Olen vakaasti sitä mieltä, että harmaana ja ankeana päivänä voi olla iloisella mielellä ja onnellinen.Vaikka se vaikeaa saattaakin olla.
Ulkona alkoi satamaan vettä juuri äsken. Turhaan siis kastelin parvekkeen ruukkuun aiemmin päivällä istuttamani kukkasipulit. Ikkunalauta ropistaa ja lyö ihan eri rytmiin kuin radiossa soitettava kappale. Jotain groovea sielläkin...
Olo ja mieli on vaihdellut tänään samaan tyyliin kuin sää ulkona, tasaisesta harmaudestaan huolimatta. Aamulla oli ankeaa, sillä jännitin ja hermoilin lääkärille menoa. Mitä jos taas laitetaan piikillä kortisonia ja mitä jos huomenna täytyy mennä töihin puolikuntoisena. Mitä ihmeen konsteja voisin tehdä että paranisin työkuntoiseksi?
No, taas taottiin asioita päähän. "Kärsivällisyyttä ja lepoa vaan runsaiden kipulääkkeiden kanssa. Muuta ei saa tehdä. Hieronnat ja fysioterapiat tulevat sitten aikanaan. "
Helpotti. Vaikka piikki laitettiinkin ja olo on nyt huono. Lähdin kauppaan piristämään ja palkitsemaan itseäni; tuliaisena kotiin tuli muutama uusi viherkasvi, multasäkki ja kukkasipuleita kevättä varten.
Ennen kivoja hommia päätin kuitenkin hoitaa "kurjat" hommat alta pois eli ilmoittaa sairasloman jatkosta työnantajalle. Sitä ennen tein kysymyslistan, työnjakolistan ja oman suunnitelmani pomoani varten, jotta voisin puhelimitse niistä hänen kanssaan jutella ja siten saada asioita selvitettyä ja pois mielestä vaivaamasta. Ja samalla saataisiin siellä töissä hommia vietyä eteenpäin. Hermostutti. Kävin parvekkeella tupakalla, vaikka olenkin lopettanut. Rohkeuden keräämistä, itsensä tsemppaamista ja tiukka päätös: "Nyt hoidan nämä asiat pois alta, nostan kissan pöydälle ja pidän puoleni!
Piip-piip-piip......
Tekstiviestiä perään. Ja takaisin vastaus "Olen palaverissa. Soitellaan myöhemmin."
Alkoi ottamaan päähän oikein urakalla, joten viherkasvien kimppuun! Mieliala piristyi huomattavasti.
***********
Odotan edelleen puhelua. Neljä tuntia on jo mennyt enkä usko, että sitä puhelua tänään enää tulee.
Jotenkin kummastuttaa ihmisten, esimiesten, työnantajien toiminta. Onko se kiire vaan aina syynä sille, että asioista ei ehditä puhumaan ja miettimään, vaan niitä tehdään paniikilla kaaoksessa eikä kukaan oikein tiedä mitä pitäisi tehdä ja missä järjestyksessä? Pitkällä tähtäimellä kaikki palaa puhki. Oma sairasloma jatkui taas kahdella viikolla ja haluaisin pomoni kanssa käydä läpi omaan työhöni kuuluvat jutut ja ohjeistaa/auttaa järjestämään työt niin, ettei kukaan muu töissä juokse kieli vyön alla ja istu pitkää päivää. Olen ollut töistä pois kuitenkin jo seitsemättä viikkoa, joten kauaa eivät muut jaksa tulipaloja sammutella.
Omassa esimiestyössäni olen pyrkinyt huomioimaan pitkillä sairaslomilla olleet alaiset viimeistään siinä vaiheessa, kun he ovat palanneet töihin. Työkykyisyys ja jaksaminen on keskusteltu yhdessä läpi sekä mietitty sitä, miten töihinpaluu olisi riittävän pehmeä. Kukaan ei ole 100% työkuntoinen palatessaan pitkältä sairaslomalta kotiin. Nyt kun tilanne on toisinpäin ja minä olen se, joka on sairaslomalla, odotan tietenkin vastaavaa toimintamallia itseäni kohtaan.
Tuntuu vaan ettei se mene niin.
Odottelen huomiseen ja soitan perään. Jos silloin olisi aikaa? Harmittaa vaan, kun kehitin itselleni hyvän "aggression" työsopimus, -tehtävä ja palkka-asioiden keskustelemista varten ja se meni nyt hukkaan.
**************
Harmaa sadepäivä on edelleen iloinen päivä. Teen hyvän sopan eilisen ruisleivän kaveriksi, laitan pitkäkseni ja lepuutan niskaa Hurinin lasten kanssa. Ihan hyvällä omallatunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti