torstaina, maaliskuuta 24

Tällä viikolla

... tuli tuuli ja tuisku. Parvekkeella oleva joulukuusi on ihan kallellaan. Se kurkkii kaiteen yli ja toivottavasti ei pode kovin pahaa korkeanpaikankammoa. Ihan kohta se kyllä pääsee matkalle muutaman kerroksen pudotuksen kautta kohti kuusien hautausmaata.

... alkaa erilaisten asioiden countdown. H-hetkeen on aikaa tänään tasan seitsemän viikkoa. Hippaa on jo kovin ikävä, haluaisin saada liikkuvan ja potkivan masuasukin syliini, tuoksuttelemaan, hassuttelemaan, mullistamaan meidän kahden maailman totaalisesti. Rakastamaan elämää aivan uudella tavalla ja laittamaan meidät astumaan isän ja äidin saappaisiin ihan oikeasti. Niin kauan kaivatun, toivotun, ikävöidyn ja odotetun haaveen toteutuminen häämöttää jo. Sitä ennen kuitenkin, on isoja asioita vielä tapahtuakseen.

.... ostamme nimittäin ensimmäisen oman asunnon, josta tulee meidän yhteinen, ensimmäinen oikea koti. Kaupat tehdään huomenna ja remontti alkaa heti lauantaina. Aikataulu on tiukka ja ripeä, jotta muutto saadaan tehtyä viimeistään pääsiäisenä. Muutolle on tehty oma countdowninsa. Minä kauhistelen ja stressaan, mutta koitan uskoa siihen, että kaikki sujuu hyvin. Että maalit pysyvät seinällä ja laminaatit ja laatat löytävät omille paikoilleen. Kaikkien huonekalujen ja tavaroiden ohella. Vaikka olinkin tätä projektia vastaan, tuntuu se osittain kivalta ja tärkeältäkin. Miten erilaista onkaan miettiä ja suhtautua oman kodin tekemiseen! Ei pelkästään konkreettisia asioita miettimällä ja hoitamalla, vaan myös siltä henkiseltä kantilta. Miehestä on tullut perheen pää, remonttireiska, asioiden hoitaja ja järjestäjä, vastuunkantaja. Puoliso. Isä.

... minä aion olla tukena ja turvana, apuna mietinnöissä ja suunnitteluissa. Keskittyä jatkossa ensisijaisesti itseeni ja vointiini sekä pieneen miehen alkuun. Hoitaa viimeiset pienet hankinnat Hippaa varten kuntoon, pestä loput vauvan vaatteet ja ommella sänkyyn vuodevaatteet ja pehmusteet valmiiksi, jotta asiat ovat kohdillaan, kun on aika lähteä ensitreffeille.

Jotenkin on sellainen olo, että uusi ovi elämään aukeaa juuri nyt. Tällä viikolla.







Poplar ja Hippa 33+0

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Teillä on jännät ajat menossa ja samalla niin mahtavat. Oih, ihan haikeus iski. Ja mikä Ihana masu! Nyt alkaakin ne viikot, kun se masu kasvaa ihan älyttömästi, kun asukki kerää massaa! Mulla oli masu tollanen inhimillinen äitiysloman alkuun asti, mutta sit joskus rv 37 se kirjaimellisesti räjähti käsiin ja sain raskausarvet alavatsaan! "Ihastelin" niitä arpia tossa tänään aikaisemmin :D

Katja kirjoitti...

Jee vihdoin masukuva!!!