Raskautta aiheuttaa väsymys. Opettelen nimittäin heräämään aikaisemmin, jotta selviän ensi viikosta kohtuudella. Rytmi on mennyt töiden tekemisen kannalta ihan pieleen, joten siihen normaaliin (?) heräämisrytmiin täytyy varta vasten opetella ja totutella. Puoliso meni kymmeneksi töihin ja luennolle ja nousin puoli yksitoista torkahduksen jälkeen alakerran asukkaiden perheriitaan. Keittelin kahvit ja kävin koiran kanssa haukkaamassa kirpeää ilmaan sisuksiin. Aurinko lämmitti ja seisoskelin metsikössä imien auringon energiaa (ja kasvatellen pisamia) kasvoille. Ilma oli kuin kevät, kuin huhtikuu, paitsi että maan ja mullan tuoksu vielä puuttui. Kun keskittyy ja sulkee silmät, on hämmästyttävää huomata, miten paljon linnut jo laulavat. On kuitenkin vasta helmikuu.
Sisällä laskeskelin budjettia ja mietin miten selviän ensi taloudellisesti. Arpomiseksi ja arvuutteluksihan se menee, kun en vielä tiedä miten tuo sairasloma järjestyy jatkossa ja miten paljon fysioterapia kokonaisuudessaan tulee maksamaan. Tarkoituksena on palata töihin osa-aikaisena, jolloin työnantaja ja Kela yhdessä maksavat minulle sekä palkkaa ja sairaspäivärahaa. Vaikuttaa siltä, että kaikki pakolliset kuitenkin saan hoidettua. Leikkausvelkojen maksamista täytyy lykätä siihen saakka, kun saan täyttä palkkaa töistä.
Luin sähköpostia, tarkistin virtuaalimaailman kuulumiset ja aloin työstämään arkkityyppejä. Päätin kokeilla Myssin kehittämää metodia itsensä tutkiskeluun ja kehittämiseen, josko siitä olisi minulle apua tai uusia ideoita eteenpäin menemiseksi. Tämä on se homma, mikä minut on tänään varsinaisesti uuvuttanut. Aiemmin olin 1,5 tunnin ryhmäterapian jälkeen aivan uuvuksissa ja sekaisin ja poissa tolaltani; tänään olen tehnyt havaintoja ja oivalluksia itsestäni kuuden tunnin verran. Muistivihkoon kertyi pohdintoja 24 sivua. Aikas makeeta, mutta ei helppoa, ei.
Ajatusmalli arkkityypeistä ja arkkityyppiympyrästä kiehtoo. Meistä jokainenhan kokee ja tunnistaa itsessään tiettyjä käyttäytymismalleja ja rooleja, joihin tukeutuu ja jotka ovat läheisiä. Arkkityypit edustavat tietyllä tapaa erilaisia rooleja ja voimavaroja meissä. Ne ovat kuitenkin sellaisia "hahmoja", jotka ovat olleet meissä aina, alusta asti erotuksena rooleihin, jotka tulevat ja menevät enemmän elämäntilanteiden vaihtuessa.
Aikaa meni siihen, että tein listan kaikista itseen kohdistuvista tyypeistä, luonteenpiirteistä, vahvuuksista, heikkouksista, elämän isoista kriiseistä ja muutoskohdista, tavoitteista, haaveista, unelmista jne. Sitten lähdin yhdistelemään asioita ryhmiin. Aikaansaannoksena hirmuisen sotkuinen mindmap, josta oli pakko tehdä selkeämpi versio. Arkkityyppiympyrään valitaan 12 hahmoa ja kun sain omani valittua, lähdin tarkastelemaan niitä syvemmin. Kutakin kerrallaan.
