Äidin virkkaaman peiton alla
jalat palelevat märissä villasukissa.
Aurinko piiloutui naapuritalon taakse,
talitintit sitä laulullaan kiusaavat.
Vesipatteri humisee.
Sammutan pyykkikoneen
ja ripustan lakanat kuivumaan.
Jokainen on erivärinen
kuten lehdet ikkunallani syyskuussa.
Mietin olenko tässä
vielä näin
kun silmut puhkeavat puihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti