sallivaa,
ansaittua,
armahtavaa.
Kärsimisen ja odottamisen arvoista.
************************************************
Punktio meni paremmin kuin viimeksi. Sain lisälääkitystä ja kannustusta, joka tuntui aidolta ja oikealta. Penkillä maatessa seurasin toimenpidettä monitorista, jalkojen väliin en uskaltanut katsoa. Yhdessä vaiheessa hoitaja ja lääkäri keskeyttivät tekemisensä ja kysyivät, pidetäänkö tauko. "Ei perkele, ei. Jos joskus pitää synnytyksestäkin selvitä, niin kyllä minä yhden punktion kestän. Antakaa mennä vaan!", tokaisin. Kaikkia muita nauratti, paitsi minua. Mies puristi kädestä, kiroili, voi pahoin, sillä katsoi liian tarkkaan sinne jalkojen väliin, seurasi millaista tavaraa putkeen minusta imettiin, hieroi ja silitti hiuksia ja lopulta talutti, puoliksi kantoi minut sängylle.
Tuntui typerältä pelätä ja hermoilla yhtä pientä toimenpidettä niin paljon. Kuitenkin, se on niin tärkeä toimenpide, niin pitkään valmisteltu ja yksi kriittisimmistä vaiheista tässä kaikessa. Olen sallittu itkemään ja tärisemään sen minkä minusta tuntuu, oli se sitten kuinka typerää vaan. Minun kehollani leikkimisestä tässä on kyse.
Kotona nukuin miehen töistäpaluuseen saakka. Sain tuliaisiksi ruusuja, kolme kappaletta. "Sinulle, minulle ja sille tulevalle pikkuiselle." sanoi hän. Minulle tehtiin salaattia ruuaksi ja kuohuviiniä jäätelön kanssa jälkiruuaksi, "olet ollut niin rohkea ja reipas". Katsoimme elokuvan ja aina välillä juttelimme siitä, miten valoisalta tulevaisuus nyt tuntuu.
Tällaisen kokemuksen kautta asiat todella konkretisoituvat. Haave on askeleen lähempänä silloin, kun puhumiset muutetaan teoiksi. Vaikka viimeinen kuukausi on ollut täynnä lääkkeitä ja piikkejä, oireita ja pahaa oloa, varsinainen konkretisoituma oli eilen.
Nyt, parantelen ja kipuilen kotona. Järjestelen viikonlopun häitä ja koitan levätä. Mielessä pyörii toive siitä, että putkessa parhaillaan tapahtuisi hyviä asioita, että alkioita tulisi useita, hyvälaatuisia, jopa niin, että muutaman saisi pakkaseen. Toivon, että torstaista aikaa alkionsiirrolle ei peruttaisi. Sen pidemmälle en uskalla vielä ajatella.
En silläkään uhalla, että tällä kertaa minulla on hyvin vahva tunne siitä, että asiat sujuvat hyvin. Antaa kunkin vaiheen vuorollaan konkretisoitua.
Rankan päivän saldona heräsi toivo tulevaan.
10 kommenttia:
Hirmuisesti onnea tuleviin päiviin ja piinaan! Hengessä mukana ihan täysillä.
Tykkään!!
hienoa, että asiat näyttävät valoisilta. Täällä peukutetaan teidän puolesta täysillä ja piinaillaan myös! Paljon tsemppiä ja jaksamisia pitkiin piinapäiviin! :)
Paljon voimia ja jaksamista piinailuun ja odotteluun! Ihanasti on miehesi osannut suhtautua, välittäen :)
Tsemppiä, tsemppiä, tsemppiä!!!
Kiitos, kiitos, ihanat :)
Tänään on ollut niiiiiin kipeä päivä, että kommenttejanne lukiessa vaan istun ja itken. Hiukan on tunteet pinnassa, väsymys ja kipu enemmän päällä. En tiedä, onko tämä kipu enää normaalia vai onko kyseessä jo hyperstimulaatio, mutta tarkkaillaan, millaiseksi olo muuttuu. Lääkäriaika on torstaille, jos sinne asti menisi nyt kuitenkin hyvin.
Emme ole kertoneet kenellekään muulle paitsi yhdelle ystävälleni kaukana Tanskan maalla. En halua. Viikonlopun häät hieman jännittävät, millä verukkeella onnistun olemaan herättämättä kysymyksiä alkoholittomasta linjasta. No, kaason hommissa tekemistä piisaa, joten koitan piiloutua niiden taakse... Ja oikeasti mietin tuota vasta sitten, kun selviää, siirretäänkö sisuksiin takaisin edes mitään yrittämään.
Niin kamala viikko kaikkine ohjelmineen tiedossa. Samalla niin ihanan jännittävä!
Toivottavasti munien istuttaminen onnistuu hyvin.
Toivottavasti et ole liian kipeä.
Toivottavasti tästä kaikesta seuraisi se suurin palkinto.
Voi hyvin!
Onnea alkioille ja onnea matkaan!
kaikkea tulee hermoiltua, mut hyva ettet sentaan niin paljon et et olis mennyt, itel saattaa silleinkin kayda.
Olet ajatuksissa....
Ihana ja niin positiivinen kirjoitus :)
Lähetä kommentti