Tällä hetkellä olen viisi noista kahdestatoista käynyt läpi. Aikaa siihen menee, käsi on kipeä kirjoittamisesta ja henkisesti voimat on vähissä. Siltikin olen äimistynyt siitä, miten monta uutta oivallusta itsestäni olen tänään havainnut. Negatiiviselta tuntuva asia yhdistyy itse mieltämääni vahvuuteen ja muuttaakin siten koko homman erilaiseksi. Vahvuutena pitämäni juttu ei olekaan välttämättä niin iso vahvuus kuin olen mieltänyt, vaan löydän ihan uusia ja parempia voimavaroja tilalle. Esimerkkinä yksi valitsemistani tyypeistä, kriitikko, joka on minussa syvimmällä olevin piirre/taipumus/asenne/elämänkatsomus. Pohtimalla sen tarjoamia mahdollisuuksia, voimia ja myönteisiä ajatuksia ja laittamalla niitä tärkeysjärjestykseen saan muutettua aiemmin haitallisena piirteenä itsessäni pitämääni positiiviseksi voimaksi, jota voin käyttää tulevissa haasteissa hyväksi. Näkökulma ja suhtautuminen tähän asiaan on merkittävä ja valtava muutos! Olen ihan ymmälläni, mutta toisaalta löydän menneisyydestä tapahtumia ja muistoja, joissa olen näin jo toiminutkin. En vain ole ajatellut asiaa ikinä konkreettisesti tai symbolisesti, tietoisesti.
Terapian aikana mietittiin kovasti sitä, miksi kukin meistä toimii niin kuin toimii ja mitä traumoja tai kokemuksia, asenteita, ennakkoluuloja ja pelkoja toiminnan esteenä on. Minä opin parhaiten kantapään kautta, mikä ei ole se mukavin tapa. Analyyttisenä ihmisenä haen kaikelle aina selitystä, perusteluja, näkökulmia kaikista mahdollisista vinkkeleistä. Jotta saan jotain aikaan ja jotain havaintoja tehtyä ja sitä kautta muutoksen käynnistettyä, minun täytyy edetä systemaattisesti. Muuten haihattelen, keskitän huomion jo muualle, ja kun langanpätkiä on käsissä paljon, vaivun lohduttomaan masennukseen siitä, että en millään selviä tästä kaikesta. Terapiasta sain apuja, paljonkin, mutta en ehkä niin paljoa juuri oman käyttäytymiseni ymmärtämiseen ja selittämiseen kuin olisin halunnut. Tämän päivän jälkeen tuntuu, että kuudessa tunnissa opin ymmärtämään itseäni enemmän kuin kolmen vuoden terapian aikana yhteensä. Ei millään pahalla terapiaa kohtaan, mutta siltä se vaan tuntuu. Ehkä tämäntyyppinen työskentelytapa sopii minulle paremmin; esitetään suora kysymys ja vastataan siihen.
Aion kokeilla loppuun. Käydä kaikki 12 hahmoani läpi ja rakentaa oman ympyräni, jonka pohjalta haen vinkkeliä ja ajatuksia elämään. Katsotaan mitä tapahtuu. Ei siitä ainakaan mitään haittaa ole.
Oscar-gaalan loppu odottaa koneella katsomista. Päätettiin urheasti katsoa gaala suorana alusta loppuun saakka sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, mutta neljän aikaan oli pakko luovuttaa. Minä olisin vielä jaksanut, mutta mies ei. Hän heräsi aamulla kahdeksan aikaan rakentamaan lennokkiaan.
Koira on hiukan loukkaantunut huomion puutteesta, kun olen päivän maannut sängyllä ja kirjoittanut. Harjasin hiukan turkkia ja leikkasin kynnet. Hännänpää on taas auki ja se piti paketoida. Palkinnoksi annettu hammasluu hotkittiin niin nopeasti että se tuli hetken päästä takaisin matolle.
Nyt ei jaksa mitään erikoista; miettiä omia juttujani enempää saati katsoa televisiota ja mieskin väkertää lennokkia. Taidan olla hiukan turhautunut...? Siitä huolimatta on kivaa, kun toisella on mieluisaa tekemistä. Käyhän se vähän väliä suukottamassa ja hieromassa niskaa :)
Opettelin vihdoin laittamaan videon suoraan näkyviin sivulle! Eihän se vaikeaa ollut, kun hoksasi tuolta YouTubesta valita oikean linkin ja laittaa sen oikeaan kohtaan tekstiruutua. Pohdinnan aikana olen kuunnellut musiikkia; Ylen Areenalta Avaruusromua -ohjelmaa, Muusikottaren arvioimaa Roisin Murphya sekä Jarrea. Radiosta soitettiin hetki sitten tämä allaoleva ja se kolahti niin sopivasti tämän hetken tunnelmaan. Miten hienoa onkaan, kun voi seistä itse selkä suorana ja tekojensa/sanojensa takana ja miten paljon upeampaa on se, että siinä vierellä seisoo joku, joka sinut sellaisena hyväksyy. Minä aion seistä samalla lailla sille toiselle takaisin, right beside you.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti