Viimeistä viedään

... lokakuun päivää nimittäin.

Huomenna alkaa uusi kuukausi. Ja uudet kujeet? Tänään tuli tilille palkka ja laskujen maksun jälkeen ei naurata. Kelalta ei ole vielä tullut tietoa sairaspäivärahan suuruudesta, joten sitä odotellessa....

Olin eilen jälleen lääkärissä ja sairaslomaa jatkettiin tuonne marraskuun puoleen väliin. Esimies ei asiaan mitään kommentoinut, kertoi seurailevansa tilannetta ja palaavansa asiaan. Nyt sitten pohdin täällä kiukustumiseen saakka, että mitähän tuokin tarkoittaa? Työsopimusta ei ole vieläkään uusittu.

Olen pahalla tuulella ja piikit pystyssä. Raha-asiat huolestuttaa. Odotan aikaa neurokirurgille, magneettikuviin ja mahdolliseen leikkamukseen ja se pelottaa. Töistä en saa selvyyttä. Jahkaan ja jahkaan samoja juttuja päässäni edestakaisin enkä pysty keskittymään mihinkään muuhun. Lomalla sentään pitäisi keskittyä paranemiseen ja ottaa "rennosti", mutta taidan stressata enemmän kuin jos olisin töissä???

Pari päivää on tietokoneita täällä kotona päivitelty. Tänään pitäisi laajakaistan mennä poikki ja huomenna uuden operaattorin kytkeä omansa käyttöön, mutta saa nähdä kuinka käy. Kaikki aiemmat vastaavat vaihdot ovat aina menneet pieleen. Naurattaa, kuinka "riippuvaiseksi" netistä on tullut pitkän sairasloman aikana, kun ei mitään muuta oikein voi tehdä. Vaikka en konetta joka päivä avaakaan, niin tieto siitä, että en pääse nettiin jos haluan, ahdistaa.

Sama juttu on käynyt tv-ohjelmien kanssa. Niitä tulee katsottua todella harvoin, mutta muutamaan ohjelmaan ollaan jääty "koukkuun". Inhottaa, miten tuollainen rajoittaa elämistä ja tekemistä. Kotona olemisestakin tulee stressi ja kiire kun " saunassa täytyy ehtiä käymään ennen kuin se ja se ohjelma alkaa" tai "nyt on puoli tuntia aikaa pissattaa koira".

Mun täytyisi vaan päästä takaisin töihin.....

Piikkejäni nostaa entisestään tieto siitä, että tällaisena Pahantuulisuuden Päivänä minun täytyy lähteä ulos ja julkisesti näyttäytymään. Menen äidin kanssa konserttiin Tampere-talolle kuuntelemaan artistia, josta en edes pidä... Juuri nyt ei ihmisten ilmoille meneminen voisi vähempää kiinnostaa.

Koitan tsempata itseäni niin, että kun odotukseni ovat ihan nollassa niin kaikki tuleva on vaan positiivista ja yllättävää. Tästä illasta voi loppujen lopuksi tulla ihan kiva ilta. Kai?