keskiviikkona, lokakuuta 13

Ultrassa

Keskittymiskyky on ihan hukassa. Eilinen päivä meni sohvalla ollessa ja televisiota tuijotellessa aamupäivästä yöhön. Tänään en varmaan saa mitään aikaiseksi, väsyttää huonosti nukutun yön jälkeen. Muutaman päivän ajan vaivanneet alavatsa- ja selkäsäryt hankaloittavat oloa sen verran, että tekee mieli vaan olla pitkällään ja vaihtaa asentoa vasta sitten, kun paikat puutuvat.

Aika matelee niin hitaasti.

Aamulla oli ultra. Sitä olen jännittänyt koko alkuviikon. Odottanut kauhulla ja samalla toivonut, että pääsisi jo. Sunnuntaina yöllä tuli taas kirkasta, punaista vuotoa, joka säikäytti ja sai olon todella hermostuneeksi. Aika robottina lopulta menin poliklinikalle ja huoneeseen, valmiina vastaanottamaan ihan kaikenlaisia uutisia. Onneksi lääkäri oli nuori ja mukava ja kyseli kuulumiset ja voinnit sekä oireilut tarkkaan ennen tutkimusta. Se hiukan helpotti oloa, sillä on niin kamalaa maata siinä pedillä ja odottaa lääkärin seuraavia sanoja ja koittaa kasvonilmeistä tulkita sen, onko kaikki hyvin vai onko jokin asia huonosti ja kuinka sen osaisi sopivalla tavalla potilaalle kertoa.

Hematooma oli pienentynyt kahden viikon takaisesta. Hyytymiä ei kohdussa näkynyt, vuotava alue kylläkin edelleen. Se tarkoittaa sitä, että limaiset ruskeat vuodot ja satunnaiset kirkkaammat holahdukset tulevat todennäköisesti jatkumaan ja niiden kanssa on minun vaan opittava elämään ja ne kestämään henkisesti. Pikkuisella on kaikki edelleen hyvin. Ruudulla näkyi hurjasti liikkuva kaveri, joka lääkärinkin mukaan oli kovin pirteällä tuulella. Koko vastasi aikaisempien viikkojen linjaa, kasvuvauhdissa on pikkuinen taitanut kuroa muutaman päivän kiinni edelliseen ultraan verrattuna :) Miehen mukaan ihan selkeä esitys pojalta!

Nyt väsyttää ja menen ihan juuri päiväunille, ensin täytyy syödä. Nälkä on ihan jatkuva olotila ja välillä sen kanssa menee jo hermo. Ruoka ei kauhean hyvin maistu eikä mene alas ja neljänkin tunnin ruokatauko tarkoittaa jo pahaa oloa ja kuvotusta.

Olo on hitusen verran onnellisempi ja kovin hymyilyttää juuri nyt. En ole ennen nähnyt liikkuvaa sikiötä, joten pikkuinen taisi aika lailla sulattaa mun sydäntä tänään, kun treffattiin. Raskaudessa ollaan nyt pidemmällä kuin viimeksi ja ensimmäisen kolmanneksen loppuun sekä nt-ultraan on enää reilu kaksi viikkoa aikaa. Sitä odotellessa.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

IHANAA! Tsemppiä!

-puuhis-

Tuuli kirjoitti...

Huh, Poplar, kuulostaa tosiaan siltä, että ollaan ihan yhtä tukalissa tunnelmissa... :-/ Toivottavasti tuo hematooma rauhoittuu pian ja jättää teidän pikkuisen rauhaan! Helpottaa kyllä suuresti käydä ultrassa, mutta ainakin minun kohdallani helpotusta kestää vain muutama päivän. Sitten katse siirtyy jo seuraavaan ultraan... Aika tuntuu todella matelevan, mutta tosiasiassa toinen kolmannes häämöttää kummallakin melko lähellä :-). Eihän se takaa vuotojen loppumista, mutta vaikuttaa ajatuksiin positiivisesti. Hirmuisesti voimia ja halauksia sinulle!

Susanna kirjoitti...

Ihana kuulla, että pikkuisella on kaikki edelleen hyvin ja sinuakin hymyilyttää! :)

Emppa kirjoitti...

Mahtavia uutisia!

EmmyAurora kirjoitti...

Todella ihania uutisia! <3

Mafalda kirjoitti...

Mukava kuulla näin hyviä uutisia :) Syksyn jatkoa ja vointeja!

Katjusha kirjoitti...

<3