sunnuntaina, joulukuuta 5

Insinöörin matematiikkaa

Syyskuun alkupuolelta alkaen olen ollut kotona. Toipumassa, selviämässä, lepäämässä. Matalimpien aaltojen kourissa ollessa ajattelen ja koen, että aikani on mennyt hukkaan enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Minun ei ole ollut edes lupa saada mitään aikaiseksi, lääkäri alkuvaiheessa jo kielsi kaikenlaisen suorittamisen ja yrittämisen. Saisin tehdä vain niitä asioita, mitkä kulloinkin huvittavat ja tuntuvat hyvältä. Ihan omilla ehdoillani.

Olen silti puskenut opintoja eteenpäin. Syksy on mennyt enemmän kiukun kuin motivaation voimalla, mutta sekin on kannattanut. Huomenna lähtee käyntiin viimeinen viikko koulua lähituntien merkeissä, ikinä! Ja se tarkoittaa kolmea tenttiä. Niiden jälkeen on jäljellä enää yksi rästitentin uusinta tammikuussa sekä keväällä yksi kemian laboratoriakurssi, joka viime keväältä jäi minulta välistä työkiireiden vuoksi. Opinnäytetyö jää tehtäväksi hamaan tulevaisuuteen. En jaksanut sitä lähteä tänä syksynä työstämään, vaikka tilaustyön olisinkin saanut. Ja ensi kevät, kesä ja mahdollisesti loppuvuosikin keskitytään ihan muihin asioihin.

Insinöörit kovasti matematiikasta pitävät, joten lyhyt kooste itselleni muistiin siitä, mitä kaikkea olen syksyn aikana saanut aikaiseksi, oikeasti, opintojen suhteen:
- 14 tenttiä, joista kolme vielä jäljellä
- 44 opintopistettä
- viime vuoden rästejä kurottu kiinni 14 opintopisteen verran tämän syksyn opintojen ohella
- saadun kuuden tenttituloksen keskiarvo 4,3 (asteikolla 1-5)
- 24 harjoitustehtävää palautettavaksi (esseitä, tutkielmia, suunnittelutöitä, laskuja, laboratorioselostuksia, esityksiä, ryhmätöitä)
- 52 ajomatkaa Tampereen ja Hämeenlinnan välillä

Kahdessa ja puolessa vuodessa 224 opintopistettä kasaan.

Opiskelu töiden ohella on ollut rankkaa ja nyt, jos hakua miettisi uudelleen, miettisin useampaan kertaan. Kulkeminen kahden kaupungin välillä on ollut vaikeinta, seuraavana on ollut haaste töiden sovittamisesta opiskeluun ja parisuhteeseen. Onneksi, oi onneksi, nämä murheet ovat ihan kohta ohitse. Viikon päästä ollaan jo voiton puolella :) Ja hiljalleen opintojen eteen tehty työ ropisee kurssiarvosanoina opintorekisteriinkin, konkretisoituu ihan eri tavalla kuin tähän asti.

Minusta ehkä jossain vaiheessa tulee insinööri uuteen ammattiin. Ja ehkä pätevyyden kautta saan mieluisamman ja motivoivamman työpaikankin. Se on ainakin tavoitteena. Tämä nykyinen työ saa nyt jäädä ajatuksien pohjasakkaan, sillä en näe itseäni siellä istumassa vuoden vaihteenkaan jälkeen. Raskaus ja oma terveys menevät arvoissani ohi työn ja niiden arvojen puolesta aion reilun viikon päästä lääkärin kanssa keskustella, kun mietitään sairasloman jatkoa. Tavoitteenani on saada olla kotona äitiyslomaan saakka. Oman sydämen kuunteleminen tämän asian suhteen on päätös, jonka olen tällä viikolla itseni kanssa saanut tehtyä, silläkin uhalla että vielä moneen kertaan koen vahvaa syyllisyyttä ja huonommuutta kotona olosta.

Uudenlaista matematiikkaa... miinustamalla elämästään asioita jää jäljelle paljon, paljon enemmän. Sen puolesta liputan!

5 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Siis voi TSIISUS! Oikeastiko työn ohella oot puskenu noin helvetisti pisteitä kasaan. Nostan hattua, ei ole helppoa! Ja suunnitelma nyt olla himassa äitiyslomaan asti kuulostaa enemmän kuin hienolta. Kun itse viikolla 20+ kävin lääkärintarkastuksessa, lääkäri totesi minulle: sun tärkein tehtävä on nyt kantaa tuota lasta ja saada se terveenä maailmaan. Pari viikkoa tuosta taisin tehdä vielä töitä ja sen jälkeen jäin yhdistetylle sairas/kesälomalle. Paras päätös ikinä!

Poplar kirjoitti...

Onhan sitä tullut tehtyä aika lailla, näin jälkikäteen mietittynä sen vasta itsekin tajuaa. Hullun hommaa, ihan oikeasti, kun ei mun työ ole ollut edes normaalista päästä...

Vaikeinta juuri nyt on päästää "irti" tuosta vuosien tekemisestä ja suorittamisesta ja venymisestä työn ja opintojen suhteen ja lähteä "suorittamaan" aivan eri arvoihin pohjautuvaa elämää. Mun on vaan pakko saada terveys kuntoon ja masennus ja väsymys voitettua edes jollain tasolla ennen kuin vauva tulee. Jos en ole kunnossa, ei meidän perheessä ole kukaan. Se on kaiken prio 1.

Ja sen "päätöksen" tekeminen tuntuu pirun hyvältä, sillä tiedän, että näin mun olis aina pitänyt elää.

Anonyymi kirjoitti...

JEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!

-Valkyyria (joka lähettää voimia!)

Emppa kirjoitti...

Huh, hurja maara opintopisteita!

Bongasin sut muuten tuolta yhdelta foorumilta (en ennen ollut huomannut, etta kirjoittelet siella samalla nimimerkilla)!

Poplar kirjoitti...

Valkyrialle halaus takaisin <3

Emppa: Juu, sama henkilö kyseessä :) Siellä olen keskusteluja seurannut jo reilun vuoden ajan ja välillä itsekin osallistunut mukaan. Lapsettomuuspuolella ja nyt odottajien parissa. Kiva, kun bongasit :)