keskiviikkona, heinäkuuta 6

Loppukirissä

Viimeisiä päiviä viedään. Nyt on tullut se hetki ja aika, jota olen vuosia pelännyt ja surrut jo etukäteen. Olen aiemmin lukenut lehdistä ilmoituksia ja runoja, katsellut toisten laittamia kuvia ja muistokirjoituksia, itkenyt silmät päästäni pelkästä ajatuksesta ja haudannut kasvot turkkiin heti perään kiitollisena siitä, että meillä on voitu hyvin.

Niin paljon muistoja, niin monta hetkeä.
Ilmettä, korvakarvaa,
temppua ja leikkimistä,
kepinhakua,
uintia,
seikkailua,
ystävyyttä ja tukemista,
kuuntelemista,
tuhinaa,
läsnäoloa,
sanatonta viestintää siitä, että
minä olen tässä ja välitän.
Vaikka mikä tulisi.

Eilen tehtiin päätös ja puhelinsoitto. Aika on varattu. Nyt toivon, että sinne asti päästään. Että voin rauhassa ottaa maailmani rakkaimman ystäväni syliini ja olla hänen rinnallaan, kun nukahdus tulee.

Sydämeni on särkynyt, itken ja rapsutan. Ohimennessä, muuta puuhastellessa, yöllä. Hetkittäin on pakko tarkistaa, vieläkö hengityksen ääni kuuluu, vieläkö kuononpää on lämmin. Kun saan pienen nukkumaan, alkaa meidän kahdenkeskinen aika, jolloin ollaan vaan. Rapsutellaan, jutellaan, muistellaan yhteisiä hetkiä ja kommelluksia, kerrotaan kaikki asiat julki. Ettei mitään jää sanomatta.




Ja kiitetään.
Niin paljosta,
niin monesta, 
ettei tähtien määrä taivaalla riitä.

Sinä olet minussa niin syvällä,
että menetän osan itsestäni mukaasi.
Vaikka se sattuu,
on hyvä niin,
sillä olemme aina yhdessä.
Olet osa sieluani,
sinä olet minun.
Aina.

En osaa paljoa muuta sanoa nyt. Tämä tunne ja myllerrys menee kaiken muun ohi.

5 kommenttia:

Sydänjää kirjoitti...

Mä itken teidän puolesta. Voi vaarihaukkuparkaa.

*halaus*

Katja kirjoitti...

Oikein hyvää viimeistä matkaa. Paras lahja mitä voit hänelle vielä antaa, vaikka luopuminen tekeekin kipeää. Haleja sinne!

Mafalda kirjoitti...

Voimia raskaisiin hetkiin. Päätös on kuitenkin rakkaan haukun parhaaksi :(

Tuuli kirjoitti...

Voi vaarihaukkua... Ja voi sinua... Kurjasta tilanteesta huolimatta vaarihaukku on kyllä maailman onnekkain koira, kun hänellä on noin rakastava emäntä. Aivan varmasti se auttaa fyysisten kipujen keskellä kun saa noin paljon rapsutuksia ja rakkautta. Koeta kestää tämä raskas loppukiri - pian asiat ovat jo vaarihaukun kannalta paremmin!

noora kirjoitti...

:( itku tuli täällä, meillä edessä piakkoin varmaankin sama. Paljon voimia<3