torstaina, syyskuuta 30

Sairaalassa

Edellinen päivä vietettiin sairaalassa. Taas.

Heräsin yöllä pissahätään. Pönttöön tulikin kuitenkin jotain ihan muuta; lorauksellinen kirkasta verta ja kolme peukalonpään kokoista hyytymää. Tuli hulahtamalla, ihan yllättäen. Seurauksena paniikki, itku, tärinä ja kainaloon käpertyminen. Maailman manaaminen alimpaan mahdolliseen rakoon.

Hetken miettimisen ja rauhoittumisen jälkeen soitto sairaalaan. Sitten lähtö ensiapuun, jonne onneksi huolivat sisälle. Sain hoitajan vakuuttuneeksi. Odotusta, lääkärikäynti ja verikokeet. Odotusta. Siirto gynen poliklinikalle, lappujen täyttelyä. Odotusta. Siirto lopulta synnytysvastaanottoon, jossa taas odotettiin. Lopulta, kuuden tunnin jälkeen, pääsin pedille.

Pikkuisella kaikki ok. Syke vahva ja koko vastasi viikkoja. Hcg yli 67 000, tulehdusarvot ja verenkuva ok.  Löydöksenä hematooma, joka aiheutti vuodon ja hyytymät ja joka ilmeisesti on ollut syypää aikaisempiinkin vuotoihin. Istukkaa ei vielä ultrassa selkeästi näe, joten lääkäri ei osannut arvioida sitä, sijaitseeko hematooma istukan alla tai sen läheisyydessä. Se selviää vasta myöhemmillä viikoilla.

Kontrolliultra sairaalaan kahden viikon päähän. Sitä ennen vauhdikkaampi liikkuminen, siivous, nostelu ja kantelu, saunominen ja stressaaminen kielletty. Vuotoja tulee olemaan, samoin hyytymiä voi tulla, joten niihin täytyy nyt oppia. Mitään ei voida tehdä, muuta kuin odottaa ja toivoa parasta. Keskenmenoriski on olemassa.

Onneksi sairasloma jatkuu, vuoden loppuun saakka, joten voin vain olla.

Jokainen päivä on entisestään kultaakin kalliimpi. Pikkuinen on todellinen sissi. Minäkin koitan olla.

10 kommenttia:

Lumituuli kirjoitti...

Onneksi pikkuisella kaikki hyvin! Voimia sinne!

Anonyymi kirjoitti...

Voi jestas, että säikähdin. Onneksi teillä on tuollainen sissi kyydissä.

Tuuli kirjoitti...

Huh huh! Tuota jännitysnäytelmää et todellakaan ansainnut... Onneksi pikkuinen on kunnossa!!

Mafalda kirjoitti...

Kylläpäs säikähdin! Onneksi kaikki OK. Toivottavasti näin jatkossakin :)

*halaa*

Susanna kirjoitti...

Voi hirveetä kun säikähdin! Onneksi pikkuinen voi hyvin! Voimia teille kaikille.

Katja kirjoitti...

Mulla kans nousi karvat pystyyn. Hyvä, että kuitenkin nyt kaikki vielä ok. Terveisiä Sammakkoprinsessalta ja Katjushalta pienelle Taimelle.

;) K

Anonyymi kirjoitti...

Hui! :/ Tsemppiä murut!

-Valkyyria

visual ® kirjoitti...

Haluaisin antaa sinulle Beautiful Blogger -tunnustuksen, koska blogisi antaa niin monelle vertaistukea, jopa tietämättäsi. Jos haluat ottaa vastaan sen, niin käy toki hakemassa se blogistani visuaalinenonnellisuus.blogspot.com

Poplar kirjoitti...

Toivotaan ettei säikähdyksiä enää tule.

Visual ®: kiitos tunnustuksesta :) Kävin katsomassa blogiasi ja vaikutuin kuvistasi, hienoja ovat! Oma valokuvaaminen on nyt viimeisten viikkojen aikana jäänyt tyystin, mutta ehkä se lähtee käyntiin tässä hiljalleen, kun sopiva inspiraatio iskee.

visual ® kirjoitti...

Kaikella on aikansa. Kuvata kerkiää kyllä :) Olen myös käynyt pitkän ja kivisen tien. Elämä koetellut, nykyisin jo aika seesteistä menoa.