisuunnittelun. Luonnossa olen omimmillani ja pääsen verestämään koulutukseeni liittyviä tietoja, kun etsin eri puulajeja ja tarkkailen tuulenpesiä ja kasveja.
* Oma terveys. Tämä lienee se suurin opiskelun kohteeni. Tiedän paljon enemmän omasta fysiikastani ja anatomiasta. Sitä kautta osaa reenata ja jumpata lihaksia, joiden olemassaolosta ei aiemmin ollut mitään käsitystä. Seuraan kehoni kiertoa tarkasti endometrioosin ja alkavien lapsettomuushoitojen vuoksi ja osaan myös olla itselleni lempeä. Keho todellakin puhuu minulle ja sitä ääntä täytyy osata kunnioittaa. Järki kun ei aina ole looginen, vaikka sitä niin kuvitteleekin.

Tänään siivosin ja pesen kaikki pyykit pois. Katson vaatteet huomiseksi valmiiksi ja sitten teen jotain hyvää ruokaa. Jos vuokraisi hyvän leffan???? Tervetuloa uudet kujeet ja haasteet, aion teistä selvitä kunnialla ja selkäranka suorana.