lauantaina, helmikuuta 16

Entiselle elämälle, joka puhelimessa hälyttää

Olen tänään surultani puujätti
ahdistuksen nuhjaama pesurätti
pää kuin sikolätti.

Älä enää soita, sillä en vastaa
paha olo painoaan harteilleni lastaa
pelkkä ajatus sinusta, ihmisestä
ja äänestä
kuristaa kurkun
aloitan käytöstavat murkun
repiä hiuksia, hakkaa seinään päätä
ohimoille jäätä
ja niiskupaperilla kasvot kuivaksi.

Tunnen itseni nuivaksi
huonoksi, alistetuksi akaksi
elämä muuttui marsipaanista kakaksi
vain ajatuksen, soiton voimalla.
Nyrkillä, tahdolla roimalla
isken, murskaan ja näännytän sinut
unohda minut!

Muutan nimen ja pysyn salassa
vannon sen uudelleen vaikka verivalassa
joka pysyy kuolemaan saakka
toisin kuin meidän aikanaan, olet minulle nyt taakka.

Unohda, vapauta, haista huilu!
Välissämme olkoon ikuinen kuilu.
En aio vuoksesi enää sairastaa
elän, jatkan, voimistun, uusi rakkaus parantaa.
Siitä ei sinulla ole mitään hajua
ei edes tahtoa opetella rakkauden tajua.

En tiedä, voinko sinulle vastata
jostain täytyy voimaa ja rohkeutta lastata
enkä tiedä, pääsenkö ikinä kokonaan irti, eroon
henkisesti, taloudellisesti, päädyn perintään ja veroon
menneisyyteni virheet ja erheet
perustamattomat perheet.

Onneksi olen muualla, erossa, jatkan
teen elämälläni huikean matkan
ilman sinua, ajattelen minua
ja tulen vahvaksi, naiseksi.
Sinusta toisenlaiseksi.
Satumaiseksi.

*******************************
Menneisyyteni ihminen on eilen ja tänään koittanut soittaa. Olen niin vihainen, että en aio vastata. En jaksa enkä halua. En pysty. Pelkään, että alan itkemään puhelimessa enkä halua sitä iloa hänelle suoda. Mieluummin maksan rahassa paljon ja kauan kuin vastaan ja annan äänen valloittaa pääni. Painukoon helvettiin.

Harkinnassa on nyt vakavasti nimenmuutos, jota olen jonkin aikaa jo pohtinut. Sukunimi ahdistaa joka kerta, kun itseni esittelen, puhelimeen vastaan tai kaupan kassalla allekirjoitan laskua. Se en ole minä, se, jonka paperille kirjaan. En kuitenkaan tiedä, helpottaisiko muutos. Lähtisikö paha mieli pois, olisiko minun enemmän helppo olla. Olisinko enemmän minä?

Sain yöllä tekstiviestin, jossa luki: "Sinulla on virheellinen sukunimi." Niin on, tiedän ja koen sen niin. Ottaa vaan päähän, että nyt tämäkin ajatus nimen vaihtamisesta meni pilalle. Jos sen vaihdan, toimin hänen tahtonsa mukaan ja saan hänelle(kin) paremman mielen.

Kunpa olisi olemassa mahdollisuus painaa "Save Game" ja sitten valita listalta "Load Game". Klikkaisin jälkimmäistä ja palaisin pelissäni aimo annoksen taaksepäin ja alkaisin pelaamaan ihan toisessa maailmassa.

Olkaa omia itsejänne älkääkä mistään tinkikö, jos se sisuksiin sattuu. Ei nimi (miestä) naista pahenna ellei mies (nainen) nimeä. Jestas, miten jonkun olemassaolon ajatteleminenkin imee energiat...

Ei kommentteja: