Vuoden vanha

Siinä hän menee. Konttaa, huojuu, selittää kädet vispaten, osoittaa omaa mieltään vahvasti ja lujaa. Hänellä on yhdeksän hammasta ja kova halu kurkottaa ylemmäs. Avata ovia, minkä tekemiseltään ehtii ja jammailla musiikin tahdissa. Hetket ovat täynnä kikatusta ja hekotusta, kiljuntaa, vauvakieltä, päristelyä ja ilmeitä, joita tuntuu olevan miljoona erilaista.

Kunpa tietäisin, mitä tuolla mielessä liikkuu!

Siinä hän menee. Minun vauvani, taaperoni. Pieni poika matkalla mieheksi, matkalla elämään sitä jo täysillä eläen.

Vaikka ahnehdin hetkiä ja kuvaan elämää talteen, tuntuu siltikin, että aika on mennyt ihan liian nopeaan. Muistelen mennyttä vuotta ja haikailen. Sitten kuitenkin, tuota hurjaa kehitystä ja oivallusten määrää seuratessa, en malta odottaa, mitä tuleman pitää! Mitä kaikkea me vielä koemmekaan yhdessä!

Niin suuri lahja ja ihme tämä on, pieni ihminen osana arkea ja elämää. En osaa sitä sanoin kuvata, miltä tämä tuntuu! Yksi vuosi on nyt takana, olkoon monta vuotta vielä edessä. Olkoon onni mukanasi <3