Minä sinut näin ja tunsin.
Unessa, valveunessa, muistona, toiveena
Tai sitten sinä vain tulit käymään luonani
ja olit siinä, oikeasti
Taianomaisen hetken läsnä
Kaikki oli taas kuten ennen.
Me kummatkin olimme siellä, missä on
meidän oma paikka
Siellä missä haluaisin meidän edelleen olevan
Niin kuin mitään pahaa ei olisi ikinä tapahtunut
Olit sylini kokoinen kerä
silkkiä, siroa
täyttä koiranrakkautta
hännänhuipusta kuononpäähän
Ei meillä kummallakaan ollut mitään hätää
yläkerran puulattialla patjan päällä nukkuessa
ketunkerällä kainalossa
samoihin unelmiin nukahtaen
Enkeleillä taisi olla vapaapäivä
kun pääsit hetkeksi taas kainalooni nukkumaan
1 kommentti:
Pikkuinen pohjoisessakin usein ketunkerälle rullautuu. Pikkukarvaisena sitä lenkin jälkeen paleltaa. Tärisevänä se usein mamman kylkeen möyrii lämmittelemään. Pakkasia odotellessa...
Lähetä kommentti